Osaako joku kertoa lisää New Yorkin graffiti- ja messengerjuttujen yhtäläisyyksistä.
Itse luin jo 90-luvun alkupuolella että fanittamani Futura 2000 oli messenger ja totaalinen polkupyöräfriikki. Futura fanitti Tour de Francea ja jos kundin työhuoneelta tai himasta oli kuvia niin niissä oli aina joku rata- tai maantiekilpuri taustalla.
Nyt luin Pedal-filmin mukana tullutta kirjaa ja alkupuheenvuoroista yksi oli Zephyrin tekemä. Kyseessä on ilmeisesti graffiti-Zephyr? Kirjoitus käsitteli lähettikulttuuria, sen alkutaivalta Nykissä etc…
Tuskin ihan vaan sattumaa että kaksi about klassisinta New York graffitimaalaria onkin ollut mukana käynnistämässä Nykin lähettiskeneä.
Onko tiedossa lisää lähettimaalareita? Onko aiheesta mitään lehtijuttuja, kirjoja tai edes nettijuttuja joissa olisi käsitelty noiden kahden kulttuurin yhtäläisyyksiä 80-luvulla?
Onhan se luonnollista että lähetti löytää päivällä mestoja joihin ois hyvä maalata ja pääsee näkemään paljon duuneja eri puolilla kaupunkia. Mutta toisaalta luulisi lähettihomman olevan sen verran hektistä ettei ehdi paljon piissejä jäädä tuijotteleen, ja toisaalta sen verran raskasta ettei duunin jälkeen jaksais lähteä eri puolille kaupunkia vielä toiselle rundille maalaamaan.
Zephyr, just se sama joka kirjoitti Pedalin intron, ajaa vieläkin aktiivisesti, sanoi jossain muutaman vuoden takaisessa haastattelussa että pysyy ikäisekseen hyvässä kondiksessa juoksemalla tavarajunakyttiä pakoon ja polkemalla maantielenkkejä.
Myös kaikkien maalaajien kuningas eli Dondi White oli myös lähetti, samoin Stash joka on Futuran kanssa tehnyt viime aikoina just noita Colnagon projekteja. Niin ja tietenkin Taki 183 oli myös jonkin sortin jakelupoika, tosin polkupyörää ei ole läheskään kaikissa lähteissä mainittu kulkuvälineeksi. onhan noita.
edit: niin ja uudemman koulukunnan tunnetuista wraittereista ainakin Mike Giant on intohimoinen pyöräilyn ystävä vaikkei paketteja ikinä olekaan jaellut. Ukkeli asuu muuten tätä nykyä Amsterdamissa.
Aika uskomatonta. Neljän ISON maalajan ammatit siis:
Futura, fillarilähetti
Dondi, fillarilähetti
Zephyr, fillarilähetti
Stash, fillarilähetti
Sitten vaan kun jostain selviäis mistä tuo johtuu? Molempiin touhuihin linkittyvä “lainsäädännön joustava tulkinta” ja kapinallisuus? Vai molempiin touhuihin liittyvä kaupunkirakkaus? Vai kaupunkiliikkumisen tarve? Vai pelkästään se että wraitterit oli kiinteä porukka ja kun yksi keksi sopivan duunin niin muut seuras perässä sen enempää kelailematta?
ChainThug - 2 hours ago »
Myös kaikkien maalaajien kuningas eli Dondi White oli myös lähetti, samoin Stash joka on Futuran kanssa tehnyt viime aikoina just noita Colnagon projekteja.
Onks tää syy siihen, miksi Colnagojen värimaailmat on ollu viime vuosina niin helvetin, öh, omalaatuisia?
Kai se voi olla sattumaakin vaan - tai siis, sama ydinporukka jonka keskuudessa on levinnyt molemmat jutut. Tai kas, sä sanoitkin jo ton vaihtoehdon vikana. Ja kai noi kaikki muutkin. Tuskin noita vastauksia kukaan tietää tyyliin “oon wraitteri ja lähetti koska haluun olla urbaani kapinallinen”.
Mut jokatapauksessa jännä yhteys josta meikä ei ainakaan oo kuullut mitään mainintoja aiemmin.
Mielenkiintoinen yhteys tosiaan, gradun aihe jollekin sosiologian opiskelijalle?
Itse veikkaisin kuitekin syyksi lähinnä olosuhteiden pakkoa, tuohon aikaan New York oli kuitenkin aika paljon tylympi paikka kuin nykyään eikä lähettitouhussakaan ollut samaa anodisoitujen njs-osien ja trendilehtien kiiltoa kuin nykyään. Tuolla kaupunkien kaduilla on tälläkin hetkellä iso joukko tyyppejä jotka jakavat paketteja ihan puhtaasti daily grind-pohjalta. Niitä kavereita ei vaan tuolla bikeforumsin fxg/ss-palstalla näy.
…Saas nähdä ihmetteleekö jengi joskus kolmenkymmenen vuoden päästä että “wow, osa kakstuhattaluvun alun merkittävistä taiteilijoista on joskus siivonnut tennispalatsin hesburgerin vessoja”…
Ostin Mass Appealin (graffiti-fanzinenä 1996 aloittaneen New Yorkilaisen lehden) kolmosnumeron, tää on varmaan vuodelta -96 tai -97. Lehden tokalla sivulla on Mass Appeal Mail Order Catalog, jossa maalaussälän lisäksi myydään Timbuk kakkosia:
Timbuk2 Messenger Bags
These bags are dope! Waterproof, tough as hell, with a lifetime warranty. Great for carrying cans upright or anything else you wanna stuff in them. (…)
Neljännellä sivulla on vielä Timbuk2-mainos ja takasivulta löytyy, ylläri, yks Zephyrin piissi.
(Jos jollain on muuten myydä noita vanhoja Mass Appealeja, meikää kiinnostaa.)
[i]CN: And I understand you were also a bike messenger?
LF: This is true; in the late 1980’s, at the end of the New York City art wave, when it crashed and some of us burned. Worked for Sprint, worked for Elite and I was probably the only messenger at that time who was into cycling other than to make a living. My wife is French and I’ve always had a connection to the sport of cycling. I thought I had the physical make-up for the sport and even did well when I was a quasi wannabe. I made a great living as a messenger; I rode a Cinelli fixed bike, and a Simoncini, a Gios. I went through a few frames, I crashed a few. I bought a Pinarello. I wanted a Colnago that I could never afford…[/i]
Vanhoja ja uudempiakin Mass Appeal-zinejä + muuta kirjallisuutta löytyy isohko pino omasta hyllystä, mut en valitettavasti (V-8000 ^^) ole niistä luopumassa.
Edit2.
Siis tosiaan Helsinki kyseessä, jäi mainitsematta.
Edit3.
Olisihan tuota kirjallisuuttakin tietty; Isomursu, Jääskeläinen 1998 sekä Bogdanoff 2009, ja varmaan paljon muutakin. Paras painua Basson keskusteluja lukemaan?
Tuosta Nykin isojen nimien lähettiduuneista olin kuullut jotain jo aiemmin, mutta että Dondi, Zephyr, Futura & Stash kaikki; asiallista saada uutta infoa…
NYC:n graffiti-messenger-linkin graduaiheesta tuli mieleeni tämä tuore sosiologian gradu Suomen ko. alakulttuurista…
