Pyörät saavat aikaan voimakkaitakin tunteita. Jo pois myydyt tai varastetut pyörät herättävät monenlaisia muistoja tilanteista, joita olen kokenut tilanteissa, joissa pyörä on ollut mukana. Siitä huolimatta pyörät ovat käyttöesineitä, joiden tarkoitus on käyttökelpoisuus tietynlaiseen ajoon.
Uuden pyörän kanssa ajaminen on aina voimakas kokemus, ja pian pyörään kasvaa tietyllä tavalla kiinni. Uuden pyörän ominaisuuksia arvostaa sen mukaan, miten se sopii ajateltuun käyttötarkoitukseen. Nyt kesällä sain rakennettua ensimmäisen fiksini, ja koska se sopi ajateltuun käyttöön erittäin hyvin, niin tunnesuhtautumiseni siihen muodostui voimakkaammaksi kuin toista pyörääni, kalliimpaa ja hienompaa cyclokrossaria kohtaan. Tärkeää minulle eivät siis pyöräilyssä ole tekniset huippuominaisuudet, vaan se fiilis ja ajamisen kokemus. Tunne muodostuu siitä, että pyöräily on sujuvaa.
Pyöräilyssä itselleni on erittäin tärkeä osa se vapauden tunne, jonka koen ajamisessa. Jalat eivät rajoita liikkumistani, liikkuminen on tasaista ja siitä tulee niin hiljainen ääni, että ajaminen hiljaisessa kaupungissa öisin on erittäin nautinnollista. Vapauteen kuuluu se, että voin lähteä ajamaan milloin vain, ja melkeinpä mihin vain. Jos minulla olisi aikaa ja rahaa, ajaisin myös maastossa ja alamäessä, jolloin vapauden kokemus voimistuisi. Koska elämme yhteiskunnassa, jossa on paljon rajoitteita, jää vapaudenkokemuksiin koukkuun. Ehkä puoli viikkoa voin olla pyöräilemättä, mutta sitten jo ahdistaakin. Tietenkin tunteesta voisi yrittää päästä eroon jollain muulla keinolla, mutta pyöräily on onneksi mahdollista.
On sanottu, että säännöllinen rytmi saa rauhoittumaan, ja siihen varmasti perustuu osittain se mielihyvän tunne, joka tulee pyöräilyssä polkiessa. Tämän fiiliksen muodostumisessa on usein kaupungissa esteenä muu liikenne, mutta fiilistä haetaan enemmänkin lenkeillä, kun taas kaupungissa pyöräilen yleensä töihin ja takaisin. Toisaalta puolen tunnin pyrähdys aamuisin saa olon pirteäksi ja energiseksi, joten mieluummin liikun pyörällä kuin ahtaassa junassa ja väistelen vastaan tulevia kävelijöitä ydinkeskustassa.
Tärkeä asia fiilistelyssä on itsellä myös estetiikka. Polkupyörät ovat mielestäni kauniita koneita. Kauneus on polkupyörän kokonaisuudessa: kauniit muodot ja värit, toimivuus, se, että kuvittelee tai kokee osien olevan toimivia, on tärkeä osa kauneuden kokemisessa. Toimiva kokonaisuus on esteettisesti miellyttävä, joten pidän esteettisesti monentyyppisistä pyöristä, vaikka en halua niitä omistaa.