Moi,
Eipä ole merenneito hetkeen sanaista arkkuaan narauttanut täällä. Ruuccua on tullu louhastua sitten senkin edestä vaikka piti olla elokuuhun dokaamatta. Yli kuukauden olin ilman, sit piti mennä kaverin varpajaisiin. Ei hätää, sen jälkeen on pysyny todella nätisti homma lapasessa.
Tästä kaikesta voitaneen todeta että on ihmisryhmä jolle tipaton toimii jokseenkin siten kuten sen pitäisi.
Sen sijaan pyörärintamalla on ollut jokseenkin hiljaista. Olen viimeaikoina keskittynyt istumaan himassa ja sulkkailemaan, mutta maanantaisin ja perjantaisin pyrkinyt käymään liikuntamyllyssä ajelemassa ympyrää.
Muistikuvat on vähän hatarat kun en ole jaksanut nakutella heti kun kaikki tapahtui, mutta jokseenkin on ollut kovaa onnea mukana aina kun on myllyssä tullut käytyä.
Epaz oli järkkäämässä sörssistä kimppatilausta, joten änkesin mukaan noine kiekkoineni reilu kuukausi sitten. Poikkeuksellisesti tällä kertaa homma meni täysin päin vittua jo tilausvaiheessa.
Bilderbergin liskomiehet olivat sitten vaivihkaa ujuttaneet kiekoista ylimääräisiä postikuluja, joten maksettavaa tuli jotain 230 euroa yhteensä. Muuten tulivatkin sitten ihan nätisti perille ja hyvältä näyttää.
Vaikka kiekot itsessään sujahtivat paikalleen nätisti, on itse ajaminen jäänyt pelkäksi statistiksi elämäni näytelmässä. Nuo 3T:n muoviset teipit saivat oikean käden niin kipeksi etten saanut vasemmasta hanskaa pois ollenkaan. Mut se on pientä.
Seuraavalla kerralla aloitin hommat sillä, että hioin vartin verran haarukkaa jotta etukiekko menisi aina suorana paikalleen. Tämän jälkeen ajelin hetken niillä vitun sinivalkoisilla trolliteipeillä, vain huomatakseni että niistä tulee edelleen kädet todella kipeiksi.
Vaihdoin tilalle salsan valkoiset teipit, ja juuri kun alkoi olla valmista, tuli ilmoitus että mylly suljetaan puolen tunnin kuluttua. Kävin heittämässä viimeiset lenkit ja päätin lopetella ajoissa.
Taluttaessa pyörää huomasin että keskiö kiertyy itsestään auki.
Kun jälleen kerran oli aika polkea, saavuin hyvin varustautuneena, joskin vittuuntuneena.
Olin nimittäin töiden jälkeen käynyt uteliaisuuttani hakemassa kellarista CTAPT WOCCE:ffa olleen auringon ja syksyn turmeleman Selle Royal Dolphinin, josko se sopisi noihin hommiin paremmin kuin toi B17.
Olin ostanut taannoin Pelagosta Carradicen laukun, mutta kun silloisessa penkissä ei sen kummemmin ollut satulalaukulle lenkkejä, pienessä hurmoksessa sitten ostin Brooksinkin.
En sano että Brooksin B17 olis paska satula ja hinta oli mun mielestä hyvä, mutta sen mä sanon että jos kellarista löytyy ihan asiallinen, hyväksi todettu jakkara jossa on piiloon käännettävät lenkit satulalaukulle, niin kyllähän se vituttaa.
Helvetinmoisessa hiessä kävin vielä itäkeskuksen miestentiimarista ostamassa kierrelukitetta siihen keskiöön, myllyyn, voimansiirto lihoiks ja onnea matkaan.
Joku teistä stalkereista saattaakin arvata, että myllyssä ajelen fiksinä. Voitteko kuvitella miten kirjaimellisesti onnekas veikko olen, kun pellepyörällä polkemiseen totuttelevana kohtalaisen jykeväluisena kaverina huomaan tolpan humahtavan istuinputkeen?
Nopeiden refleksieni ja komean naamani ansiosta selvisin vaaratilanteesta kaatumatta tai aiheuttamatta kasaa edes bibseihini, mutta eipä tähän vitutukseen mikään vitun life tai sen enempää death coach voisi valmistaa. Istuinputken pannan pultti oli prikkaa vaille liian lyhyt kiristääkseen pantaa kunnolla. Pyörä varastoon ja kotiin kaljakaapille.
Noh, niinhän se on että kärsimys palkitaan. Fason valkoinen nahkajakkara ei ollut vielä mennyt kaupaksi, joten dibsasin kuin vesikauhuinen paviaani ja myöhemmin ehtoolla hain varmuuden vuoksi kokonaan uuden pultin.
Kuva ei otettu vetopuolelta, problem?
Pyörä huutaa vielä kompaktikahvoja, korkeampaa stemmiä ja pole from a finnish pop artist eli kirkasta tolppaa, sitten se alkaa olla puolestani valmis.
Ainakaan radalla ei fiksi ole tuonut minulle mitään yliluonnollista yhteyttä ympäristööni, Narniaan kylläkin. Merkittävimpiä etuja lienee jaloilla himmailu ja sellaisen ikävän vetelän tunteen puuttuminen polkiessa. Vastaan polkeminen tuntuu aika paljon polvissa ja sillä tavalla hidastelu myös näyttää puuduttavan käpälät aika pian. Pitänee saada käsiltä painoa pois, tai vyötäröltä.
Sitä, miten fiksi sopii kaupungille, en vielä tiedä, mutta se täytyy joka tapauksessa ottaa selville. Itseni tuntien lähden laiskuuttani myllystä heti kun säät sallii ilman vapaaratasta, sitten tiedän tuoko fiksi edes maallisen yhteyden terveydenhuollon palveluihin.
Ei tällä erää muuta, jatkakaa.
