Kirjoitin blogiini pyörästäni, kuten kaikki vakavastiotettavat pyöräilynharrastajat. Kirjoitin myös Silk road mountain raceen valmistautumisesta ja kamppeista jotain, mutta ei siitä sen enempää kun kuviahan kaikki vain tulee katsomaan. Joten:
Koin tarvitsevani maastopyörän. Maastovaelluspyörän. Ketterän ja kyvykkään sellaisen. Iso osa ajotunneista tulee hyvien kelien aikaan päivittäisistä parin tunnin lähipolkulenkeistä ja tän oli syytä olla ensisijaisesti hyvä maastopyörä, eikä leveerenkainen kömpelö retkipyörä. Toisaalta on ihan keskeistä, että tää toimii hyvin retkeillessä ja siellä SRMR:ssä ynnä muussa vastaavassa. Ketterä jäykkäperä, iso runkolaukku, riittävästi tarpeellista rensseliä mutta ei mitään ylimääräistä kilkutinta.
Sattumalta löytyikin käytettynä, tai ainakin rungoltaan käyttämätöntä vastaavana, Stanton Sherpa, toisen sukupolven mallia. Tässä koossa satulaputki on mulle pitkähkö, mutta näen sen plussana, isomman runkolaukun vuoksi. Reach on tässä jotain 440, eli vastaava kuin nykyisen sukupolven kokoa pienemmässä. Eli just hyvä. Satulaputken kulma loiva, mutta sehän toimii kun ajo ei oo pelkkää agressiivista mäkeä.
Oon tehnyt tällä nyt sitten kaikennäköstä pikkuretkeä kotikulmilla etelässä, pari muutaman päivän retkeä Itä-Suomessa ja sitten tuolla Kirgisiassa. Toimii mainiosti ja kisakin meni hyvin, top kymppiin pienellä kirillä. Ei toi silleen vikkelän tuntunen kyl soratiellä ole kuin vaikka Sibbo mutta oikein kiva kuitenkin ja tällä toki retkeilen lähinnä poluilla. Eikä tuola vuorillakaan paljo kovin sileetä pintaa ollut.
Kaikki kesti hyvin tuon, mutta sittemmin on lahonnut vanne ja vaihtaja ja jarrut piti nyt ilmata, mutta ihan odotettua kulumaa siis vaan käyttöönsä nähden. Samoja osia kuin ostaessa tossa on enää keula, jarrut ja takanapa. 11-vauhtinen XT tuntuu kyl vaihtavan aika sujuvasti väsyneeseen GX:ään verrattuna.
Niin ja kävin mä tällä Espanjassakin.
Tässä vielä kuva jostain tammikuulta.
Satulaputki on tosiaan sen verran pitkä tossa mulle, että kovin pitkää hissitolppaa ei mahdu. Nyt on 80mm, pisimmillään menis 120. Paitsi jos silpasis tuon vaakaputken yli useemman sentin jatkuvan osan turhan pituuden pois, tuuman verran kun ottais jäis vielä hyvin tilaa pannalle ja menis 140mm. Vaikka toisaalta ajamiani polkuja vetää ihan sujuvasti perinteiselläkin tolpalla, mutta ohan se liikkumatilan tuoma ketteryys hauskaa.
