No niin… totaali-newbien vuodatuksia luvassa, koettakaa kestää… 
Nyt on kuukauden päivät takana tiivistä foorumien selailua, osien haalintaa ja pyörän kasailua. Ensimmäisen, ja sen voin nyt sanoa - tuskin viimeisen, fiksipyöräni sain juuri tänään kasaan ja pienen koeajonkin uskaltauduin tuolla rakennelmallani heittämään. Yhtään vilkkaamman liikenteen sekaan ei kyllä ollut vielä asiaa ollenkaan.
Huh, olipahan mahtava kokemus kerrassaan, vaikkei kaikki ihan putkeen heti mennytkään. Viisen tuntia sitten pistin takakiekon projektipyörääni kiinni, lyhensin ketjun, ja kiristelin paikalleen ja totesin, että siinähän tuo nyt on - ajamista vaille valmis polkupyörä. Heitin vermeen olalle, kipittelin viimeiset kolme viikkoa verstaaksi sisustettuna olleesta boksistani ulkoilmaan, löin pyörän maahan ja lähdin varovaisesti polkemaan.
Edetessä pyörä toimi kuten pyörältä osasi arkikokemuksesta odottaakin, mutta jarruttaminen vaati amatööriltä ennalta laadittua suunnitelmaa ja reisilihaksia… ja varsinkin sitä etujarrua, jonka sentään olin älynnyt pyörääni pistää. Huomasin melkein heti liikkeelle lähdettyäni, että vasen kampi falskaa, mutta en malttanut ajamista ihan noin pienestä syystä lopettaa, kun niin tohkeissani olin. Ajelin suurimman osan aikaa Tampereen juhannukseksi hiljentynyttä Tammelantoria ympäriinsä ja koetin opetella kontrolloimaan vauhtia ja pysähtymään (ilman sen jo mainitun etujarrun käyttöä). Jossain vaiheessa se vasen kampi alkasi sitten falskata holtittomasti ja kohta sen jälkeen tipahti kyydistä kokonaan. =)
Eipä siinä auttanut kuin jalkautua ja lähteä taluttelemaan menopeliä paluusuuntaan. Muutaman kymmenen metrin päässä kiilteli öljysoralla tutun näköinen mutteri ja korjasin mokoman talteen. Täytynee jatkaa huomenna tutkimuksia ja selvittää mitä olin halpiskampien kanssa törttöillyt asennuksessa, kuuluvatko ne ylipäänsä tuohon etuakseliin ja mitä asialle pitäisi tehdä.
Neitsytajo oli hieno kokemus kaikenkaikkiaan kuitenkin. Totta kai on palkitsevaa jo pelkästään se, että ensimmäinen omin käsin osista koottu polkupyörä on ensiyrittämällä ylipäänsä mukava ja joutuisa ajaa (no, rehellisyyden nimissä kyseessä oli tosiaan ensimmäinen haparoiva fiksiajo), mutta oli tuossa muutakin… Ajaminen tuolla vekottimella oli ainakin pahuksen paljon fyysisempää kuin vapaarattaallisella ja vaati jatkuvaa tiedostamista (nyt aluksi ainakin) - juuri muuhun, kuin ajamiseen ei auttanut tosiaankaan keskittyä.
Reilu kuukausi sitten olin pitkän pyöräilyttömän tauon jälkeen ostamassa uutta polkupyörää ja sen myötä keskustelin pyöristä ihmisten kanssa, selailin kaiken maailman foorumit läpi ja aloin muutenkin kiinnittää aiheeseen tavallista enemmän huomiota. Törmäsin siinä tohinassa ensimmäistä kertaa fiksipyöriin ja siihen, että tuttavapiirissä on useampikin moisia vermeitä harrastava heppu (miten ei asia ollut tullut koskaan muuten puheeksi?). Niin, hankin kyllä sen konventionaalisen kaupunkipyöräni (jokusen vuoden vanha, kaupan varastoon jäänyt Marin Larkspur -järkihybridi sopuhintaan), mutta ihan niin vähällä en päässyt fiksipyöristä yli kuitenkaan.
Samalla viikolla kun sen pyöräni sain, aloin rakennella osista ajokelpoista fiksiä itselleni. Ajatus oli käyttää käytettyjä osia ja muutenkin päästä mahdollisimman halvalla opetellessa. Nyt kun pyörä on valmis, on pakko kyllä myöntää, että noin 250-300e meni itse pyörään ja 100e haaskaantui oppirahoina sopimattomiin osiin ja turhiin (tai käyttökelvottomiin) työkaluihin. Arvioisin, että hyvässä opastuksessa amatööri varmaan saisi kasattua 200-300e:llä vastaavanlaisen pyörän. Jos oppirahoina on tullut ihan silkkaa roskaakin hankittua, niin toisaalta vastinetta rahalle on tullut jo ennen ajamaan pääsemistäkin siinä, että kasailun sivutuotteena yksikin perusnörtti on joutunut pitkästä aikaa sotkemaan kätensä rasvaan ja opettelemaan ihan mukavan oppimäärän alkeismekaniikkaa.
Niin tosiaan. Itse pyörä on kokoharmaa 28" Suntour-runkoon koottu maantieritsa + kasa vaihtelevan tasoista rautaa ja alumiinia, teinipyörän käytetyt drop barit, shimanon perusetujarru, vissiin ihan ok kiekot, michelinin kumit, randomit halpiskammet, alumiinipolkimet ja muoviset varvaskoukut eikä juuri muita turhia kilkkeitä… (puuuh… jos tuosta jonkinlaiset speksit vielä osaisi kasata tai ottaa vaikka kuvan). Tuntuisi, että noillakin kulkisi pienillä korjauksilla ihan joutuisasti.
Borenille iso kiitos neuvoista - niitä ilman olisi hermot menneet tuon projektin kanssa moneen jo kertaan.
Mietin tuosa, että mitä tämän kuukauden tiimoilta sanoisin vastaavaan projektiin ryhtyvälle toiselle täys-newbielle vinkiksi, ja tällaiset sain kaivettua muistini uumenista:
o Hanki ainakin jonkinlainen mummopyörä, ettet ole sen vaiheessa olevan kasailuprojektin varassa
o Älä pistä paljoa rahaa kiinni juuri mihinkään, ennen kuin ensimmäinen ajokelpoinen pyörä on kasassa - sillä ekan toimivan pyörän mukana tulleella tietämyksellä on jo paljon helpompi arvioida mikä on oikeasti olennaista ja mihin kannattaa panostaa
o Mieti mitä työkaluja todella tarvitset ja lainaa oudommat tai turvaudu pyöräliikkeeseen, varsinkin jos ei kiinnosta opetella jokaista asiaa itse heti. …Ja jos jotain on pakko hankkia, yritä löytää edes jossain määrin kelvollisia työkaluja, laadukkaat kestävät ihmisiän… (Bilteman lukkoruuviavain suli itsellä käsiin)
o Kysy aina neuvoa jos alkaa ihmetyttää
o Takarattaan ja ketjun speksit pitää sopia yhteen, mutta tavallinen eturatas on rakennettu joviaalimmaksi niin, että siihen istuu melkein mikä tahansa ketju ihan ok… täysin yllätyksenä itselle tuli tämäkin.
o Vanha, kuivettunut vaseliini lähtee osista vihaisesti asetonilla (kynsilakanpoistoaine tms)… en tosin tiedä, onko se kaanonin mukainen tapa puhdistaa osia
Noh, eiköhän tämä raportti ole tätä myöten tässä. Huomenna selvittellään mikä noissa kammissa meni vikaan ja jos pyörä tuntuu pysyvän kasassa, niin ainakin Iidesjärvi on kiertäminen.
Hyvät Juhannukset kaikille! =)