Eiköhän kylkeen pamauta todennäköisemmin ilman jarruja ajava foorumiaktiivi.
Alkaa olee semi off topic mut ne kaks kertaa ku oon johonki kylkeen pamauttanu on molemmat ollu jarrullisel pyöräl.
Ekaa kertaa trackstandasin pohjoisen napapiirin molemmin puolin yhtäaikaa.
Asensi Pelago Rasketin. Ens kerran menee alle tuntiin
Jumiutunutta, lekalla asennettua satulatolppa irroittelemassa.
irrotin polkimet kammista yli puolimetrisellä varrella. Erittäin fiksussa asennossa ja tuettuna ja painaen yms. Silti aivan kamala soija tuli. Monta, monta kierrosta vaan hapettumapölyä ja huohotusta.
Tubeless ilmat huoltsikalta, erittäin rentoa ja helppoa.
Samalla voi ostaa jäden.
Varo vaan liikoja paineita
Eka kerta bmx mid bb keskiön kanssa. Oispa muuallakin pyörämaailmassa enemmän “heitetään pari prikkaa ja se on hyvä” mentaliteetti ketjulinjojen kanssa. Yksinkertainen on kaunista.
Jep, ja ihme juttu kans se että kerrankin pressfit josta ei kuulu narinaa, niin liitoksesta itsestään kuin käyttäjistä. Moukarilla vaan laakeri sisään ja hard drive
Pressfitillähän ne kaikki muutkin maailman konelaakerit laitetaan paikoilleen, että silleen nää keskiökikkailut miljoonien standardien kanssa ei oo oikein ikinä lämmittäneet. Mutta se olis vähän liian halpaa ja helppoa, jos vois vaan ostaa muutaman euron laakerit kaikkiin pyöriin.
Jalkajarrullisella pyörällä yli satasen lenkki.
Käytin momenttiavainta polkupyörän kasaamisessa.
Opin rotafixaamaan.
Lisäksi tämä kesänä oon ekaa kertaa elämässäni oppinut ajamaan ilman käsiä ilman välitöntä kuolemanpelkoa.
Teippasin rungon 3M suojateipillä runkolaukkujen vuoksi. Tämä toki olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, mutta parempi nyt kuin vasta maalipinnan mentyä täysin puhki.
Aattelin tehdä saman kunhan ensin ajan ton nykyisen maalipinnan paskaksi ja maalautan rungon uusiksi.
Runko ole vielä kahta vuotta täyttänyt ja näyttää aivan karmealta
Tein kämmenlävistyksen ruuvimeisselillä.Aika hyvin sujahtaa talttapää läpi, kliinisti luiden välistä. USB-werksin paska ei talttapäällä ja voimalla auennut
Hyi vittu samat aikoinaan. Ei läpi asti, kämmenselkään tuli ruuvarin pään muotoinen mustelma. Semmonen episodi, josta lähtien oon enempi funtsinu “what’s the worst that could happen?”
Ah lapsuudesta jääneet traumat erinäisten tiukassa olevien muttereiden tms. vääntämisestä veriseen ruhjeeseen johtaneista tilanteista on kyllä tehnyt varovaiseksi. Bensalenkkarilapsuuden hyviä puolia.
Myös tän johdosta pyörät on ihania, kun paljon ei yksinkertaisempia teknisiä laitteita olekaan joiden kanssa räpeltää.