Ach… mennyt ihan ohitse minulta tämä projekti…
Minulla on tuota lähimmäksi osuva luettelo vuodelta 1991. Osat vaihtuivat liki vuosittain, joten osaluettelosta ei ole hyötyä.
Koska olet jo sen laittanut ja putsannut, niin osathan ovat varsinaisesti selvillä. Rungon alaputki ja satulaputki ovat cromoa, ne muut putket ja haarukat ovat hi-tensileä. (-pitää taas mainita, että tämän firman hitensile ei ole mitään kiinalaista naularautaa, jota sanotaan sitten hitensileksi, vaan ihan oikeasti se on hyvälaatuista terästä. Luultavasti SS1412, kun ovat sitä muuallakin käyttäneet)
Koko on ilmeisesti 56 senttiä, rungon paino 3100 grammaa ja haarukan 900 grammaa. Se on hyvin kestävä ja luja kapistus. Pyörän hinta oli esim. vuonna 1991 niinkin paljon, kuin 3710 markkaa, mikä oli tuolloin todella paljon rahaa. Mixte runko on aina vähän painavan sorttinen, mutta vastaavasti se on taas liki ikikestävä.
Sangen hieno pyörä. Värin perusteella se on jostain 1989 kieppeiltä. Ne olivat hyviä aikoja… naisilla oli pöyheät tukat ja bleisereissään olkatoppaukset. Maailma kulki rajattoman kasvun uralla. Huokaus sentään… tuo on tosiaan jo 20 vuotias pyörä. Hyvä että se on taas käytössä.
Tavallaan voidaan sanoa, että tuo 92306 oli mixte runkoisten huippumalli, ja yhdenvertainen saman ikäisen 92309:n kanssa. Sait ne kammetkin irti… hyvä asia. Huollettuna keskiö on pitkäikäinen, ja siihen tosiaan nykyisin saa korvaavia ratkaisuja. Mutta tuo kestää hyvin pitkään alkuperäisenäkin. Akseliin voisi laittaa roiskesuojaksi semmoiset kumirenkaat, O-renkaat, juuri siihen laakerikupin reiän eteen. Kyllä sekin edes vähän suojaa. Purkaa ei enää kannata, mutta seuraavan täyshuollon yhteydessä, joka toivottavasti tapahtuu jatkossa vuosittain. Jos pyörä on aivan ympärivuotisessa ja raskaassa käytössä, niin kahdesti vuodessa mieluummin.
Jos pyörällä ajetaan kurassa ja loskassa, niin valkoinen siro itse tehty roiskeläppä suojaisi vielä kenkiä ja ketjua vähän paremmin. Satula voi minun silmääni olla naisen takamukseen ehkä vähän liian kapea… kuuntele tulevaa omistajaa tarkalla korvalla. Koska naiset ajavat vähän pystymmässä, he arvostavat myös esim. jousitettua satulaputkea ihan toisella tavalla, kuin me etukenossa ajavat miehet teemme.
Minulta kesti itseltäni tovin, että tajusin, että se on vaimo, joka päättää, mikä hänen pyörässään on hyvää ja toimivaa, ja mikä taas ei. ← Tämä edellinen lause kannattaa kaikkien naiselleen pyöriä rakentavien lukea ihan toiseenkin kertaan. Ja Ajatuksen kanssa.
Vaimo ajaa Nishiki Arrow Ladyillä. Jousitettu satulatolppa, isohko naistensatula (piti olla valkoinen vielä) säädettävä ohjainkannatin ja suora tanko. (hommasin hyvin tukevan sellaisen). Lähteä saivat esim. nousukahvat ja monet ylimääräiset kamppeet. Säädettävä ohjainkannatin on siksi, että siinä sai suuren korkeuden ja 11 sentin syvyyden, mitä yhdistelmää ei muuten tahdo löytää. Tärkeää tangossa oli käsien täsmälleen oikea kulma. Pehmeät superloni tupet. Muovi tai kumi ei kelvannut. Hiekkatie, ja kova vauhti, ilmeisesti tärinän takia superloni on se paras. Matkaa on 9,2 kilometriä, menomatka kestää 35 minuuttia ja paluumatka myötä mäkeen harjun sivua pitkin reilusti alle 20… laskekaa tuosta. Keskinopeus on hiekkatiellä noin 30 kilometriä tunnissa.
Hän ajaa aika pystyssä, ja paino hyvin tukevasti takamuksen päällä. = Jousitettu tolppa ja iso sopiva oikea naisten satula ovat se paras yhdistelmä. Huomatkaa, että niitä tolpiakin on sitten eri painoluokille, niissä on semmoisia väri täpliä, joista sen oikean painon saa selville. Lukkopolkimina on Shimanon A530 mallit, se kaksipuoleisuus oli hyvin tärkeä asia.
Tuure
-.-