Halusin osallistua sen verran että postaan teille lempi tikkaani. Alleviivaa tokenism
3 Likes
En muista näin tarkasti. Kuvailemassasi tilanteessa pitäisin loukkaantumista ymmärrettävänä, mutta siitäkin on vielä matkaa siihen, että teko (esim. kimonon pitäminen) olisi yleisesti katsoen paheksuttavaa.
Yhdysvaltalaisilla ystävilläni oli kirkonpolttoläppään vähän erilainen suhtautuminen kuin mulla, kun tällainen joskus tuli puheeksi - ja kyseessä siis on The Satanic Templen jäsenistöä. Sillä mantereella konnotaatio on suunnilleen ”klaaniterroristit polttamassa mustien kirkkoja”. Aika erilainen näkökulma ja kummillakin perusteltu. Ymmärrys lisääntyi molemmin puolin, eikä läppä muuttunut täällä tuomittavaksi sen takia, että se on sitä muualla.
2 Likes
Mun tekis nyt kovasti mieli muttaentästellä tähän, että Pelagon Build-a-pelago -kilpailun voitti just käsittääkseni Galddoaivi-niminen pyörä. Mitä ajatuksia tää herättää?
3 Likes
Nähdäkseni Otto Manninen suunnitteli pyörän jolla voi pyöräillä Galddoaivi-nimisellä alueella eli ei sillä tavalla liity asiaan tai en tiiä
Tai siis voihan tohtori @Odie myös selittää auki miksi nimesi pyöränsä tällä tavalla
Eli saamenkielistä nimeä on ok käyttää, mutta saamenkielistä substantiivia ei?
1 Like
Et selvästi nyt ymmärtänyt mun kritiikkiä, mutta se on ehkä mun syytä. Palaan asiaan ensi viikolla kun olen vähemmän kaljoissa
Taisi olla niin että nimeämisasiassa tutkiskeltiin etäisiä paikkoja melko laajalti ympäri maailman.
Pelago East Jesus ois ollu kans hyvä
En sit vissiin. Luulin, et se koski sitä saamenkielisen sanan käyttämistä tapahtuman nimenä.
fair point, eiks se oo kaldoaivi suomeks?
Miksi olisi ongelma viitata saamenkielisiin paikannimiin saameksi? Jos vaikka ihan maastokartasta tsekkaat asian laidan, niin Gálddoaivi-tunturille ei ole edes merkitty nimeä suomeksi, kuten ei myöskään huomattavan suurelle määrälle alueen paikannimistä (maanmittauslaitos, karttapaikka, viitattu tänään), vaikka kys erämaa-alueella onkin myös suomalaiseen suuhun sopivammaksi väännetty nimi Kaldoaivi. Jos asia askarruttaa aidosti, niin suosittelen ottamaan kupposen ja viettämään omatoimisen lukuhetken aiheesta saamelaisten assimilointi ja pakkosuomalaistaminen mihin toi paikannimien kääntäminen myöskin palautuu. Ja tätä historiaa vasten nytten sitten tätä pyöräilytapahtuman nimeämistäkin kritisoidaan, kun isossa kuvassa etelän miehet ensin tulee ja assimiloi menemään, mutta mystifioidut osaset kulttuurista kelpaa heille kyllä oheisfluffiksi kun jotain pitää saada kaupaksi.
1 Like
myös hyvä pointti (:
Ai juu hei ja tässä vielä käytt nimim elkalan manun aiemmin linkkaamana vielä tietoiskua nimenomaan tästä paikannimiaiheesta, koska kuten isä opetti on paljon lesompaa juoda suoraan kraanasta. Lainaan tohon alle vielä mielestäni oleellisimman jos joku ei vaikka ole instakranssissa
Alueen ja paikkakuntien oikeiden nimien opetteleminen on konkreettinen teko, jolla voi osoittaa kunnioitusta ja lisätä tietoisuutta Saamenmaasta. Nimien opettelu myös kannustaa sinua pohtimaan uusia näkökulmia. Kiinnitä siis huomiota kielivalintoihisi: kun liikut Saamenmaalla, kirjoittaisitko silloin someen nauttivasi “kansallismaisemista” ja “Suomen luonnosta”? Vai olisiko parempi vaihtoehto puhua alueesta sen omalla nimellä, alueen alkuperäiskansaa kunnioittaen?
1 Like
En tiedä. Ehkä siinä samalla, kun käyttää nimeä toisessa ympäristössä kuin mihin se alunperin viittaa, tulee eksotisoineeksi kulttuuria, jonka piiristä nimi on lähtöisin? Ilmeisesti kuitenkaan ei tule.
Voidaanhan me kysyä tietty miksi pyörät pitää ylipäätään nimetä jonkin paikan mukaan, mutta ehkäpä oot saattanut panna merkille että se on tavallaan noiden pelagon nimien teema
En tiedä onko se sit enää tän keskustelun alle sopivaa pohdintaa. Yleinen käytäntöhän se toki on, eikä pelkästään Pelagolla. Ekana tulee mieleen Marin ja Rene Herse. Kai siinä ensi sijassa on tarkoitus markkinoida pyöriä tai renkaita tai mitä milloinkin niillä mielikuvilla mitä ne nimet sit ostajissa herättää? Klv-siirtymä Vantaalla marraskuussa tuntuu paljon urbaanimmalta kun alla on Brooklyn?
kiinnostaa, näin yhteiskuntatutkijan näkökulmasta: käytetäänkö - kulttuuriseen omistamiseen konnotoivaa - kulttuurisen omimisen käsitettä jonkin tieteenalan akateemisessa tutkimuksessa?
Mä muistelen, että tuo käsite tuli vastaan vuosituhannen vaihteessa jollain pohjois-etelä suhteita sen aikaisen marxilaisen tulkinnan näkökulmasta tarkastelleella kurssilla.
marxilainen tulkinta kulttuurista ja kulttuuriin kytkeytyvistä, omistustyyppisistä eriarvoisuuksista kiinnostaa. mutta ehkä tässä yhteydessä riittää se, että pelkästään tästä kulmasta aukeaa melkoinen kirjo kulttuurin käsitteen eri merkityksiä.
itse tuntemassani, sinänsä hyvinkin eriarvoisuustietoisessa antropologisessa keskustelussa suhtaudutaan varsin kriittisesti rajattuun kulttuuriin ja kulttuuriseen omistamiseen konnotoiviin lähestymistapoihin. ylipäänsä eriarvoisuutta ja sortoa, myös piiloisen rodullistamisen ja toiseuttamisen merkityksissä, tutkitaan yhteiskuntatieteissä lähtökohtaisesti ilman jenkkien campus-aktivismista tuttua diskurssia.
Mulla on näiden hommien akateemisesta pyörittelystä sen verran aikaa, että päästäkseni paremmin kiinni ns. pihviin kysyn: miten tällainen suhtautuminen käsittelee vaikkapa semmosta ilmiötä, että rocn’n’rollin kuninkaaksi nous aikanaan Elvis, eikä esim. Little Richard tai Chuck Berry?
en osaa sanoa. ilmiö on varmasti valveutuneelle, aikaansa seuraavalle henkilölle kiinnostava, mutta tutkimuksellisesti tuollainen kysymys on niin laaja ja kompleksinen, ettei siitä voi muodostaa järkevää tutkimusasetelmaa.
ehkä tässäkään ei kuitenkaan kannata lähestyä kulttuuria jonkinlaisena ajallisena, paikallisena ja ihmisryhmiin kytkeytyvänä saarekkeena vaan erilaisina virtoina, yhteenkäymisinä ja toimijuuksina. tai ehkä kulttuurin käsitteen käytön sijasta voisi kysyä, että millaiset tekijät estivät mainittuja muusikoita nousemasta yleisesti tunnetuiksi tietyllä ajanjaksolla, ja millaiset tekijät vaikuttivat puolestaan elviksen nousuun?