Kiekot kasattu ja pyörät melkein valmiina.
Tiistaina lähtö Tokyoon.
1 Like
Kiitti Eli. Pabs näyttäs olevan hyvässä terässä, mut itellä alko viikon tissuttelut kostautuun ja närästää rajusti. Oksensin invavessassa, joka autto vähän. Vartin päästä kisainfo.
Ratana täällä ajetaan ympäri isoo urheilustadionia ja rasteja on kolmessa eri kerroksessa. Eilen oli vähän jännäelementtiä kun sateli, mut nyt on kuiva rata.
T. Salariman Pajala
31 Likes
Lyhkänen kisarapsa:
Lauantaina ajettiin karsinnat kahdessa erässä. Kaikki suomalaiseet oli ekassa erässä. Järjestelyt toimi kyllä tapahtumassa pääasiassa moitteettomasti, mutta kaikki kisahommat alko kolme varttia myöhässä ja hirvee huutosirkus kahdella kielellä juuri ennen kisaa.
Minä päätin jo Tokioon tullessa, ettö turha tätä on liian vakavasti ottaa kun pyörässä on maastorenkaat, avopolkimet ja ziljoonan kilon rasketti pannier-jaloilla. Kävin hakeen Uniqlosta paikallisten salarymanien käyttämät tekniset suorat housut ja paidan ja lookin viimeisteli kirpparisalkku ja povitaskun kynät. Kiitos Team Finlandin hyvän ratatiedustelun ja vaan yleisen mainracekulttuurin hallinnan, rata olikin tosi helppo ajaa enkä kisassa kattonut ekan kiekan jälkeen enää karttaa.
Vedin tietenkin täysiä, vaikka esim. repun puute vähän hidasti. Rasketti ois vetänyt enemmänkin tavaraa, mutta mulla ei ollut edes tavallista mustekalaa vaan pelkkä verkko korissa ja se ei venynyt tarpeeksi kaikelle tavaralle. Osa kamasta meni sitten kädessä. Monella muullakin näytti olevan haasteita kantamusten kanssa ja karsinnoissa rata oli täynnä porukalta sinne levinneitä pahvilaatikoita ja -putkiloita.
Pelkkiä hyviä fiiliksiä oli karsinta-ajosta. Vähän ripotteli ja osa radasta oli liukas varsinkin kun joissain mutkissa oli metalliritilöitä, maahan upotettuja lamppuja ja muita. Iiro vetikin pannut. Itte viihdytin yleisöä vetämällä rasteille ns. täysii ja sitten perse putkella takajarru pohjassa tennari maassa skidaten suoraan tiskille. Varsinkin Chromen rastille pääsi vauhdilla alamäkeen.
Kaikesta perseilystä huolimatta nopeus riitti nipin napin finaaliin, Miro tuli maaliin muutama minuuttia mun perässä ja karsiutu. Onneksi finaaliin menijöiden listat tuli vielä samana iltana niin ei lähtenyt juhliminen lapasesta. Ilmeisesti oli kuitenkin sen verran mogailtu, et esim. Zurichin Mira sai kuulla vasta seuraavana päivänä, että hänet olikin laitettu finaaliin, jossa vaiheessa piti alkaa haaliin ajokamoja. Mun reppu oli ekoissa karsinnoissa lainassa italialaisella ja Iironkin reppu oli mielestäni jossain menossa kakkoskarsinnoissa.
Finaalipäivä oli sitten vähän surkee meininki, kun iski närästys. Kävin oksentamassa invavessassa (paras paikka sairastaa), joka autto sen verran että pääsin lähtöviivalle ja ajohormonimurskyssä loput kivutkin katos. Nesteytys ei kuitenkaan onnistunut ja kolmosmanifestissa tuntu, että porukkaa meni ohi molemmin puolin. Yritin pitää hyvää Salarymanmeininkii silti päällä. Kolmosmanifestia palauttaessa HQ meni kiinni mun edeltävän kaverin edestä ja tässä vaiheessa karsittiin vissiin finaalin eka 50% jatkoon. Ei harmittanut vaan helpotti, kun saatoin lähtee hotellille suihkuun ja ilmastoidussa huoneessa juoda litran vettä.
Ainakaan nelosmanifestiin mennessä ei ajettu kuin yhtä manifestia kerralla, vaikka lapussa saattoikin olla useampia yhtä aikaisia keikkoja. Finaalin kolmoslappu oli vaan suoraa tykitystä rastilta rastillle ilman kummempaa pohdiskelua. Olisin odottanut MM:lta pikkasen enemmän aivotyötä. Sen verran joutu tekeen töitä, että toimituskeikkojen laatikoissa ei ollut osoitteita, joten itse joutui muistaan mitä toimittaa minnekin. Ilmeisesti joku onnistui jättään laatikkonsa väärälle rastille. Myös lukotusrasteilla oli paljon epäselvyyksiä, kun karsinnoissa niitä piti olla kaksi ja sitten niitä tulikin kolmas kesken kisan. Lisäksi esim. Safa (openin voittaja) jätti lukottomatta ilman mitään sanktiota, kun taas italialaiselta päästettiin ilmat renkaasta.
Jossitella voi sen verran, että jollen ois ollut 650B maastorenkailla, dynamovalot päällä ja avopolkimilla matkassa, oisin varmaan saanut sen neloslapun. Ei auta kuin rakentaa uudet kiekot ja kokeilla uudelleen Zurichissa. Vasen jalkapohja on niin kipee, että hankala kävellä. Ei oikein ole jalat tottunut ajaan lötköillä tennareilla ja avopolkimilla lujaa, mitenhän sitä ennen ajettiinkin converseilla ja sylvaneilla, joissa ei ole jalalle mitään tukea 
Vertailussa Pablon ja minun ajomenot finaaleist.
35 Likes
Oli aivan tajuton fiilis qualifiersin jälkeen maaliin tullessa, kun Eetu tuli halaamaan että “Finaalissa ollaan!”
Olin vaan pitänyt hauskaa. Oli ihan uskomaton fiilis! Hommat lähti käyntiin sen Stadionin keskeltä juoksuradalta. Meno niinkun jossain Olympialaisten ja Squid Gamen sekotuksessa. Eniten yllätti, miten paljon siellä tuntu olevan paikallista väkeä huutamassa ja hurraamassa! Siitä juopui kyllä ja meno meni paikotellen aika isosti viihdyttämisen puolelle 
Balettiojennuksia ja maahan kumartelua, aivan himmeitä läpyjä pedestrian crossing -vahtien kanssa, gambaren ja ikeen huutamista. Oli myös aivan huippu fiilis tiputella väleihin täysiit aina kun joku fellow Team Finland Perkele kurvas mutkissa vastaan!
Reilu 50 -litrasen repun kanssa piti soveltaa paikotellen isosti, mut Tokiosta napatut kumilenkit hoiti hommat helvetin hyvin! Ei pummeja, meno äärimmäisen fresh Kakkosmanifesti oli helpotuksen huokaus, sillä se ei ollut muuta kuin tykittämistä ympäri rataa rastit järkässä ja ilman pick-uppeja.
Harmitti pirusti se, että checkpointtien vahdit oli niin lempeitä 
Mitä nyt keksivät kesken kisan ton Eetunkin mainitseman ylimääräisen lock pointin. Olin @kreivi ltä opitun tekniikan mukaisesti skrivannut kaikki paketit ja dropit reiteen ja täyteen tuli, mutta tällä ei ollut väliä, sillä checkpointeilla tyypit tyyliin nosteli jengin repuista niitä “oikeita” paketteja, kun porukka tarjos kaikkea kyydissään olevaa saman aikasesti, että kelpaisko tämä. Sääli! Hiton kilttinä sulloin myös manifestia muovitaskuun kun sade voimistui kesken skaban. Kenenkään manifestia ei ainakaan mun käsittääkseni hylätty paperin paskan kondiksen takia. Sääli!
Eetun finaaliin tervetulleeksi toitotuksen jälkeen ja adrenaliinin laskettua hiipi sisään kauhu:
Vittu finaaliin? Maailmanmestaruuskisoissa? Superpr0 jengin kanssa kyhnäämään? Aissaatana, toivottavasti ei.
Mutta niin kuin aina, tieto siitä että väisti luodin herätti aivan törkeen luodin puremisen vimman. Harmitti ihan helvetisti kun tipuin ! Jäi tosiaan ymmärtääkseni muutamasta minuutista kiinni… Illalla Blue Lugin pisteen postaamissa huumorivideoissa kattelin omaa menoa ja kyllähän se nauratti. Sitten se muutaman minuutin mittanen kaula muistutti itestään ja kilpailuvietti alkoi virittämään ens kisoihin erilaista virettä Saa nähä jääkö vaan uhoksi, todennäköisesti kyllä. Varsinkin jos koskaan on noin kovaa meininkiä yleisön puolelta, niin tuskin sitä malttaa olla antamatta takaisin. Katotaan!
Finaali oli aivan helvetin nastaa todistaa! Yritin änkeä itteäni ensin englantia puhuvan ja sitten japania puhuvan järjestäjän kautta pyörävarkaaksi rastille. Enkkua taittava sano että olis vitun hyvä ja tarpeellinen juttu, mutta japanilaiset teki koko käden ruksia mulle, ei käy. Sääli. Uskon että Tanskan Jojo ois vienyt koko shöyn voiton, jos ei checkpointtien vapaaehtoset olis pelänneet sitä Safaa niin paljon Lukotus meinaan unohtu siltä muutamankin kerran. Tanskalaisia, ruotsalaisia ja japanilaisia uusia tuttavuuksia ja hiton hyviä tyyppejä pääs kannustamaan kaikkia kunkin kielellä, toki isoimmat kajautukset sai aina Eetu ja Pablo
Järestäen kaikki keiden kanssa jutteli finaalin manifesteista harmitteli niiden nopeaa kuskia suosivaa tatsia, tai suoranaista tylsyyttä. Rata oli jo itessään pitkien luuppien ja välimatkojen ansiosta aikalailla tykittäjälle maistuvaa, aivojumppaa oli käsittääkseni hyvin vähän.
5/5 paikallisen yleisön into ja meininki, sekä Team Nordicin välinen toistensa kannustaminen.
Pakko kyllä mainita esimerkki töhö: Puolan Darius vedettiin kesken skaban sivuun jonkun virkaintoisen toimesta, että et voi ajaa kun ei sulla ole jarruja. Sillä oli vaihdepyörä alla ja ne ihan oikeat jarru eessä ja taassa eikä mitään makeshift-vähänsinnepäinyritänytvittujotain-keirin -viritystä Väittelyksi meni.
Kiitti Team Finland, että kannustitte osallistumaan kaikkeen mihin mukaan pääs! 
Tässä vielä lyhyt montaasi reissulta, väsyneenä kännyllä yhteen räplätty:
31 Likes
En mä tiedä, onko Team Finlandilla ollut koskaan niin hyvä meno kuin Mirolla oli, Blue Lug luuli sitä Italialaiseksi 
7 Likes
Virallinen Team Nordics Extended -tiimikuvakin tuli järjestäjiltä
Masayuki rocky Tsuyuki / @rocky_rinproject
16 Likes
Huhhuh, tänään saavuttiin Oonan kanssa takas Suomeen.
Ihan alkuun pari disclaimeria:
Tän vuoden CMWC oli formaatiltaan tosi epätyypillinen verrattuna ’normaaliin’ ECMC/CMWC tapahtumaan. Hyvässä ja pahassa. Ohjelma oli melko pirstaleista, juhlapaikat oli tosi huonosti mitoitettu, ajoitettu ja suunniteltu. Kisakohde oli hieno ja tunnelma hyvä, mutta stadionilla on pakko mennä ympyrää ja kun mennään vain isoa luuppia, kisarata ei voi olla kovin monipuolinen. Toisaalta paikalla oli ihan hirveesti kannustavaa yleisöä. Jotenkin järjestäjät oli onnistunut tekemään näistä yleisötapahtuman.
Ainut päivä, josta huokui sellainen ihana iso lähettitapahtuma, oli perjantai. Mentiin aamulla Nissan stadionille, joka oli aiiika kaukana keskustasta. Vähän tuli kiire, mut ei tarvinnu kuitenkaan hätäillä, koska kellään ei ollut suuria tavoitteita sprintti- tai liirauskisassa. Törmättiin matkalla Markiin ja suunnistettiin jotain tosi mäkisiä ja mutkittelevia pikkukatuja perille. Sinne oli väki vasta valumassa, kun saavuttiin ja tunnelma oli ihanan rauhallinen.
Sprinttien alussa kisaajilla alkoi hirveä jarrusäätö. Starttiin ei saanut mennä, jos pyörässä ei ollut kahta jarrua. En olisi ikinä uskonut, että jarru säännöstä oltaisiin näin tarkkoja. Hienoimmat jarruviritykset syntyi aika kovan aikapaineen alla. Nippusiteitä, erikoiset jarruvaijeriviennit, sähköteipillä asennetut kaliiperit. Kaikki kävi, kunhan pyörässä näytti olevan kaksi jarrua.
Parin kolmen tunnin jälkeen, kun olin auringon paahteessa moikkaillut ja halaillut vanhoja kavereita, päärallin radan piti olla auki tutkittavaksi. Stadionin tahot ei lopulta vissiin halunnutkaan sinne vielä perjantaina ihmisiä pyörimään niin sinne ei viime hetkessä saanutkaan mennä. No mentiin kuitenkin. Tupakoiminenkin oli kiellettyä, mutta oko jos kukaan ei huomannut. Päivä oli yllättävän lyhyt stadionilla, mutta sopivan tylsää, joten aika mateli mukavasti. Lopussa meni varmaan 30min kerätä kaikki kaverit kasaan, ja siitä huolimatta jätettiin vielä jotkut juttelemaan, kun ne ei meinannu päästä lähtemään. Sit hengailtiin seuraavassa kohdassa polttamassa tupakkaa ja sit taas seuraavassa säätämässä jotain muuta. Olisko jossain tässä vaiheessa käynyt myös sellanen hauska sattuma, että risteyksen ylittävä pariskunta aivan pienen lapsen kanssa pysähty Oonan kohdalle, koska mies tunnisti bc hellsinki logon Oonan paidassa. Sanoi että oli käynyt 2016 Helsingin ECMC:ssä ja tuli nyt perheensä kanssa Kyotosta kattoo näitä kisoja.
Matkalla takaisin keskustaan poikettiin 2nd streetillä, joka on paikallinen fida/uff. Siri tuli ihan sattumalta samaan aikaan meidän kanssa siihen kaupalle ja lisää porukkaa valui vähitellen. Hyviä löytöjä ja hyviä ostoksia. Hyvää parkkis hengailua. Wendelalla oli puhjennut rengas varmaan kolmannen kerran siihen mennessä ja Eetu löysi ulkorenkaan kyljestä reijän. Teipattiin reikä ja jatkettiin Work Landiin, joka oli ihana työvaate- ja työkaluliike. Sieläkin tehtiin hyviä löytöjä. Loppu paluumatkasta meni suht sulavasti paitsi että Wendelalla puhkesi rengas pari kilometriä ennen kuin päästiin takas keskustaan. Siri otti Wendelan Omniumin tartsille ja mä otin Wendelan pyörän toiseen käteen. Askarreltiin itsemme perille ja onneks lähellä oli Broturesin kauppa josta sain haettua Wendelalle Randonneurin ja pari sisuria.
Open forum oli sateessa. Kaikki huuteli, jotku väsy, liikenne puiston vieressä pauhas. Megafoni oli ihan paska ja kaikki tulkattiin englannista japaniks tai japanista englanniks. Klassikko.
Illan juhlakohde oli onneks ihan vieressä, mutta tilana aivan alimitoitettu meille. Yksi hissi näköalatornille, jossa ei ollut vessoja. Ylhäällä oli kuitenkin opm, ni kyllähän sielä syntyi hyvät juhlat vaikka ne loppuikin jo klo 22:00.
Kusakayan oli varannut karaoke huoneen juhlien läheltä ja sielä oltiin jo täydessä vauhdissa kun saavuttiin paikalle. Sit yhtäkkiä meitä olikin jo ihan sikana. Parin biisin jälkeen siirryttiin isompaan huoneeseen ja meno alkoi eskaloitumaan. Onneks jossain vaiheessa tuli loppu ja lähettiin nukkuu.
Karsinnoissa mulla riitti jalat hyvin sen lyhyen ajan mitä joutui ajamaan, mutta finaalissa ei kyllä kunto kestänyt. Manifestit oli todella yksinkertaisia ja rata liian pitkä ja nopea. Loppu vaiheessa meni pakka sekaisin ja tein pari tyhmää virhettä, ni en päässy top 10 sijoille.
Dispatch kisa toisaalta oli ihan sika kiva ja hauska. Mun ei pitänyt alkuun päästä mukaan, mutta päädyin tuuraamaan yhtä By-exin joukkueessa. Viiden kisaajan joukkueet, jossa yks jakaa keikkaa radiopuhelimella neljälle kuskille. Tosi hyvä idea ja aika oko toteutus. Tästä kisasta juteltiin kaikkien kanssa eniten. Kaikenlaisia hyviä tiimitekniikoita käytiin läpi ja mietittiin kehitysideoita tälle kisaformaatille. Oli ihanaa uuden asian jännitystä ja huumaa. Radiopuhelimen särinää ja superpikakeikkoja.
Oli ihanaa kuinka vahva Team Nordic edustus oli Japanissa. Kaikki hengailut ennen kisoja, niiden aikana ja kisojen jälkeen. Nyt vaan jännittämään ja suunnittelemaan kaikkia pohjoismaisia kisoja ens vuodelle!
10 Likes
Oli ihanaa vetää join me in death jaappanis
2 Likes
Ehkä sun luvalla vois laittaa pari parasta palaa siitä.
Finaaleista video lähdöstä niin pitkälle kuin kameran akku kesti
4 Likes
