Vähän minä tuossa mietin, että Hämeenlinnassa olis kiva käydä kahvilla Linnan pyöräverstaassa. Ja lauantaina mulla vois olla aikaa. En kyllä sateessa, kun se lokarikin katkesi, mutta jos on kelejä. Vois ajaa siitä samalla parin järven ympäri ja jostain Lahden nurkilta kotiin, ehkä. Tulis koettua se B400. Sinkulalla, eli myötätuuleen hiljaa ja ylämäkeen kovaa. Kiinnostaako?
Tuli käytyä ajamassa B300 sinkulalla varsin mielenkiintoisessa säässä. Kaikkea mahtui päivään auringonpaisteesta räntäsateen kautta lumikuuroihin. Reittinä Rovaniemi-Simo-Tornio-Arpela-Rovaniemi. Matkaa kertyi 330km aika tasaista asvalttibaanaa, mutta vähän pääsi gravelgrindailemaankin. Polvet oli viimeiset 30km sitä mieltä, että vaihteet olisi kivat. Saa nähdä laitanko vai yritänkö kovistua.
Aikamoista.
Sanoisin, että yksivaihteisuuttakin suurempi osuus polvikivuissa oli kylmällä säällä, mutta mistäs noista tietää.
Mä ajoin lauantaina sitten vähän lyhemmän kautta Hämeenlinnaan kahville ja takaisin, enkä tuosta täyttänyt korttia kun nuo lyhemmät on tullut jo ajettua. 400km räntäsateessa olis kuitenkin saattanut aiheuttaa polvi/nilkka/tms. kipua, josta toipuminen olis voinut viedä viikkoja, kuten aikaisemmin on käynyt, eikä se nyt sovi kun viikon päästä lähdetään retkipyöräilemään, joten en halunnut kokeilla. Oikeestaan vain yksi kovempi sade sattui kohdalle, enkä siinäkään kauaa ehtinyt ajaa kun kohdalle sattui kahvila.
Ajelin lauantaina Helsingistä Tampereelle ja tarpeeksi maita ja mantuja kiertelemällä sain kasaan 200km. Parasta oli ekskursiot hiekkateille ja niille pienille huonoasfalttisille teille. Alustasta viis, mutta seikkailun henki oli vahvasti mukana kun tunkkasin pyörää ylämäkeen jollain mökkitien tasoisella oikoreitillä.
blend - 0:17, 12.5.2014 » Parasta oli ekskursiot hiekkateille ja niille pienille huonoasfalttisille teille. Alustasta viis, mutta seikkailun henki oli vahvasti mukana kun tunkkasin pyörää ylämäkeen jollain mökkitien tasoisella oikoreitillä.Mainio meininki.
Tälle viikonlopulle olis tarjolla flecheä ja Loppia, mutta ei koko viikonloppua taas viitsisi olla menossa, joten oon lähdössä huomenna ajamaan 400, ja Daniel on tulossa todennäköisesti myös. Tervetuloa muutkin. Käydään kääntymässä itärajalla,matkalla vähän pienempää ja isompaa tietä, ja pari sorapätkää.
Huomenna retkelle!
#löysätpohkeet
Oikein.
Kovii jätkii.
Itse ajoin eilen kakssatasen linjalla Espoo-Tammisaari-Fiskars-Espoo. Ihan kivoja teitä sieltäkin löytyy kunhan vaan välttelee viimeiseen asti Hangontietä. Tollattis.
Ajettiin tänään kanssa 200km “varjobrevetti” samalla suunnalla, Tammisaari tosin jäi väliin. En muista aivan tarkkaa reittiä, mutta suunnilleen Hki-Espoo-Siuntio-Mustio-Fiskars-Karjalohja-Lohja-Veikkola-Espoo-Hki. Isommat tiet sai vältettyä aika hyvin, Hangontietä ihan pikku pätkä yhdessä vaiheessa, joskin onneksi se kapeni ja kävi rauhallisemmaksi liki saman tien. Lopuksi vanhaa Turuntietä hyvällä liekillä, vanhaa kotimaisemaa jaksoi jotenkin paahtaa, näyttää sille että nyt otetaan miehestä mittaa.
200km annoin itselleni tavoitteeksi kesälle, ja se menikin rikki aika pian.
Oli aika kuuma päivä, ja pakko myöntää että siinä vaiheessa kun on ajanut jo saman verran mitä pisimmillään koskaan ja on vielä liki saman verran jäljellä, mittari näyttää 30:a helleastetta ja takana on Karjalohjalle vievät mäet niin oli pää menossa sumeaksi hetkellä millä hyvänsä. Tuosta onneksi selvittiin ja onkin aika miettiä seuraavia reissuja. Halpoja elämyksiä. Helposti meinaa lannistua kun täällä on monia jotka ajavat tosi kovia matkoja, mutta ei silti kannata antaa sen estää omaa harrastusta. Satanenkin on aika mukava, kun miettii reitin hyvin, valitsee hyviä taukopaikkoja eikä pidä liikaa kiirettä. Nautin tosi paljon tuosta tien päällä olemisesta.
edit. Ja vielä se, että tuossa hommassa kuten kaikessa pitää muistaa se, että kilpailee vain itseään vastaan. Kilsat ovat helppo luku johon takertua, mutta niitä ei kannata vertailla. Sen sijaan ne ovat kyllä helposti määriteltäviä tavoitteita, ja onnistuessaan myös varsin palkitsevia.
Tämä on kyllä hyvän mielen ja motivoinnin lanka. Tekeillä onkin yleinen kunnon kohottaminen ja parempaan pyörään säästäminen, tavoitteena joskus hyvällä mielellä ujuttautua mukaan tämmöisiin isompiin reippailuretkiin.
Kuis ne sun pannut, sirkus? Jotain dramatiikkaa?
Nääh, hiekkatiellä roimasti irtohiekkaa ja soraa, huikkasin jotain taaksepäin ja siinä pääsi eturengas vaeltamaan. Pintanaarmua enimmäkseen, kädessä vähän enemmän mutta paraneehan nämö. Jos nyt kuitenkin riittäisi pannut hetkeksi, ettei tarvitse alkaa mitään lisänimeä keksiä
^Noihin hiekkateihin muuten sen verran, että ei niitä tähän aikaan vuodesta (ainakaan kuivalla kelillä) kannata välttelemäänkään ruveta. Ainakin ne muutamat pätkät joita itse lauantaina ajoin (Inkoon kirkolta Fagervikiin päin, Norrbyntie Snappertunasta Jomalvikiin ja Mörbyntie Pohjanlahden länsipuolta Tammisaaresta Pohjaan) olivat todella hyvässä kondiksessa. Itsellä alla 25mm sliksit eikä missään vaiheessa tullut mieleen että olisi ollut huono idea. Pienemmillä pätkillä on kyllä sitten varmaan huonompaakin tarjolla, mutta mieluummin noita kuin kaksinumeroisia. YMMV.
Soratiet on kyl hyvä asia. Usein valitsen niitä reitilleni. Lepposia maisemia ja hauskaa ajettavaa.
timoma - 9:18, 25.5.2014 » Itse ajoin eilen kakssatasen linjalla Espoo-Tammisaari-Fiskars-Espoo. Ihan kivoja teitä sieltäkin löytyy kunhan vaan välttelee viimeiseen asti Hangontietä. [Tollattis](http://www.strava.com/activities/145092022).Tosta Hangontiestä saa muuten tosiaan väistettyä ton viimeisenkin pätkän, ennen Inkoota, kun koukkaa tuosta Tähteläntien kautta, kiva asfaltoitu pikkutie. Tosta rantatiestä tykkään itsekin, seudun parhaita. Nekin seudut sielä Tammisaaren länsipuolella, Prästkullantie ja Ingvalsbyntie yms.
Tässä kännyräpsyjä siitä, miltä ton meidän lauantain tiet näytti. Isompaakin tietä riitti toki siirtymillä, vaikkei kuvissa ole. Se Kotkasta tuleva tie oli kyl kohtuu hiljainen nyt, johtuisko siitä viereen rakennetusta motarista.
Eikä noita pidempiä matkojakaan tosiaan tarvi pelätä, kunhan kokeilee vähän asteittain kasvattaa, ei aja liian kovaa, ja syö ja juo paljon. Mukavaa touhua.
Parin viikon päästä on määräaika 600km:lle. Ainakin Helsingissä se järjestetään, ja Oulussa tais myös olla kalenterissa.
grep - 22:54, 25.5.2014 » Tämä on kyllä hyvän mielen ja motivoinnin lanka. Tekeillä onkin yleinen kunnon kohottaminen ja parempaan pyörään säästäminen, tavoitteena joskus hyvällä mielellä ujuttautua mukaan tämmöisiin isompiin reippailuretkiin.Oman kokemukseni ja näkemykseni mukaan yli 300 km brevettien ajamisella on varsin vähän tekemistä kunnon kanssa. Kyse on kokemuksesta (syöminen, juominen, vaatetus) ja kyvystä istua perseensä päällä pitkään.
Molemmat ovat toki hienoja tavoitteita. Ja kyllähän kokemusta hankkiensa pitää kerätä kilsoja ja siinä saattaa esimerkiksi paino laskea, jos on laskeakseen. Mutta kuntoilu on erikseen.
Pyörän “paremmuus” ei myöskään ratkaise mitään. Kunhan mitoitus, satula ja tanko ovat kunnossa, rahat kannattaa säästää lomailuun ja ajeluun. Tärkeintä on tuntea oma pyöränsä, oli se millainen tahansa.
Huh huh jäbät, 400km kuulostaa paljolta mutta kun ton reitin näkee kartalla niin sen vasta ymmärtää!!! Kova suoritus, kumarran!
Kare_Eskola - 10:01, 26.5.2014 »Joo, samaa mieltä. Kunhan pyörään pystyy luottamaan ja on tarvittavat välineet korjaamiseen mukana jos jotain ongelmaa ilmenee, niin aika huoletta saa kulkea. Mulla on aina ollut tapana hermoilla ennen pidempiä lenkkejä että mitä jos nyt pyörä jotenkin räjähtää tien päälle mutta aina on päästy ehjänä kotiin. Eilisen pyörän paino oli varusteineen varmaan 15-16 kiloa ja varustettu 70-luvun kitkavaihtajin, eli ei se ole niin justiinsa. Hyvin pysyi carboniitti-Focuksen ja custom-Kongan kyydissä.grep - 22:54, 25.5.2014 » Tämä on kyllä hyvän mielen ja motivoinnin lanka. Tekeillä onkin yleinen kunnon kohottaminen ja parempaan pyörään säästäminen, tavoitteena joskus hyvällä mielellä ujuttautua mukaan tämmöisiin isompiin reippailuretkiin.Pyörän "paremmuus" ei myöskään ratkaise mitään. Kunhan mitoitus, satula ja tanko ovat kunnossa, rahat kannattaa säästää lomailuun ja ajeluun. Tärkeintä on tuntea oma pyöränsä, oli se millainen tahansa.
Sirkus - 12:11, 26.5.2014 »Totta. Ja kaikillahan täälä on rolleri, se sopii noihin varsin hyvin. Heh. Kunhan säädöt on kohdillaan ja asiat sopivia, mutta sehän selkenee vain ajamalla näitä. Hapenottolukemat tms. ei näissä kai ole kovin keskeistä, tai en tiiä, mutta ajan myötä kehittynee kyky palautua ajon aikana ja jaksaa paremmin mäet loppumatkastakin. Yksivaihteisella pääsee vähemmällä kun tottuu ajamaan putkelta menemättä hapoille. Lihasten kankeutumista ja nivelkipuja voi myös tulla, mutta ilmeisesti sekin helpottaa ajamalla ja venyttemelemällä.Kare_Eskola - 10:01, 26.5.2014 »Joo, samaa mieltä. Kunhan pyörään pystyy luottamaan ja on tarvittavat välineet korjaamiseen mukana jos jotain ongelmaa ilmenee, niin aika huoletta saa kulkea. Mulla on aina ollut tapana hermoilla ennen pidempiä lenkkejä että mitä jos nyt pyörä jotenkin räjähtää tien päälle mutta aina on päästy ehjänä kotiin. Eilisen pyörän paino oli varusteineen varmaan 15-16 kiloa ja varustettu 70-luvun kitkavaihtajin, eli ei se ole niin justiinsa. Hyvin pysyi carboniitti-Focuksen ja custom-Kongan kyydissä.grep - 22:54, 25.5.2014 » Tämä on kyllä hyvän mielen ja motivoinnin lanka. Tekeillä onkin yleinen kunnon kohottaminen ja parempaan pyörään säästäminen, tavoitteena joskus hyvällä mielellä ujuttautua mukaan tämmöisiin isompiin reippailuretkiin.Pyörän "paremmuus" ei myöskään ratkaise mitään. Kunhan mitoitus, satula ja tanko ovat kunnossa, rahat kannattaa säästää lomailuun ja ajeluun. Tärkeintä on tuntea oma pyöränsä, oli se millainen tahansa.
Jepa. Ajamaan oppii ajamalla, kertoi minulle joku joskus muinoin. Aika lähellä totuutta tuossa varmaankin ollaan… 