Suomalainen Kone ja Terän valmistama Tammer on nyt ajamista vaille valmis. Vintage- ja antiikkifillarit -keskustelussa vähän jo asiaa tuumailtiinkin. Tällä hetkellä oletus on, että pyörä on 30-luvun lopulta. Kone ja Terä oy ryhtyi valmistamaan pyöriä vuonna 1935 ja valmisti myös kilpa- ja “retkeilypyöriä” tuolloin - jopa muitakin kuin mustia, mistä tämä pyörä on mukavan värikäs esimerkki.
Puhdistin ja vahasin pyörän rungon maalipinnan, joka on sen verran hyvin säilynyt, etten edes harkinnut uudelleen maalaamista. Kone ja Terän suomenlippulogon jäänteet ovat vielä pystyputkessa nähtävissä. Vanteiden oranssi maali on pahemmin patinoitunut, mutta säästin senkin - puhdistin ja lakkasin. Kromipinnoitteet ovat kadonneet lähes kokonaan. Ainoastaan navoissa ja ohjaustangossa sekä satulatolpassa sitä on hieman jäljellä. Metalliosat, oli niissä kromia tai ei, on puhdistettu ja lakattu kaksikomponenttilakalla.
Ebaysta löytyi käyttämättömät prewar-jarrut, jotka ovat tyypiltään samanlaiset pyörän jarrujen kanssa. Sain noista Ebay-jarruista joitakin pikkuosia mm. jarruvaijerit ja niiden kuoret sekä jarrupalat.
Satula on Lepperin, 37 senttimetriä pitkä mustanruskea kanootti. Ostettaessa sillä oli helmat korvissa mutta kastelin sen ja pistin korsettiin kuivumaan, jonka jälkeen se oli taas muodoissaan.
Takanavassa on molemmilla puolilla kierteet rattaalle ja lukkorenkaalle. Pyörässä oli toisella puolella 18-piikkinen ja toisella puolella 16-piikkinen. Pistin huvikseni toiselle puolelle kiinteän, mutta ajettuani sillä 10 kilometriä, totesin, että taidan vaihtaa vapaarattaan tilalle. Miksi istua muurahaispesässä kun voi istua sohvallakin?
Renkaat ovat Hutchinsonit, kooltaan 37-590. Ruskeat kankaiset tankonauhat pinnoitin sellakalla.
Uusia osia ovat takarattaat, ketjut, pinnat, kiilapultit, renkaat, tankonauhat. En ryhtynyt mitenkään patinoimaan uusia osia, koska ikäkerrostuneisuus saa mielestäni näkyäkin.
Kiitoksia ^^
^ Loivat kulmathan tuossa ovat, että sen mukainen laiva se on. Mutta ei tuo runko niin pitkä ole kuin nuo kolkytlukuiset herrapyörät, joihin olen verrannut. Ajoasento on mulle kovinkin kompakti, muttei kuitenkaan ahdas. Satulatolppa on kuitenkin minun mitoilleni hivenen liian lyhyt, koska paljoa ei jää varaa runkoputken sisään. Pitää varmaan kääntää satulankiinnike toisin päin…
Satulan seiskaputki ja satulan ja sen kiskojen älytön pituus tuo kyllä säätövaraa. Satula on siis pitkä mutta kapea - pituus ainakin aiheuttaa sen, että satula on joustava, koska pitkä antaa enemmän periksi kuin lyhyt. Saas nähdä miltä se pitemmällä istumisella rupeaa tuntumaan.
Eli ajoasennon tuossa voi säätää meikäläiselle varmaankin ihan kohtuulliseksi, joten sen puoleen ajelu sujuu. Alaotteelta on ihan ajettavissa ja tietenkin yläotteeltakin vaikka jarrukahvat ovat silloin vähän kaukana eivätkä peukalonhangat kestä ns. hupuilta ajoa ehjinä.
Jarrut ovat aikamoiset rimpulat. Vielä ehkä säädön puutetta, kun pitävät niin kauheaa kiljumista ja mekkalaa jarrutettaessa. Jarrutusteho on vaatimaton, mutta se ehkä hieman paranee, kun ja jos jarrupalat kuluvat vanteen profiilin mukaisiksi.
Maavara on vaatimaton ja kurvissa kannattaa pitää sisäjalka ylhäällä. Rengaskoko tässä onkin ollut vähän ihmetyksen aiheena. Ymmärtääkseni nuo vanteet ovat alkuperäiset, mutta varmaahan tässä ei ole mikään. Tuohon taitaisi mahtua 622 vanteetkin.
Niin että millainen ajaa… Loiva mutta kompakti, positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan. Parasta tietenkin on tieto siitä, että ajaa n. 80 vuotta vanhalla pyörällä ja se kulkee siinä missä uudempikin - rutisematta ja paukkumatta ja napsumatta. Huonointa se että se pysähtyy helvetin hitaasti rutisemalla ja paukkumalla ja kiljumalla.
Vastaukseni saattaa tarkentua, kunhan ajan tuolla ensimmäisen vähänkään pidemmän lenkin.
Ei mulla ole aiempia kokemuksia noista. Taisin viikonpäivät ainakin käydä ruikkimassa crc:tä ja sitten mukiloin kiilat irti. Ennakko-odotuksien vastaisesti lähtivät ihan ilman raainta mahdollista voimankäyttöä. Jotain siitä naputtelun ja nuijimisen välimaastosta. Vähän oli sellainen “oho ne lähti” -fiilis.
Fillarikellarista tilailin uudet ja naputtelin ne sitten paikalleen. Epäröin vähän kuinka tiukalle uskaltaa mutteria vääntää enkä mitenkään nuppi punaisena niitä tiukannutkaan, aika pieniä kun ovat. Jotain ohjeita olisi tietysti voinut etsiä, mutta kuten yleensä, mulla oli muka joku kiire ja vetelin ne tollei mutupohjalta paikalleen. Kyllä ne tähän mennessä kun ehkä puolitoista tuntia olen ajanut, ovat pysyneet ilman ongelmia. Saas nähdä sitten jos tulee enempi noita kilometrejä.
Että ei mun mielestä ollut ongelmia, tai sitten en vain ymmärrä että on.
Vaikeampi tapaus on ne toiset kiilat siellä keskiössä, jotka pitävät laakerikuppeja paikallaan (näkyvät yhdessä kuvassa yllä). Toisesta kiilasta taisi mennä jengat, eikä se kiristy, enkä ole varma pysyvätkö ne kupit paikallaan ja keskiö säädöissä. Pittää testailla.
