Alumiinirungon keskiöstä män kierteet W**UIX

Noin pääsi käymään kun ryhdyin availemaan neliskanttikeskiötä, aloittaen (ymmärtääkseni täysin oikeaoppisesti?) ei-vetopuolen kiristysholkista.
Kyseessä siis brittikeskiö ja kiertosuuntakin tuli ymmärtääkseni valittua aivan oikein, eli tavalliseen tapaan vastapäivään kiertäen.
Holkki oli terästä ja erittäin tiukassa, runko alutavaraa, joten siitä rungon puolelta jyrsiintyivätkin kierteet lopulta hyvinkin mutkattomasti. Täsmennettäköön vielä, että lähtökohtainen tarkoitukseni ei siis ollut päätyä kyseisen lopputulokseen.

Kysymys nro. 1:
Teinkö jotain väärin?

Kysymys nro 2:
Mitäs v***ua minä sitten teen?

Seuraavanlaisia ratkaisuehdotuksia pulmaan olen päässäni kehitellyt:

A) Kirraan ja survon ja liimaan ja puserran kierteet menettäneelle puolelle holkin loppuiäksi, enkä enää koskaan sitä siitä halua irrottaa, sillä availen ja vaihtelen keskiöpatruunaa sitten vast´edes väärältä puolelta. Jos haalin arsenaalin samanlaisia varapatruunoita, niin siinähän ne istuvat jokainen yhtä hyvin kiinteäksi liimattuun vastakappaleeseen.
Ehdotuksen “A” mahdolliset onglemakohdat
-Voiko koitua kovastikin paljon haittaa, jos availeekin sitten keskiötä vetopuolelta, vai onko tuohon asennus- ja purkujärjestyksen muuta syytä kuin se, että vetopuolen holkissa on sellainen soma stoppinkilaippa, joka on tarkoitus skruuvata aina pohjaan saakka?

B) Hankin sellaisen external -tyyppisen keskiölaakerointijärjestelmän (kun sattuisipa olemaan moiseen erittäin hemaiseva hollowtech kampisarjakin jo odottamassa!), jossa kiinnitysholkit ja niitten väliin jäävä “putkilo” eivät ole kertakäyttökamaa, vaan pelkän laakerielementin voi uusia… JA teen samat temput, eli kiinnitän jollain metodilla sen kierteet menettäneen puolen holkin kohdillensa ikuisiksi ajoiksi.
Tässä ratkaisussa ymmärtääkseni laakerielementin pitäisi olla ihan kaivettavissa tai kopautettavissa ulos jollain siihen soveltuvalla tee-se-itse erikoismeisselillä, vaikka niinhän sitä ei ihan oikeasti kuuluisikaan tehdä. Ainakin Hopen opetusvideossa koko holkki poistetetaan laakerin oikeaoppista irroitusta varten. Laakerin poistumistie kun siis tietysti on ulospäin, niin ehkäpä kenties se olisi poistettavissa ilman liikaa väkivaltaa myös holkin ollessa paikoillaan, joko tonkimalla ulos tai sörkkimällä vastapuolelta.
-Ehdotuksen “B” mahdollinen ongelmakohta on edellisen epävarmuustekijäspekuloinnin lisäksi sama kuin “A”:ssa, eli keskiötä pitäisi sitten availla aina väärältä puolelta.

Ratkaisu C, joku muu, mikä?
Nyt se sana on vapaa, te senkin irnokkaat mankelinvärkkäilijät!

Saa opastaa, rohkaista, spekuloida vaikka äärettömyyksin ja nuhdellakin, mikäli aihetta on, mutta silkkaa v***uilua en jaksais kuunnella, kun jurppii toi tyriintyminen jo muutenkin ihan riittämiin. Kyseessä kuitenki Cannondalen runko sieltä kultaiselta handbuilt in Ameriikka -aikakaudelta.

Jos kyseessä normaali nelikantti: laita kierteetön keskiö. Sellaisia on melko helposti saatavana. KVG threadless bottom bracket.

Eivät (tietenkään) pysy yhtä hyvin paikallaan kuin normikeskiöt, mutta kunnon momentilla pysyy ainakin jonkun aikaa.

kasetti- ja kellokeskiöiden kupeissa on usein eri pituus kierrettä joten voi olla että jos on ollut lyhytkierteinen malli niin keskiömuhviin on jäänyt ehyttä kierrettä vielä riittävästi jäljelle.

Keskiömuhvin voisi periaatteessa kierteyttää uudestaan italokierteille. Italokeskiön halkaisija on suurempi kuin brittikeskiön. En tosin tiedä onko vaivan arvoista.

^totta, voishan siitä tehdä italobrittikeskiön, kupeissa se ero, ei itse laakerissa

Jos on esim truvativ/Sram kammet, niin niiden GXP-keskiöissä on todella pitkät kierteet. Kandee kokeilla, jos ei tarvis tehä mitn.

Oolraits, kiitän jo tähänkin astisista vinkeistä!

Täsmennettäköön vielä, että kyseessä on maastopyörän runko 68mm keskiöllä ja aiottu kampisarja Shimanon SLX.
Nuo Hollowtech II yhteensopivat MTB laakerisetit ovat sekä 68 että 73 milliselle keskiölle, eli 68 milliseen onkaloon on käytettävä 2,5 millin speiseriä molemmin puolin, josta taas seuraa että niistä jäljellä olevista kierteen rippeistä jää vielä 2,5 käyttämättä.

Tönärillä mittailin, että kierteet ovat totaalisesti menneet noin 8 millin syvyyteen saakka ja jokseenkin kärsineet vielä vähän syvemmältäkin. Ja ainakin tuossa irroittamassani kiristyslaipassa (Shimano) kierrettä vain 10 milliä.
Jäljelle jäävää semikäyttistäkin on täten vain 2mm.
Se ei oikein tuntuis riittävän.

GXP saattais pelittää, mutta ei viittis investoida myös uuteen kampisarjaan.

Vaatiisikos tuo Italokierteyttäminen siis saman operaation molemmille puolille?
Vai tarkoittiko marlon, että riittäisi pelkästään vaurioituneen puolen kupin vaihto ja tehjällä puolella vois pitää brittikupin?

Ja totta puhuen noitten SLX-kampien saaminen kohilleen olis toki kaikista mehevin vaihtoehto.
Maantiekäyttöön tarkoitetut HT II keskiöt ovat 68 milliselle keskiölle, joka saattaisi tarkoittaa sitä, että kierrettä riittää syvemmälle runkoon. Italokierteisenä tuon tyypin keskiöitä ei ymmärtääkseni ole olemassakaan.
Kampien akselin pituus noissa on käsittääkseni sama, eli maastokammet pitäis sopia maantiekeskiöön ja toisinpäin.

Keskiö on pyörässä sekä kovimmassa rasituksessa että työläin huoltaa. Siksi miettisin tarkkaan, kannattaako sille seudulle tehdä epävarmoja purkkavirityksiä. Onko runko oikeasti niin hieno, että viitsit nähdä paljon vaivaa ja ehkä turhaan?

Kierteeton keskiö ja nelikanttikammet on tarkoitettu ratkaisemaan kuvaamiasi ongelmia, siksi se olisi mielestäni varmin. Hyviä nelikanttimaastokampia on olemassa.

Italolle kierteyttäminen söisi keskiömuhvin materiaalin vahvuutta vetopuolelta. Lisäksi se vaatisi hyviä työkaluja, koska uusi kierre pitäisi saada kohdistettua vastapuolen kierteeseen.

HTII-keskiöissä maantiepuolen osat ja maastopuolen osat sopivat keskenään, riippuu prikkojen määrästä sekä keskellä olevan muoviholkin pituudesta. Minulla on XT-kammilla 105-keskiökupit sekä XT-kuppien prikat ja muoviholkki.