Noniin, tässä on haettu Canyonin ajoasentoa kohta kuukausi. Ilmeisesti jokaisen uuden pyörän kanssa on kahlattava tämän saman suon läpi, joka on liian korkea satula. Selkä ja pakarat tuli ajaessa hiton kipeäksi, nyt oon pudottanut satulaa 6mm lähtötilanteesta ja alkaa olla järkevällä korkeudella. Huomioita liian korkealle laitetusta satulasta:
Jalkoja ja polkemista vakauttavat lihakset joutuu liialla satulankorkeudella tekemään liikaa töitä ja menee todella nopeasti kipeäksi. Eli alaselkä, pakarat (erityisesti ulkosivun lihakset, oiskohan tää se piriformis) ja reiden ulkosivu (juoksijan polvi -oireilua lupaa pitkässä juoksussa [pun intended]).
Alaselkäkipu menee helposti liian matalan/pitkän ohjaamon piikkiin mutta jos se johtuu liian korkeasta satulasta, kipu ei hellitä pystyyn ajoasentoon noustessa. Ihmettelin kun muissa pyörissä on pidempää ja matalempaa hyttiä eikä selkään koske ollenkaan, tämä yhdistettynä tuohon että selkään koskee yläotteellakin on merkki siitä että vika ei ole ohjaamossa.
Myöskään orastavat saddle soret eivät ärtyneet yhtään kun satulan laittoi tarpeeksi alas.
Itse polkeminen tuntuu kuitenkin suht OK:lta vaikka satula ois puol senttiäkin liian korkeella. Mitä nyt herpaantuessa alkaa polkemisliike leviämään sivuille polven kohdalta ja tulee tarve varvistaa koko ajan. Mut satula pitää olla todella korkealla ennenkuin polkeminen tuntuu aivan välittömästi tyhmältä.
Gluteus medius. Jonka väsyminen sit pistää juoksijan polven oireilemaan. Jos mediuksen tuki riittää, ei tensor fascia latae joudu turhaan hommiin eikä se reiden ulkosivun fascia ala kiristää.
Mulla on päinvastoin, kun tottunut ajamaan rataisella gearilla ja jotain 11cm saddle-to-bar-dropilla vuosia kaikki ajot. Nyt kun on rennomman geon endurance-pyörä, niin tuntuu että joka paikkaa kolottaa kolmen huntin vedon jälkeen, kun ei pääse tarpeeksi kyyryyn ja paino puskee vähän käsiin, vaikka kaikki paitsi yksi puolen sentin speisseri heitetty mäkeen, Satula takana ja 120mm stemmi miinus kuudessa. 61-runko on varmaankin koon puolesta just hyvä, mutta stackia vaan on sen jotain kolme senttiä enemmän kuin Fuji Trackissa Sentään tempotikut tossa menee varmaan erittäin hyvin ja totutteluahan tää kai on vielä muutenkin. -17 stemmiä vielä sitten kehiin, jos ei ala tottua.
No turha kai sitä hyttiä on noin ylhäällä pitää jos kerran on tottunut ja kovistunut ajamaan matalammallakin. Ilmaista vauhtia ja jos kerran ”oikeaoppinen” endurance-asento sattuu enemmän kuin kisainen niin sitä suuremmalla syyllä laittaisin hyttiä vaan alas.
Pappafit-ohjaamo on kyllä kunnon vetämiseen huono, ei saa niin hyvin voimaa polkemiseen varsinkaan putkelta ajaessa.
Olen parin kuukauden millimetrisäätöjen kautta löytänyt viimein polvikivuttoman cleat & satula-asennon ja pyöräily maistuu. Jes!
Mutta nyt hieno uusi miksi mukaan kuvioihin, nimittäin akillesjännekipu! Ihan perus venytys sattuu ja koko ajan pieni jomotus päällä. Välillä kävellessä tunnen kun pientä “natinaa” olisi jänteessä eli olisiko erityisen kireällä? Mistä voisi lähteä syitä etsimään, oi viisaammat?
EDIT: olen tästä koittanut etsiä jos jonnilaisia tutoriaaleja netistä mutta akillesjänne/kantapääkipu ei ollut se yleisin topicci ja näistä oli paljon sellaisia “maybe”-nettisivuja jonka takia mieluummin kysyn tovereilta
Kuivan tuntuiset narisevat akillesjänteet on kyllä kamalat. Onneks ei oo moneen vuoteen ollu. Aika paljon tuli ajettua rauhassa flättipolkimilla niin tuntui menevän parempaan suuntaan.
Jänteen ja jännetupen tulehdus liittyy yleensä kyseisen raajan poikkeukselliseen rasitukseen, joka voi olla pitkään jatkunut yksitoikkoinen liike tai äkillisempi venytys, jonka aiheuttama vaurio johtaa ärsytystilaan.
Ja mitäs muuta fillarointi on jaloille kuin pitkään jatkuvaa yksitoikkoista liikettä?
Mulla ollu tää tulehdus ja narina oikeassa jalassa ja orastavana myös vasemmassa. En ole lääkäri mutta usealta kysellyt neuvoa. Neuvojen ja omien kokemusten perusteella seuraava:
Anna sille nyt reippaasti aikaa parantua, vahvistavaa voimistelua voi sitten tehdä kun kipua ei enää tunnu. Siihen asti vältä kaikkea kovaa käyttöä. Parantelun alkuun on mulle suositeltu ibuprofeenia ja paikallisesti voltarenia. Tuo on inhottava ja pitkäaikainen vaiva jos sitä ei hoida kuntoon.
Venyttelyn kanssa myös varovasti. Älä hirveesti venytä alkuun pohjelihasta, mieluummin saman lihasketjun muita osia, takareittä, sisäreittä ja pakaraa. Hieronta tulehtuneella alueella nou nou.
Joku ammattilainen tervetullut korjaamaan väitteitä.
Liputan nyt viestini niin mode voi siirtää oikeaan ketjuun jos katsoo hyväksi.
En ole ammattilainen, mutta suosittelen, että jos vetää ibua, niin vetää samalla jotain vatsansuojalääkettä. Toi ibuprofeeni on melkoista myrkkyä vatsan limakalvolle.
Onko teille (varmasti on) käynyt silleen että kaikki kahvan paikat, dropin kulma, suoruus, jne… nysvätty OCD tarkkuudella kohdilleen mutta silti hupuilta ajaessa tuntuu että toinen kahva on kauempana kuin toinen? Joku lihas-epätasapaino? Eripituset kädet? Hallusinaatio?
Mun täytyy aina laittaa droppitangon vasen kahva vähän korkeammalle. Jos laitan kahvat täsmälleen samalle korkeudelle, tuntuu koko ajan ärsyttävästi siltä, että vasen kahva olisi alempana.
Joo. Mulla on joko aavistuksen eri mittaiset jalat tai ne on sitten muuten vaan semi-jatkuvasti toispuoleisesti tukossa, mistä seuraa sellaista, että fillari kulkee ikään kuin jatkuvasti vinossa ja sit vastaavasti toisen puolen kahva tuntuu olevan ajossa alempana/kauempana vaikkei vesivaa’an ja laserin mukaan oikeasti ole. Toinen mahdollisesti vaikuttava juttu on tämä melko paljon hiiren siirtelyä vaativa atk-duuni, joka vetää hartiaseudun toispuoleisesti jumiin.
Renkaiden kulumis-pattern näyttäisi myös vahvistavan mutut toislaitamyötäisestä etenemisestä, sama homma useammassa pyörässä.
Sentään tempotikut tossa menee varmaan erittäin hyvin ja totutteluahan tää kai on vielä muutenkin. -17 stemmiä vielä sitten kehiin, jos ei ala tottua.