Täs kesällä on tullut vietettyä aikaa Ahvenanmaalla, yllättävänkin paljon mukavaa pyöräiltävää niin pieneksi paikaksi. Ne merkityt pyöräilyreitit on tosiaan aivan fiksuja, ne neljä isointakin aivan ok, mutta paljon muutakin löytyy, pieniä hiljasia sorateitä on pääsaarella ihan kivasti ja polkujakin jonkun verran. Metsää yllättävän paljon, näkötorneja kymmenkunta, pari autiotupaakin. Alueen pidemmät patikointireitit Jomalaleden, Sadelinleden ja Lemlandsleden on kuljettavissa maastopyörällä, yksittäisiä käveltäviä kohtia, vaikka eipä ne mitenkään pyörille ole tehty ja paikoin vähä umpeenkasvaneita. Ylipäänsä meno on heinäkuussa tai juhannuksesta elokuun alulle varsin eri kuin muun vuoden, vilkas ja palveluita tarjoava kausi on lyhyt ja muulloin on tosi hiljasta ja kesäkahvilat kiinni.
Tälleen oon ajellut:
On näkynyt riippareita leirintäalueiden puissa joo.
Tää tosiaan meni jo.
Olin lopulta vain yhden yön leirintäalueella ja siellä jutskailin omistajien kanssa että asia oli ok. Koko leirintäalueella myös oli tasan se yksi mahdollinen paikka riipparille, jos ei halunnut mennä metsän hyttysinfernoon.
Myös aluspatja oli varalta mukana, ja lautalta tultua nukuinkin aamuyöstä pari tuntia ihan vaan patja + quilt yhdistelmällä. Tuuli puhalsi juuri sopivasti.
Ah, muistaakseni mentiin Svedenistä Norrgårdiin pienellä botskilla ja sieltä Sandöhön (missä kipattiin puolison kanssa kahestaan pullo punkkua hiekkarannalla) ja sitte Vårdön kautta Bomarsundin raunioille jne. Yks päivä. Kuulostaa näin jälkikäteen siltä, et on tullu kyl viipotettua, mut eihän toi koko saari oo ku joku kilsa poikittain tai jotain. Sillee erinomainen mesta haahuiluun ja ajan tuhlaukseen.
Ekat ja vikat kuvat näytti jo ihan keskieuroopalta