Sitten kevään, ja käyttöni ilmestymisen jälkeen Gryphon on saanut ansaitusti eniten ajoa, ja sattumia osakseen suven mittaan. Palat ovat löytäneet mittaansa ja kulmansa. Keula kertaalleen uusittu… Korkiemmalla korokkeella käyty, ja juhannus vietetty retkeilyvarustein. Nuoria miehiä höykkyytetty lähimetsissä ja ihmisiä hämmennetty pyörän “kummallisuudella”. Aivan ihana pyörä. Alaotteella käskytettynä sopivasti monimuotoisella polulla, tämä on se kaveri jonka kaikkein mieluiten alleni tahdon.
Alkukesä meni lähimaastoissa asetuksia etsien ja kiekkokokoja kokeillen. Sopiva asetelma löytyi lopulta suorahkolla 105 mittaisella stemmillä ja setback tolpalla. Kiekkojen suhteen selkeä ja kait hyvinkin luonnollinen tulema on se, että 29" kiekoilla kaikki menee kovempaa. 27,5" kumini toki ovat leveät ja raskaahkot, joten vertailu ei ole suoraan järkevää. Pienemmät retkelle ja isommat kovisteluun; niillä mennään.
Juhannuksena aukeni tilaisuus käydä tutustumassa uusimman kansallispuistomme, Hossan, maastoihin.
Yhden yön reissu, keskikesän heilastelut luonnon kanssa, sekä tärskyt yhden tyttösenkin seurassa saivat miehen liikkeelle. Mökkimaastoista Kuusamon suunnalta, kun ei Hossaan enää aivan pahasti ole matkaa.
Kyselin viisaammilta vinkkejä reittiä suunnitellessa ja lopulta päädyin selkeään ja yksinkertaiseen ratkaisuun ajaa alueen kiertävä ~50km mittainen Sininen Saavutus -reitti vastapäivään ympäri ja sen jälkeen jatkaa matkaa sinne minne yöpyminen tulisi päivän mittaan sovittua alueella meloen liikkuneen tuttavan kanssa.
Starttasin matkaan joskus keskipäivän jälkeen.
Sen kummemmin pitkään taukoilematta kuljin 4,5h tauolle Joukovirran laavulle. Taukoa pidin ~40 min. Tämän jälkeen tuuttasin lopun matkan luontokeskukselle. Kokonaisaika reissulle oli 5h 40min. Eli tauko poisluettuna juurikin se 5h mitä oppaissa oli reitin läpiajamisen mainittu vievän. Sinänsä autolla käynnille ei olisi ollut tarvetta, olin koko päivän kuljettanut mukana sen, minkä reissuun ja yöpymiseen tarvitsin. No, kävin kuitenkin ja käänsin sitten keulan takaisin tulosuuntaan ja samoilin tieni Puukkojärven tuvalle 50 minuutissa. Nyt ajoin ensin Jatkosalmentietä ja siitä Hakoharjun päällystä Hakokosken ylityssillalle, jonka jälkeen koukkasin ylös ympärysreitille ja Puukkojärven autiotuvan pihaan. Lopulta yövyimme tarpin alla leppoisan juhannusyön vain muutaman hyttysen seurana. Keli oli ollut läpi päivän aurinkoinen. Onneksi ei liian kuuma. Nestettä olin nauttinut aivan liian vähän, joten kropassa tuntui usean tunnin satulassa kiikkuminen selkeästi. Olikin mukava olla vaan ja turistia niitä-näitä iltanuotiolla vaikka seurue jonka tapasin oli yhtä henkilöä lukuunottamatta aivan vieras. Aamusella kiittelin seurasta ja palasin autolle perusreittiä myötäpäivään myötäillen. Kuvat eivät aivan kronologisessa järjestyksessä olla…
https://farm5.staticflickr.com/4305/36008108915_ab525fa804_z_d.jpg
Tätä vaan riittää ja riittää.
https://farm5.staticflickr.com/4325/35197196253_3932b44954_z_d.jpg
https://farm5.staticflickr.com/4314/35197211603_fbe6c9d498_z_d.jpg
https://farm5.staticflickr.com/4313/35618989390_7ebc63f522_z_d.jpg
https://farm5.staticflickr.com/4304/35875003881_ca6395d08b_z_d.jpg
Ja riittää…
https://farm5.staticflickr.com/4318/35875003771_38403c51f3_z_d.jpg
Pidin tästä, petäjästä.
https://farm5.staticflickr.com/4313/35197119433_a814a8bce7_z_d.jpg
Tindermatskua
https://farm5.staticflickr.com/4325/35875003421_07a36937e1_z_d.jpg
Lyhyempijalkaisille majoittujille.
https://farm5.staticflickr.com/4304/35197196063_98e4a6ce1d_z_d.jpg
https://farm5.staticflickr.com/4305/36008103745_afc8b26f2a_z_d.jpg
https://farm5.staticflickr.com/4294/35875004021_0402d38b43_z_d.jpg
Jos aiemmin luulin Syötteen polkujen olevan näiden alueiden parasta antia, niin kyllä Hossa laittoi asiat uuteen järjestykseen. Tuntui, että siellä suorastaan turtui jatkuvasti ympärillä levittyviin kumpuileviin ja pieniä vesistöjä viliseviin maisemiin. Varsinkin, kun alla ja edessä jatkui kilometritolkulla ihanainen polusto. Olihan sielläkin juurakkoa ja muutama tieosuus, mutta pääsääntöisesti muistan reitin olleen maastopyöräilyä parhaimmillaan. Kelikin tosiaan suosi, lämpöä taisi varjossa olla ~14-16°c ja tyyntä. Ötökkää ei nimeksikään, ei kyllä kaksijalkaisia kulkijoitakaan haitaksi asti. Pyöräilijöitä silti enemmän kuin patikoitsijoita, mukava huomio sekin.
Alla oli 27,5"/2,8" rengastettu pyörä ja normaalit retkilaukut, selässä vain pikkureppu. Välitys 32/20. Kaikki hyvin silläkin saralla. Läskimpää kumia en olisi noilla poluilla kaivannut ainakaan nyt, kun keli ja maasto olivat kuivia.
Paluumatkalla juhannusvapailta kävin ajamassa kertaalleen Syötteen ympärysreitin. Siinä huomasi, ilman laukkuja ajaessa, kuinka kaipasin isompaa kiekkoa alle, kun menohalut heräsivät kiilusilmäkiimaiselle tasolle. On siinä vaan iso ero kuinka 29" kulkee ja säilyttää vauhtinsa verrattuna tuohon keskikoon rengastukseen.
https://farm5.staticflickr.com/4292/35618972530_72142a1fab_z_d.jpg
https://farm5.staticflickr.com/4322/36008093145_8ac474b8ce_z_d.jpg
Syötettä.
Jokunen hetki juhannuksen jälkeen ja kotimaastot ottivat miehestä ja pyörästä erävoiton. Pilpasuon retkeilyalueella ajellessa onnistuin runttaamaan pyörän maassa olleeseen sopivaan monttuun sillä seurauksella, että varpaat alkoivat kummasti raapia eturenkaasen. En tilanteessa edes kaatunut, kunhan tussahdin tangon päälle ja otin jalalla maasta tukea ölähdellen. Jatkoin matkaa ja vasta hetken kuluttua vaurio alkoi selvitä ajajalle. Onneksi pääsin ajaen kotiin sentään. Mutta keula oli siis vääntynyt jaloistaan sievästi taaksepäin. Hetki harmittelua ja kummastelua, mutta parin päivän päästä Englannista oli jo matkalla uusi keula kohti Oulua. Singular Samin varastoista löytyi vielä ainakin tämä kappale kaunista rautaa. Onnekas asia ja mieli korkealla taas hieman matalamman jakson jälkeen.
https://farm5.staticflickr.com/4484/37816974031_1a39b391d7_z_d.jpg
https://farm5.staticflickr.com/4487/37785024412_7cdecb57df_z_d.jpg
Seuraavana eteen tuli mahdollisuus päästä Syötteelle ajamaan maanmainio Syöte mtb kisa. Sain skidit esi-isien hoitoon mökille yks-kaks-yllättäen ja vieläpä auton lainaan siirtymisiä varten. Pe-la yöksi paikanpäälle autossa nukkuen ja seuraavana aamuna pikamatkan starttiviivalle. Syöttellä on 1v-kuskeille omat sarjansa ja mukavasti vuosien mittaan siellä on keskinäistä kisaa ajettukin. Tällä kertaa pikamatkalla ei ruuhkaa tässä sarjassa ollut, mutta kilvanajoa kuitenkin. Startista keuhkot huutamaan ja kohti Pikku Syötteen huippua. Sopivasti kiirehtien siinä pääsee eroon keskinkertaisista vaihdejulleista ja siten loppumatka sujuu vähemmillä ohituksilla. Taktiikka onnistui ja ensimmäisiä selkiä aiemmasta lähtöryhmästä alkoi tulla vastaan jo ennen juottolaa. Porukka oli mukavasti ilomielistä ja baanaa aukeni sovinnon elkein, kun vain hiukan vinkkasi, että takaa tullaan mitalin kiilto silmissä. Syötteen juurelle kohtuu raikkaana ja iloisen, loppu sitten sitä vitun tuskaa. Palkintona pahoinvoinnista 1v sarjan voitto ja kokonaistuloksissa 8. sija. Gryphon toimi kuin unelma. Juuri niinkun tuolla aloituskappaleessa kuvasin. Mieskin toimi aivan hyvin vaikka lähtö kisaan oli hätäinen, osallistumisoikeus kisaan löytyi neljä päivää ennen starttia. Ainut valmistautumisele oli lopettaa mökillä äitimuorin ruokien ahmiminen torstaina ja perjantaina syödä vain kevyesti ähkyä vältellen.
https://farm5.staticflickr.com/4485/37106810054_3acf911670_z_d.jpg
Matkailu Opel.
https://farm5.staticflickr.com/4468/37768132606_c90209980a_z_d.jpg
Voittajatyyppi.
Loppukesä ja syksy on Gryphonilla ajettu kotoisia polkuja. Välillä yksin ja välillä porukassa. On se, ihana pyörä. Ardentit toimivat mukavasti monenlaisella alustalla ja Spessun Phenom satula on osoittautunut mainioksi alapäälleni.
Matka jatkuu, eikä juuri nyt ole tiedossa mitään muutostarpeita pyörän osalta.
