Uskon edelleen naivisti, että tässä harrastuksessa on kyse muustakin kuin maksimoidusta tavarakulutuksesta. Ehkä siis vuotta 2009 voisi purkaa muutenkin kuin 2009 parhaat ostokset -ketjssa.
Mun ehkä parhaat ajokokemukset vuonna 2009:
Joku niistä syyskuun velotiistaista, kun tarkeni juuri ja juuri ajaa lyhythihaisella/shortseilla ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.
Porvoon lenkki elokuussa kun kauniilla ilmalla ajoi lisälenkin Nevaksen Golfkentän kautta. Hiekkatietä, mutta hevostiloineen ehkä idyllisintä maisemaa 100 km säteellä.
Bc 10 v perjantaiällärin uintirasti. Tota ei hevillä unohda!
Lenkki elokuun loppupuolella Hämeenlinnan - Evon Metsäopisto - Hämeenlinna. Kaunis sää, maalaisidylliä ja todella vähän liikennettä.
VPCX Haltiala. Muuama sentti lunta maassa teki reitistä kauniin.
Mun kokemuksen mukaan mieleenpainuvimmat muistot ihmiselle syntyy äkillisistä ja suurista positiivisista tunnetilan muutoksista, eli suomeksi: suuren vitutuksen hälvetessä.
Näinpä ollen parhaiksi ajoiksi pakosti nousevat ne suurinta kärsimystä ja vitutusta aiheuttaneet, eli Tahko ja eräs 50km vastatuuliosuuteen päättynyt 100km lauantailenkki. Noissa paha mieli kertyi hiljalleen äärimmäisyyksiin vaihtuen kuin vasaran iskusta lämpimään suihkuun, saunaan ja kylmään olueen. Brilliant!
asbin kategoriaan mulla kuului vain Bc 10 v ällärin uintirasti. Kaikissa muissa mulla on nautinto tullut jo ajaessa ja nautinnon lähteenä kauniit idylliset maisemat (myös velolla tuo pätee vaikka osa maisemasta onkin rakennusta) ja kaunis sää. Mistähän johtuu kun kauniit idylliset maisemat nostavat mulla ajokokemukset muiden yläpuolelle? Varmaan siitä kun asun Merihaassa
Ylipäänsä kaikki kauniilla ilmalla tapahtuneet rauhallisilla teillä rullailut kyllä lämmittää mieltä talvella. Kuten myös kunnon kesäisessä vesisateessa kaupungilla hurjastelu.
Se vuosijuhlavaellus oli varsin mukava kokemus. Taidan olla aika epäsosiaalinen erakko pohjimmiltani, koska tykkään ajella yksin. Saman reissun ällärit ja muu vuosijuhlahässäkkä oli kyllä myös onnistunutta.
Hieno vuosi ja hienoja hetkiä. Muutamia mainitakseni:
-kevään fixedretki Turun saaristoon täydellisessä kelissä
-Tampereskene ja sen nousu
-maastolenkeillä ensimmäisellä parilla kilometrillä tuleva oivallus siitä, miten huippua hommaa, vaikka ei huvittanu lähtee.
Noita hetkiä jolloin miettii, että tänne en tule enää ikinä, mahtuu kyllä kanssa mukaan. Kuten nyt vaikka jo mainittu Tahko, mutta kai sinne ens kesänäkin tulee vääntäydyttyä.
Parhaat taisivat olla jotkut viime talven lumimyräkkäpäivistä maasturin selässä, sellaisista tulee hyvä fiilis. Hyvänä kakkosena sitten kevään ensimmäinen maantielenkki, ensin 45 km 9-10 m/s myötäiseen ja sitten 55 km samaa tuulta vastaan. Kauniissa kelissä on mukava ajaa, mutteivat sellaiset mulle mitenkään erityisesti jää mieleen.
Lokakuu: Yksinään treenaamassa vuoria Alpujarran vuoristossa Espanjassa. Lämmintä 35c varjossa, matkaa 3h kämpille, ketään ei missään ja vesi loppu. Luulin että kuolen, mutta en kuollut, tuntui hyvältä.
Berliinissä oli kyllä hienoa, kaupungissa on hieno boogie. Vaikka en ecmc:ssä ollutkaan. Speer-joen varsi 29" vuokranishikillä, parempi kuin metro tai kälynen taksi.
Amsterdamissa oli hienoa, täysin omanlaisensa fillarikulttuuri, hienot velokaupat. Elektra chopperilla, iisisti navigaattori messissä.
Tukholma kaksi kertaa viime suvena lasten ja vaimon kanssa tavarafillarilla, erittäin hienoa. Junibacken, söder, oddnumber, Skanssen…
Pakko todeta että kyllä mullekin uppoo hienot idylliset maisemat eli pitkät maantielenkit Perä-Pohjolassa, Keskisuomessa ja Savossa. Kyliä, järviä, jokia, metsiä ja venäläisiä rekkoja.
Tänään pakkasessa työmatka oli pitkästä aikaa mahtava, kaikki näytti niin pumpuliselta.
No ainaki ny ekat lällärinpolkemiset huhtikuisessa loskassa ja sohjossa antibioottikuurissa poskiontelontulehduksen jäljiltä on aika hyvin jääneet mieleen. Olin väsynyt ja melko sekaisin enkä ollut tainnut yhden päivän aikana moista matkaa aiemmin ajellakaan, kun oon kuitenkin suht. tuore tapaus pyöräilyn suhteen. Voittaja ajoi ehkä 40km, me ajettiin yli tuplat
Hyötyliikuntana ja satunnaisena lenkkeilynä pyöräilyä on tullut harrastettua jo vuosia, mutta kesä 2009 oli kyllä ikimuistoisin pyöräilykesä, kun innostuin fiksipyöräilystä ja pyöräilystä muutenkin toden teolla Fuji Track:in keväällä ostettuani. Mieleen erityisesti jääneet:
Kaverin kanssa tehdyt spontaanit pyöräreissut, esim. piti käydä vaan Ideaparkissa, mutta innostuttiin lähtemään Valkeakoskelle ja Kangasalan kautta sitten takaisin Tampereelle. Sää ja reitti oli mitä mainioin.
Kahden päivän mökkireissu: Tre-Kangasala-Orivesi-Vilppula ja Vilppula-Muroleen kanava-Teisko-Tre.
Lälläriajoista eritoten Halloween Deathrace: liukas keli, tiukahko itselle sopinut reitti, kerrankin putkeen mennyt oma suoritus sekä kisan jälkeinen saunonta ja pulahdukset kylmään Näsijärveen. Jei!
Ens vuonna pitää ajaa ainakin Näsijärvi ympäri, joka piti moneen kertaan tehdä, mutta jäi siltikin. Myöskin, kun saan toivon mukaan lähikuukausina Steamrollerin kasaan, niin voisi harkita jopa VPCX -kisailuakin… Hmmm…
Viime tammi-helmikuun lumiset ja jäiset maastolenkit. Hienot aurinkoiset kelit ja jäiset polut.
Kesän “eeppinen maastoajo” Keskuspuistossa ja Hki/Vantaan lähistöllä Karen ja osan matkaa Emilian kanssa. Ei, tuonkaan pellon reunassa ei ollut polkua mutta ajettiin/tunkattiin silti.
Massiivisen hieno sooloajelu kaupungista mökille, n. 330 km kahden päivän aikana, yöpyminen riippumatossa Evon retkeilyalueella, Mustajärven rannalla.
BC Hell 10-v perjantain uimarasti, ja itseasiassa koko perjantain suunnistelu oli varsin onnistunut keikka. Riittävän pitkä lenkki yhdistettynä riittävän painostavaan säähän sai hetkellisen negatiivisen tunteen kääntymään jatkuvaksi positiiviseksi oleiluksi.
