Polkupyöräily on eri kiva ja kuntoa kohottava harrastus. Tämän lisäksi se on ympäristöystävällinen tapa liikkua paikasta toiseen. Polkupyöräilijöiden keskuudessa on melko luonnollista ja usein jopa yleistä, että kiinnostus pyörien tekniikkaan ja niiden rakenteluun alkaa nostaa päätään. Tästä usein seuraa, että nurkkiin alkaa kertyä jos jonkinlaista, joko hetken mielijohteesta tai johonkin projektiin sopimattomaksi todettua osaa ja muuta tillbehöriä. Osien nurkkiin kertymisen ja edellä mainitun kiinnostuksen lisäksi allekirjoittanutta on siunattu niin kutsutulla “hamsterin syndroomalla”; Kaikista kivoista osasista ei sitten malta luopua, koska niitä voi kuitenkin tarvita tulevaisuudessa tai ainakin keksiä niille jotain muuta mielekästä käyttöä.
Tälläkin palstalla on käyty keskustelua siitä, kuinka monen pyörän omistaminen on vielä itselle perusteltavaa, järkevää harrastelua. Näihin asioihin ei ole saatu oikeaa vastausta, mutta itse olen pitänyt parhaimpana vastauksen jonkun esille tuomaa n-1 kappaletta. Jostain käsittämättömästä syystä itsellä tuo kaava tuppaa kääntymään muotoon n+1. Tätä totuutta en kuitenkaan yritäkään perustella itselleni, vaan koitan täysin rinnoin nauttia niistä hetkistä, kun koen onnistumisen tunteita rakkaan harrastukseni parissa.
n+1 on hyvä, etenkin jos “1” on vaiheessa oleva projekti. Itse en niistä valmiista pyöristä niin (niin kauan kun on yksi järkipyörä, jolla polkea), mutta värkkääminen & speksaus on tietenkin superhauskaa. Ja jos ja kun käytettynä saa, niin melko helposti perusteltavissa puunhalaajapsyykkeille.
Mutta asiaan: hienolta näyttää. Ja sinitiainen (Parus caeruleus) on erittäin hieno lintu, jota ei sen yleisyytensä vuoksi ehkä tarpeeksi osata arvostaa. Sinitiaisen ultramarinus-alalaji on muuten aivan mielettömän siisti (vihreän selän sijasta sininen). Samoin on valkopäätiaisen ja sinitiaisen risteymä, tuo sinipäinen valkopäätiainen. Nuo kun pääsisi näkemään, niin olisi yksi tyytyväisempi pyöräilijä tällä planeetalla.
Tolpan koko olikin jo ranskisvehkeiden kanssa puljanneelle allekirjoittaneelle tuttu 26,4mm ja suusta meinasi jo päästä se kuuluisa ärräpää. Visa kuitenkin pelasti hädästä ja myi minulle jo toisen samanlaisen Gipiemmen.
Mikolle kiitokset, kun suostui luopumaan Cineticastaan:
edit. Koska aihe on jo avattu, niin mainitsenpa samalla bonganneeni ötököitä tonkivan kuovin rantasalmelaisella tulvivalla pellolla pääsiäisenä.
kivalta näyttää! Ite oisin kyl varmaan laittanu kirkkaat pinnat ja kehät kun rungostakaan ei tota mustaa mistään löydy, ja jarrupinnat kirkkaina ei mustat kehät niin kivat ole omasta mielestäni.
Riseri siin näyttäis olevan, tuleeko tästä konversio? (olettaen ettei tämä ole ratarunko takajarrureijästä päätellen)
^^Tästä tulee konversio. Sori Jussi. On muuten hassu juttu, että täysin sattuman kautta sekä tähän että siihen edelliseen pyörääni Rometiin valikoitui identtiset tolppa ja ohjainlaakeri. Eikä kyse siis ole mistään uusista thomsoneista, kingeistä tai muuten yleisistä/hyväksi havaituista osista.
Kehät eivät tule olemaan nuo, eivätkä itse asiassa navatkaan. Nuo kiekot olivat vaan sopivasti käsillä kun fiilistelin seisomakorkeutta ja clearansseja. Jarrupinnatonta kirkasta tulossa, kun sen aika on.
Jos joku haluaa ostaa nuo kiekot, niin ovat kaupan. Eessä 0X-puolattu CXP22 ja takana 3x puolattu Alex DA28. Pari satkua ajettu ja yhdet poolot pelattu.
Minkäs verran tuossa rungossa on tietoa? Oon ite oman Rossinini historiaa yrittänyt kartuttaa ajan myötä, hieman tuloksetta. Satulatolppa on saman kokoinen kuin omassani, joten varmaan on samaa putkea, nimittäin runko muistuttaa jonkin verran omaani. Myös kulmien suuruudet ilmoittavat leimat ovat samat. Kuten pitkälti myös rungon takakolmio. Onko tuo jotain Rossinin itse brändäämää cromoa?
Rungon alkuperästä ja elämänvaiheista ei valitettavasti oo tietoa. Köykäiseltä tuo tuntuu ja jämäkältä, mutta siihen varmaan vaikuttaa hyvin paljon myös tuo rungon pieni koko. Mitään putkenvalmistajan tarroja tuossa ei myöskään ole, eikä dropeissa/muhveissa valmistajan stanssauksia.
Tästä tulee nasta! Yhdyn jälkikäteen negaation kommentteihin - kirkkaat osavat näyttävät paremmilta.
Mitään kovin ihmeellistä ei ole vastaan tullut. Kahlaajistakin vain taivaanvuohiparvi. Heinätavi oli vanhankaupunginlahdella myös, mutta tuota en olisi nähnyt, ellei samassa tornissa olisi ollut kaveri putken kanssa.
Sinitiainen on elinvoimainen lintulaji jonka elinpiiriä ovat lauhkean vyöhykkeen lehtisekametsät, puutarhat, pihat ja puistot.
Sinitiaisen laulu on kirkasta, korkeaa helinää, ja koiras kajauttaa sen yleensä puun latvasta maaliskuulta alkaen. Kutsuäänet ovat korkeita tiitityksiä, varoitusääni käheä särinää.
Alla oleva yksilö ei tarkasteltaessa päästellyt mitään ääniä, vaikka kevätkin on jo pitkällä.
