jboman - 14:37, 23.11.2020 » sellainen kommuutter-gravelseikkailu osasto. Eli A->B filosofia, puolet suunniteltua, puolet "hei pääsiskö tuolta A->B".
Varmaan täähän se ois. Tähän vielä semmonen "kun halvalla sai" -henkinen hankintakulttuuri ja paskan kiillottaminen ilman tietotaitoo ni on aika lähelle meikä. Unelmissa elää yks pyörä to rule them all, mutta silti romua kertyy nurkkiin.
Kauniissa haaveissa idyllisiä soratieretkiä mihin ei todellisuudessa jaksa panostaa niin paljoa että sais järjestettyä aikaa.
Vahvasti kaikemmoisien skenejen ulkopuolella myös,
”Romulla ohi”-, Kuraperse-, Anybike anywhere-tyyppistä meininkiä tuli tosissaan vedettyä monta vuotta. Siinä sivussa oli monta runkoprojektia kierrätysmateriaalista ja tallbikeilyä ja semmosta. Nyt on vähän kasvatettu lokaria ja semmosta. Yksvaihdehommat on kyllä pysynyt pinnalla, mutten oikein identiteettiä ole siitä koskaan rakentanut.
Vedän pienimuotoista teknistä auttamistoimintaa varsinaisen harrastukseni ohessa. Siinä on ehkä mukavin pyöräilijäidentiteeti.
Pohjimmiltaan roadie, näin se on. Hiekkatie-, pyöräretki- ja peruskarttaseikkailut myös ihan maukasta tekemistä ajatuksella “pääsiskö tosta, voisko tuolla yöpyä”, mutta sitä kaikkein parasta on kuitenkin vetää koko päivä omaa kovaa teräsrunkoisella maantiepyörällä jonka jokaisesta osasta tulee jollain tasolla hyvä mieli.
Toissijaisesti jonkinlainen mekaanikko. Kaikki huollot tehdään itse, tarvittaessa osat ja työkalutkin tehdään itse, lähimpään kunnolliseen pyöräkauppaan useamman kymmenen kilometrin matka.
Myöskin täysin skenejen ulkopuolella. Täällä maalaistaajamassa ei ketään kiinnosta jotkut hemmetin polkupyörät.
Jos muilta kun harrastekavereilta kysytään niin pyöräily/pyöräilijänä oleminen taitaa olla yksi merkittävimmistä persoonallisuudenpiirteistä ja jutuista itsellä. mutta Daily Fixed Gear Street Pista Pullerhan se oisi, vaikka varsinainen pyöräilijän identiteetti on vasta muodostumassa - ikää ja koettuja kilometrejä sen verran vähän.
haistelija - 16:30, 23.11.2020 »
Kauniissa haaveissa idyllisiä soratieretkiä mihin ei todellisuudessa jaksa panostaa niin paljoa että sais järjestettyä aikaa.
Vahvasti kaikemmoisien skenejen ulkopuolella myös,
Täähän se ois. Viime kuukaudet lähinnä ajanut salille. 2021 saa tosin mahdollistaa gravel-elämäntavan taas.
Tulokulma oli maastopyörä & fiksi, mutta nykyinen identiteetti lienee maastopyörävaeltaja, maastopyöräilijä, cyclocross-kisaaja ja fiksijäärä, osimoilleen suhteessa 30/30/30/10.
Identiteetinhän ei tarvitse vastata todellisuutta.
Eniten kilsoja tulee maantiellä ni kai se sit on succiskuski. Periaatepyöräilyä pääasiassa, kesäiltojen fiksitykittelijä, jokapaikan SSCX-hinkkaaja ja mukaan vielä pieni twisti MTB-curiousta.
Erikoismies ja pyöräkuiskaaja. Kuormapyöräilijä. Ajan nykyään eniten Mundolla.
Haluaisin olla kuin Sheldon Brown, mutta todennäköisesti en ole. Ehkä Grant Petersen, mutta en niin ylimielisesti ja teknistä kehitystä periaatesyistä vastustaen. Rakentelen juttuja tekemisen ilosta, ajaminen jää joskus sivuosaan. Työmatkoista tulee ihan hyvin kilsoja.
Identiteetti joissa gravelin ja maantien välillä.
Tässä koronamaailmassa jäljellä on työmatkat ja lenkit lapsien kanssa
Ekat pitää järjissä ja toiset on parhautta.
mutta Daily Fixed Gear Street Pista Pullerhan se oisi, vaikka varsinainen pyöräilijän identiteetti on vasta muodostumassa - ikää ja koettuja kilometrejä sen verran vähän.