Enpä muuten taaskaan ottanut matkalla mitään kuvia. En tiiä mistä johtuu.
Joka tapauksessa: kesäloma osa 2. Alkuperäisenä suunnitelmana oli käydä useammankin belgipanimon kautta ajelemassa Dunkirk - Amsterdam. Koska belgialaiset on belgialaisia, ilmeni että noin puolet suunnitelluista vierailukohteista oli kiinni silloin kun oltais paikan päällä eli muutin reittejä sen mukaisesti.
Matkalla jälleen meikä ja meikän mies. Pack light travel far, eli mahdollisimman vähän tavaraa ja yöt jossain airbnb/hotelliosastolla. Miehellä Surly cross check, yksi laukku takana ja yks ohjaamossa, mulla uskollinen yksivaihteinen Conkorpse, apiduran satulalaukku ja sojo werks tankolaukku. Kummallaki oli varmaan yhteensä joku 5 kg kamaa sisältäen lukot, työkalut yms. Aivan hyvä.
Dunkirk - Izegem. 95 km - 340 m. Tän päivän aikana syötiin perunoita kolmessa eri maassa.
Reissun hankalin pätkä oli päästä Dunkirkin satamasta pois kun ei ollut ihan tietoa että ollaanko nyt jo yleisillä teillä vai onko kyseessä esim joku satama-alue. Vähän aikaa piti pyöriä ympyrää kunnes päästiin reitille. Jo tässä vaiheessa rupes vähän vituttamaan se kun pyörätiet oli niin hyviä, selkeästi merkittyjä ja nopeita ajaa. ei siis se niiden hyvyys vaan se että miks niitä ei voi joka paikassa rakentaa samalla lailla oikein ajatuksella?
Ranskan ja Belgian rajaa ei oikeastaan huomaa ollenkaan, sillä tiellä mitä ajettiin ei ollut minkään näköistä kylttiä. Jossain vaiheessa vaan ‘rue’ muuttui 'laan’iksi ja siitä sen sitte pääteltiin että maa vaihtui.
Reissun ainoa tekninen vika tuli het ekana päivänä. Pysähdyttiin 40 km kohdalla kaljalle johonkin pikkukylään, mikä olikin ihan hyvin ajoitettu koska välittömästi terassille päästyä taivas aukeni ja koimme (reissun ainoan) sateen. Olin siinä vähän tunnustellut että satula on päässyt liikkumaan, ja aattelin suoristaa sen. Tarkempi tutkiminen paljasti että se pultti mikä pitää satulan tolpassa oli kokonaan katki ja satula oli paikallaan lähinnä kertyneen lian voimalla. No se siinä sitte tipahtikin kun vähän tökin. Huonomminkin olis voinut käydä. onni onnettomuudessa - kylässä oli fillarikauppa (joka oli auki!!) ja erittäin jäyhä belgi korjasi vian kohtuullisen 6 euron hintaan.
Matkalla ohitettiin Rodenbach, joka oli hienon näköinen panimorakennus mutta se jo tiedettiin että se olis kiinni.
Izegemiin mentiin siinä toivossa että päästäisiin Kasteelin panimoon. Se on ihan isokin paikka, kunnon vierailukeskus ja muuta. Jostain syystä ne kuitenkin olivat kokeneet että esim internetissä ei tarvii ilmoittaa pidemmistä kiinnioloista, vaan paikan päällä oli vaan ovessa lappu että kiinni ollaan seuraavat 4 viikkoa. Juotiin sitte jupilerit kadulla.
Oltiin unohdettu semmonen yksityiskohta että Belgiassa ei saa mitään järkevää ruokaa iltaisin elikkäs syötiin ranskanperunoita ranskanperunoilla.
Izegem - Poperinge 72 km - 200m.
lähdettiin samaa reittiä takaisinpäin kuin mitä eilen oltiin ajettu. Eipä siinä, kiva tie ja nättiä maaseutua. Belgian parhaat lounaat löytyy supermarketista (Delhaize, älä koita mennä Carrefouriin se on ihampaska) ja vietettiin romanttinen ja tunnelmallinen piknik parkkipaikalla. Koska meillä on käytössä myös belgialaiset henkkarit, päästiin ostamaan kalja-automaatista kaljaa. Sellaista on tulevaisuudessa eläminen.
Eka vierailukohde oli Diksmuidessa De Dolle, joka on hyvin oldschool, hyvin belgialainen, aivan ookoo vierailukohde. Visuaalinen ilme ihan hirveä ja kaikki kaljat on 8% vähintään. No ei se haittaa. Maisteltiin siinä tarvittava määrä ja sit jatkuu matka.
30 km päässä on Vleterenissä De Struise, joka oli mun mielestä paljon jännempi kohde. Ne tekee hirveää määrää eri tuotteita, kaikki tosi kiinnostavia. Taproom oli pullollaan jenkkejä jostain syystä. Siellä oli mukava istuskella ja maistella. Oliskohan niillä ollut joku 30 hanaa siinä ja istumapaikkoja 20 ihmiselle.
10 km eteenpäin on Westvleterenin luostari, joka on kaljaukoille kova kohde mutta ihan suoraan sanoen itse en oo mikään kauhean kova fani. Ihan kivaa bisseä juu mutta en sanois että se on a) maailman parasta tai b) sen arvoista millä sitä myydään Poperingen alueen ulkopuolella. Luostariin ei tietenkään pääse mutta niillä on toisella puolella tietä semmonen vierailukeskus missä saa maistella. Maisteltiin siinä sitte 8 ja blondi ja luostarin juustoja. “ihan ok”.
Olis ollut vielä Leroy ja St Bernand muutaman kilometrin päässä mutta ne oli just menossa kiinni eikä jaksettu lähteä polkemaan hikipäässä niihin kun on ne jo maisteltu muualla. Lisäksi belgialaisilla on semmoinen tapa että paikat menee kiinni vähän ennen ilmoitettua aikaa eli olis varmaan ollut turha reissu muutenkin.
Humalapeltojen läpi vielä kinnattiin Poperingeen, mistä otettiin juna Brysseliin. Belgiassa pyörälle pitää ostaa junalippu, mikä ei maksa mitään älyttömiä, ja yleensä ekassa tai vikassa vaunussa on semmonen koppero mihin fillari laitetaan matkan ajaksi. Jos kaljahommat kiinnostaa niin Poperinge on hyvä kohde, ja erityisesti suosittelen humalajuhlaa minkä ne järjestää olisko 3 vuoden välein? Se on hauska ja sen aikana voi maistella helposti oikeastaan kaikki alueen panimot läpi huomattavan helposti ja halvalla (olisinko just siellä juonut ton Westvleterin 12 jonkun 2 euron hintaan).
Bryssel. 0 km.
Oltiin kolme yötä Brysselissä, minkä aikana ei ajettu pyörällä ollenkaan. Juotiin kuitenkin kaljaa elikkäs:
De la Senne. Brysselin peruskalja, modernimpi ote. Näitä myydään melkein joka baarissa, mutta mentiin kattomaan panimoa/taproomia. Se on vähän keskustan ulkopuolella, käveltiinköhän me sinne just tunti Grand Placelta. Aika hankala löytää koska se on merkitty 5x10 cm tarralla johonki autoporttiin. No tietäjät tietää ja kalja oli etsimisen arvoista.
Cantillon. Tää on tosi kiva ja tunnelmallinen vierailukohde. Suosittelen sitä niiden kierrosta, se on jonkun 7 e ja sisältää vähän maistelua. Me ollaan kuitenkin sillä kierroksella käyty jo pari kertaa niin otettiin vaan maistelut.
Brysselissä on myös mun 2 suosikkiravintolaa joita suosittelen ihan kaikille.
Roomalaista ruokaa ja italialaisia bissejä tarjoaa La Tana, joka on vähän kummallisesti auki mutta ilahduttaa joka ikinen kerta. Nää kundit ajaa about kerran viikossa italiaan ostamaan tuoreet juustot ja kaljat eli tarjonta vaihtelee. Nyt ne on avaamassa myös olutkauppaa siihen viereen.
Mr Falafel, jonka menussa on perinteisesti ollut vain falafel mutta nyt siihen oli lisätty myös koshari. Tosi yksinkertainen paikka mutta 5 eurolla saa itsensä niin onnelliseksi etät voi hemmetti sentään.
Bryssel - Antwerp. 55 km - 200 m
Parikyt kilometriä Brysselistä on Mechelen, jossa on Het Anker panimo. Kierros kannattaa varata etukäteen, se on tosi hyvä, edullinen ja sisältää maistelun. Näillä on myös erikoisen nätti se panimo. Sieltä jatkettiin Antwerpeniin missä oli tarkoitus mennä Kulminator-baariin jossa on käsittäämätön kaljalista, mutta se olikin sitten kiinni.
Antwerp - Breda 82 km - 200 m.
Tää oli multa vähän tyhmästi reititetty. Eka ajettiin noin 30 km kanaalinvartta mitä on ihan alyttömän kiva ja nopea edetä. Mut sitten olin jostain syystä ohjastanut meidät kaikkien ihme peltojen ja metsien kautta mikä oli aika mälsää.
40 km kohdalla oli Westmallen luostari ja vierailukeskus, missä maisteltiin kaljat ja juustot. Sit rämmittiin taas jossain puskassa, ylitettiin raja Hollantiin ja mitähän muuta. Oltais menty Dochter van der Korenaariin maistelemaan mutta se oli kiinni.
Breda oli tosi kiva ja nätti kaupunki. Tuli semmonen olo että ihmiset elää siellä hyvää elämää. En tiiä. Kannattaa käydä.
Breda - Den Haag. 90 km - 315 m.
Ei varmaan erikseen tarvii sanoa että hollantilaisilla on aika hyvät pyörätiet. Seurattiin niitä, oli nättiä ja kivaa. Rotterdamissa pysähdyttiin De Pelgrim panimolle mutta ei muuten jääty kattelemaan kun ollaan siellä jo aiemmin vierailtu.
Jatkettiin Haagiin, joka ainakin mut yllätti ihan täysin. “Hollannin hallinnollinen pääkaupunki” ei silleen kuulosta kovin jännittävältä, mutta täähän oli oikein hyvän mielen vierailukohde. Kaikki oli jotenkin kivaa. Siellä on myös Vegetarian Butcherin kaksi ravintolaa, toinen on lounaspaikka ja toinen semmoinen hienompi illallismesta mihin mentiin kokeilemaan. Oli tosi kiva istua iltaa kanaalin varressa ja maistella ajatuksella tehtyjä vegejuttuja. Tuli paljon ideoita omiinkin kokkailuihin.
Den Haag - Haarlem 86 km - 200 m.
Lähdettiin vähän pidempää reittiä koska haluttiin käydä De Molen panimon kautta. Se olikin tosi hieno tuulimyllyineen ym. Tällä reissulla oli muuten semmoinen ilmiö että oltiin melkein joka paikassa huomattavasti aikaisemmin kuin olin laskenut, koska ne pyörätiet on vaan niin hiton nopeita käyttää eikä oo mitään mäkiä hidastamassa edes. No niin.
Haarlemissa mentiin suorilta Uiltje panimoon, joka on vähän keskustan ulkopuolella. Tosi kiva paikka, hyvät kaljat. Seuraavaksi piti mennä Jopen -panimoon, mutta nyt pitää myöntää että muhun iski pikku kiukuttelu kun hotelli perui meidän varauksen ja oli joku muukin vastoinkäyminen siinä, ja todettiin että se oli ihan ylihinnoiteltu muutenkin niin jätettiin sitten välistä. Muutenkin vitutti koko Haarlem ja kaikki hollantilaiset. heh. Välillä käy niin.
Haarlem - Amsterdam. 27 km - 82 m.
En ees jaksanut katsoa reittiä kun kaikki pyörätiet oli niin hyvin merkitty. Seurattiin vain kylttejä Amsterdamiin. Pyörätiet oli paikoittain leveämmät kuin autotiet. Kaikki oli ihanaa paitsi tieto siitä että tämmöinen herkuttelu on tulossa päätökseen.
Jätettiin fillarit majapaikkaan. Sattui olemaan Pridepäivä eli kaikki oli ihan täynnä.
Syötiin vallan erinomaiset burgerit Vegan Junk Food paikassa. Kävin myös morjestelemassa tyyppejä Raphalla ja sieltä sai tosi kivat jääkahvit. Sit lähdettiin kävelemään panimokierrosta: Bierfabriek (aika keskinkertainen), 't IJ (oikein kiva), de Prael (varmasti tosi hyvä mutta mulla ei ollut semmoinen olo että olisin halunnut mitään niin erikoista mitä niillä oli hanassa), Walhalla (erittäin keskinkertainen, jopa vähän huono), Oedipus (tosi hyvä + ekstrabonukset hyvästä taproomista) ja Troost DePijp (olis ollut tosi kiva mutta siinä vaiheessa väsytti jo enemmän kuin janotti).
Seuraavana päivänä otettiin eka tavallinen juna Brysseliin ja sieltä Eurostar Lontooseen. Junan vaihtoajalla ehdittiin vielä toiselle vierailulle Mr Falafel ukon herkkupöytään. Eurostar oli kokemuksena huomattavasti paskempi kuin odotin, lähinnä siis siellä aseman päässä. Voi olla että se on vaan joku belgialaisten juttu että kaikki pitää tehdä vähän huonosti, mutta se oli jotenkin ihan paska kokemus. Junassa kuitenkin oli kaikki ihan asiallisesti että ei siinä mitään.
Aiva hyvä reissu. Suosittelen, erittäin helppo toteuttaa.
