Täällä Lohjalla, missä on tuo koko tienoota hallitseva jumalattoman kokoinen harju, sen megarange pakan 32 tai 34 piikkisen isoimman rattaan tarpeen tajuaa oikein hyvin. Yleensä se on yhtenä yksinäisenä isona rattaana siellä pakassa, ja seuraava ratas onkin sitten jo sangen maltillinen 26 piikkinen. Minä meinaan talvipyörääni nyt kokeilla tuommoista megarange pakkaa ja sille tulee vaihtajaksi vanha mutta käyttämätön shimano nexus megarange vaihtaja. Eturattaina ovat vain ne normaalit vanhan retkipyörän aina liian suuret eturattaat. Voivat olla 53/42 pari. Käyttelen niitä vaihteita runkotikuilla nyt alkuun. Lyhin 42-32 välitys paksuilla talvirenkailla ei varmasti ole liikaa, jos meinaa harjun sivun polkea istuallaan ylös.
===
Kasvatat siis jotenkin sen vaihdevivun sädettä siitä kohdasta, mistä vaijeri lähtee ? Laittamalla jotain täytettä siihen kohtaan ? Samaan voi päästä, mikäli muuttaa sitä etuvaihtajan vivun kohtaa, mihin vaijeri tulee kiinni. Pelkästään se, että vaihtaa vaijerin ruuvin toiselta puolelta toiselle puolelle lyhentäen vipuvartta, voi riittää. (jostain syystä nyt oletan, että alavetoisesta tässä kuitenkin puhutaan ?) Minulla ovat kaikki etuvaihtajat aina olleet alavetoisia. Vipuun voi askarrella myös uuden vaijerin pidike palan alumiinista, jossa on useita rinnakkaisia hahloja valmiiksi viilattuna vaijerille, ja kokeilla sitten toimintaa. Silleen vanhat romut ovat kiitollisia puuhailemisen kohteita, niiden toiminta on vielä järkeiltävissä ja sitä toimintaa voi myös vähän muuttaa.
Pienellä raaka-aine määrällä, hyvällä ruuvipenkillä, jossa on pehmustetut leuat ja sopivalla pienellä viilasarjalla mies saa melko paljonkin aikaan. Vielä jos löytyy pieni pylväsporakone ja esim. ristisiirtoleuoilla varustettu ruuvipenkki siihen, niin kyseessä on jo jokamiehen jyrsin. Ei sillä terästä jyrsi, mutta kyllä sillä alumiinia jyrsii ihan pätevästi. Tärkeintä siinä hommassa on estää sitä kokonaisuutta värisemästä, ja se onnistuu parhaiten lisäämällä umpirautaa ja painoa jokaiseen mahdolliseen paikkaan ko. järjestelmässä.
===
Minä pidän noita tangonpää vaihtajia vähän kalliina. Olen ostanut jostain kirpputorilta eurolla pari semmoisia bar-ends päitä, joissa on alumiininen kiilalukitus. Ajattelin katkoa ne tyvestä, laittaa alumiinisesta kulmaraudasta kääntökappaleen, siis kulmapalan, ja askarrella noista RX-100 vaihtajista itselleni 7 pykäläiset tangonpää vaihtajat. Voin myös yrittää tehdä tikulle sopivan tilan suoraan jyrsimällä sen siihen barendsin tyveen, missä se kiilalukitus on. (vähän vaikea selittää, yritän muistaa ottaa joskus kuvia noista touhuista)
Meinaan jossain vaiheessa minäkin opetella alumiinin eloksointia. Täällä on henkilöitä, jotka ovat sitäkin tehneet ja tulokset ovat olleet aivan uskomattoman hienoja. Tarvitsen vain talliin juoksevan veden ja sen tiskipöydän ensin.
===
Kyllä tuosta pyörästä hyvä tulee, runko on ainakin melko anarkistisen näköinen valinta. Itselläni on talvipyörään nyt pakko kokeilla vinossa olevaa maasturin stemmiä, että tankoa saa vähän enemmän ylöspäin. Soman pitkä stemmi adapteri on hakusessa. Lähinnä siis tuommoinen:
http://www.universalcycles.com/shopping/product_details.php?id=17230&category=173
Ne ovat vain joka paikasta lopussa. Kerjuulla pitää olla tämänkin esineen suhteen.
===
Retkeilläkö meinaat ? Satsaa silloin kunnon terästelineisiin, jotka eivät notku. Jos omistat migin, niin terästeline ja pieni lisäaskartelu niihinkin on paikallaan. Mieluummin putkesta kuin langasta, putki on paljon jäykempää. Lankateline on lähinnä kilpurin kevyt lisävaruste ja siihen voi laittaa vain sen pikkuisen laukun, johon laittaa lompakon ja muuta pientä mukana tarvittavaa.
Sopivan aihion saa vanhoista naistenpyörien tarakoista. Uudemmista sinkatuista sellaisista, jotka ovat kuitenkin kohtuullisen kevyitä. Noista on hyvä aloittaa. Miggi läpäisee sinkatun pinnan kuin tyhjää vain.
Jos teline notkuu tai liikkuu edes vähääkään, niin se hajoaa aivan varmasti. Mitä elämättömämmäksi sen rakenteen saa, sitä kestävämpi siitä telineestä tulee käytössä.
===
Kai huomasit, että tuossa Salsassakin on siis valmiina mallina 34 pykäläinen takapakka ? Siihen on yleensä jokin syy, että tuollainen on laitettu matkapyörään. Jos takavaihtajan vaijerin vetää alakautta, niin etuvaihtajaankin kannattaa laittaa alaveto, näin ne tulevat symmetrisesti.
XT on varmasti hyvä sarja, LX kelpaisi maantiellä sekin ja minusta jopa Acerakin on ihan hyvä. Ainakin se takavaihtaja näyttää ihan kelvolliselta. Ei niissä mitään muuta eroa ole, aidot maantiesarjat on tehty käyttämään kahta eturatasta ja takapakkaa, joiden lehtien kokoerot ovat aika pieniä. Tästä kun poiketaan, niin maastureiden sarjat toimivat laveammilla vaihtoehdoilla ja osien rattaiden kokoerot voivat olla suuriakin.
On vastaavasti täysin selvää, että pienikokoista maantiepakkaa käsittelee sille suunniteltu vaihtaja, jossa on niin lyhyt häkki kuin mahdollista, aina parhaiten. Tietenkin. Mitä lähempänä pakan pintaa ketjun siirtomekanismi toimii, sitä tarkempaa ja täsmällisempää toiminta on. Siksi kannattaa valita ne osat tarkoituksenmukaisesti, ja välttää kovin sotkemasta kaikkia mahdollisia osia sekaisin, jos sen vain voi välttää.
Yleensä saman sarjan osat on suunniteltu toimimaan hyvin yhteen. Pyörien valmistajien poikkeamat valmiista kokonaisista osasarjoista ovat lähinnä aina pyrkimystä vain halventaa hintaa, ja lopputulos on yleensä aina huonompi, kuin osavalmistajan omien insinöörien tekemä osien sovitustyö toisiinsa. Säästöt ovat yleensä aivan marginaalisia, ja lopputulos yleensä aika reilustikin huonompi.
Mielestäni parhaissa pyörissä osasarja on aina täysin yhtenäinen ja osat ovat yhdeltä valmistajalta kotoisin. Tarkkoja sovituksia ja toiminnallisuuksia vaativassa kokonaisuudessa jonkun muun umpimähkään väkisten valitsema jokin muu ja poikkeava osa ei sitä kokonaisuutta tosiaankaan paranna. Yleensä vain vajotaan siihen pienten erojen ja vuosimalli poikkeamien aiheuttamaan loputtomaan suohon. Kammet eivät sovi akseliin, ketjulinja menee vääräksi, etuvaihtaja ei pystykään siirtämään ketjua uloimmalle rattaalle, ja lopuksi juurikin vaihde tikkujen tai vipujen siirtosuhteet poikkeavat niistä siirtäjien mekanismien siirtosuhteista ja pakan lehtien väleistä.
Tässä vaiheessa vanhan pyörän rakentaja hermostuu, repii toisiinsa sopimattomat osat helvettiin ja alkaa ehdottomasti olla sitä mieltä, että vaihteet ovat aivan turhia ja että yksivaihteinen pyörä yksinkertaisessa kauneudessaan on oikeastaan aika siunauksellinen asia. - Ja huonohan tuohon on enää mitään mennä sanomaan… mikä tahansa toimiva pyörä hakkaa toimimattoman pyörän suhteessa 100-0.
Toivotan onnea ja menestystä siihen rakentelu projektiin. Yleensä sopimattomat osat saa kyllä myytyä eteenpäin, jos ne eivät olleetkaan sopivat. Vähän siinä tulee tappiota, mutta se menee oppirahoina. Niitä joutuvat aivan kaikki joskus maksamaan.
Tuure
-.-