negaatio - 2:22, 7.12.2015 »
olette aidosti sitä mieltä ettei kannata edes yrittää?
e. ei siis ettäkö mua hetkauttaisi suuntaan tai toiseen, kiinnostaa vaan miksi jengi edes kirjottaa tuon saman aina
No ei nyt ihan niinkään, ettei kannata edes yrittää, mutta sanotaanko että kannattaa ainakin varautua henkisesti
- "hahahahaha nope!" -apurahapäätöksiin (itsellä napannut kahdesti (12 kk + 6 kk), lähetetty reilusti yli 30 hakemusta, eli aika kova natsaus%)
- "Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun" -rekrypäätöksiin
- ^ mikäli ylipäätään löytää mitään paikkoja jota hakea
- hyvin pirstaleiseen ja huonoon työllistymiseen ja toimeentuloon
- työttömyyteen
- siihen että väikkäri jää kesken, koska ei vaan saa tarpeeksi rahoitusta
- alanvaihdon harkitsemiseen, vaikka kuinka olisi unelma-ammatti (terveisin "kaksi ihanaa ammattia, joilla ei näköjään kummallakaan elätä itseään")
Ja joo, kyllähän muakin varoitettiin. Siinä vaiheessa varoittelut oli vielä tasoa “onhan tää vähän hankalaa kun joutuu joka vuosi hakemaan uudestaan ja raportoimaan” ja “vähän ärsyttävää tietysti tehdä tätä tällä tavalla pätkäduunina [mutta kuitenkin koko ajan työsuhteessa]”, eli siinä vaiheessa täysin siedettävän kuuloiset riskit suhteessa siihen että pääsisi tekemään sitä mitä haluaa.
Pitkän aikavälin kehityksestä tietysti on mahdotonta sanoa, siinä toki oot aivan oikeassa. Toivon todellakin, että näkymät tästä kirkastuu tulevaisuudessa… Sanoisin kuitenkin, että tällä hetkellä väikkärin teko on yks vaikeimmista ja vittumaisimmista tavoista yrittää tienata elantoaan, ellei jo ole rahoitusta tiedossa. Paitsi sitten jos siihen suhtautuu harrastuksena eikä yritäkään tehdä sitä työkseen, toki sekin on ihan mahdollista. Meillä vissiin suurin osa tekee väikkäriä kokopäiväduunin ohella. (En tosin henkkoht tajua, miksi vaivautua, jos ei halua tehdä tutkimusta ammatikseen, mutta ei mun onneksi tarvitsekaan tajuta.)
negaatio - 2:22, 7.12.2015 »
olette aidosti sitä mieltä ettei kannata edes yrittää?
e. ei siis ettäkö mua hetkauttaisi suuntaan tai toiseen, kiinnostaa vaan miksi jengi edes kirjottaa tuon saman aina
No ei nyt ihan niinkään, ettei kannata edes yrittää, mutta sanotaanko että kannattaa ainakin varautua henkisesti
- "hahahahaha nope!" -apurahapäätöksiin (itsellä napannut kahdesti (12 kk + 6 kk), lähetetty reilusti yli 30 hakemusta, eli aika kova natsaus%)
- "Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun" -rekrypäätöksiin
- ^ mikäli ylipäätään löytää mitään paikkoja jota hakea
- hyvin pirstaleiseen ja huonoon työllistymiseen ja toimeentuloon
- työttömyyteen
- siihen että väikkäri jää kesken, koska ei vaan saa tarpeeksi rahoitusta
- alanvaihdon harkitsemiseen, vaikka kuinka olisi unelma-ammatti (terveisin "kaksi ihanaa ammattia, joilla ei näköjään kummallakaan elätä itseään")
Ja joo, kyllähän muakin varoitettiin. Siinä vaiheessa varoittelut oli vielä tasoa "onhan tää vähän hankalaa kun joutuu joka vuosi hakemaan uudestaan ja raportoimaan" ja "vähän ärsyttävää tietysti tehdä tätä tällä tavalla pätkäduunina [mutta kuitenkin koko ajan työsuhteessa]", eli siinä vaiheessa täysin siedettävän kuuloiset riskit suhteessa siihen että pääsisi tekemään sitä mitä haluaa.
Pitkän aikavälin kehityksestä tietysti on mahdotonta sanoa, siinä toki oot aivan oikeassa. Toivon todellakin, että näkymät tästä kirkastuu tulevaisuudessa... Sanoisin kuitenkin, että [i]tällä hetkellä[/i] väikkärin teko on yks vaikeimmista ja vittumaisimmista tavoista yrittää tienata elantoaan, ellei jo ole rahoitusta tiedossa. Paitsi sitten jos siihen suhtautuu harrastuksena eikä yritäkään tehdä sitä työkseen, toki sekin on ihan mahdollista. Meillä vissiin suurin osa tekee väikkäriä kokopäiväduunin ohella. (En tosin henkkoht tajua, miksi vaivautua, jos ei halua tehdä tutkimusta ammatikseen, mutta ei mun onneksi tarvitsekaan tajuta.)
t. nimim. Kyllä kannatti korkeakouluttautua
Tuohon on nyt kiteytetty ainakin osa ongelmista. Itse en enää edes jaksa alkaa avautumaan.
nysimum - 13:49, 8.12.2015 »
t. nimim. Kyllä kannatti korkeakouluttautua
Tällä hetkellä tuntuu että kannatti korkeakouluttautua ja ottaa paperit pihalle asap. Valmistuminen oli haaveissa 2015 ja se toteutui, nyt vois keskittyä yhteen duuniin kerrallaan.
Ja koota kunnollinen katumaantie. Ja kiertää ainakin 2 kisaa pyöräenduron sm-sarjaa.
negaatio - 14:02, 8.12.2015 »
nää edell. esitetyt jutut ei ole semmosia, että tulis yllätyksenä
No hyvä. Itselleni tuli jossain määrin yllätyksenä miten perseestä tää käytännössä on :D Mutta bueno jos näin ei ole. Siinä tapauksessa vaan onnea matkaan! Väikkärinteko itsessään on kivaa.
tutkijakoulutushommahan on mennyt täysin uusiksi tässä ihan viime vuosina ja yhteiskunnallista sivistysdiskurssia vedetään parhaillaan vuokaaviopohjaisesti häkäpöntöstä alas minkä keritään.
ite aloittelin viime vuosikymmenen puolen välin jälkeen varsin hyvällä fiiliksellä, kohtuullisen rahoitustilanteen turvin ja edes jollain tasolla tieteen itseisarvoa ymmärtävän tiedepolitiikan & yhteiskunnallisen diskurssin raameissa. mistään näistä ei ole jäljellä enää yhtään mitään.
jos tieteeseen ja tutkimuksentekoon an sich on - jostain käsittämättömästä syystä - tässäkin tilanteessa paloa, niin suosittelen seuraavaa: massisaatanalle 2/3 viikkoa jossain ihan vitun luovassa ja latentuoksuisessa isot ikkunat ja avokonttori -pöhinäbüroossa, ja vapaa-ajalla sitten tiedehommat. tohon pakolliset apurahakierrokset ym. tiederahoitushaut, mutta ite tutkimusduunit ilman näitä julkaise kaksi vertaisarvioitua ja korostetun kapea-alaista ketään-ei-oikeasti-kiinnosta-artikkelia/vuosi -paineita. väittely sitten kun on sellainen fiilis. mieluiten tuhdilla monografialla.