Kattoinkin, että on erikoinen linnunkakka tälläkertaa ikkunassa…
Kyllä myökii jo teidän etelänpoikien menokit ihasteltiin tuossa hotellin päädyssä. Perkele mulla harmittaa, etten ole mukana 60 kahinoissa.
Möksällä! 30km turistina kiertämään. Oispa jo aamu!
Sipsiä, merkkareita ja olutta. Josko se niillä.
Merkkarit menee jo doupin puolelle!
D, Fe ja Mg -napit aamulla vielä. Ja ibumaxii sitten ajon jälkeen jos kolottaa.
Olihan tuossa kolmessakybässä ihan tarpeeks meikällä tekemistä…
Morjesta On-one 32(?)-18 miehelle! Kova meno! 
Maalissa, hyi hitto.
Joo, ei auttanut edes matkan lyhentäminen, tunteiden kirjo matkan aikana laaja ja krampit saapuivat taas loppumatkaa värittämään. Pthyi miten mukavaa.
Mahtavaa ja raastavaa jälleen. Ertyiskiitos sille joka tarjos mulle suolaa ku krampit iski pärjänjokivarressa tarjoon ne kaliat!
Kiva kisa ja hieno tapahtuma ;)) Hyvä jos suolat tuli tarpeeseen.Itsellä ei ollut
Tällä kertaakaan niille tarvetta . Urheilu juomana Argi+ hunajaa ja tilkka orange juomaa seassa.
Jos argi+ ilmenee tarvetta niin rohkeasti yhteyttä niin kerron lisää siitä;))
Huoltoporukka kiitteli kovasti pyöräilijöiden käytöstä, aikoivat tulla toistenkin pisteelle juomaa ja suolaa jakamaan.
Tosta tulokset kun ei oo vielä tälle puolelle internetiä kukaan laittanu.
Ja piirturin jälki omista ähinöistä.
Nyt kun on jo syke vähän tasoittunut, niin olihan se taas kivaa. Sillee tuntuu hirveeltä, OTB:t heti ekassa laskussa ja loppunousu tunkaten, mutaa kengissä auringonpaiste korventaen kivaa. Eli oha se uudestaan tultava taas!
Joopa. Valmistautumisessa pieniä ongelmia. Pikku-Syötteen päällä aivan hapoilla, sekoilua pitkoksilla, synkkiä ajatuksia koko touhusta. Keskeytys ei ollut kaukana. Meni hetki, mutta sitten helpotti ja tuttuja selkiä alkoi tulla vastaan. Loppunousussa ei kyllä ollut enää mitään annettavaa. 32-18 oli hivenen liian taaki, mäet eivät nousseet ja alun uudella, pehmeällä polulla joutui vääntämään liikaa. Samoin toisen huollon jälkeen pehmeillä osioilla. Joustokeulaa ei kyllä toisaalta tullut ikävä.
Kisan jälkeen perinteinen happohelvetti ja pahoinvointi, ei paljon ruoka maistunut. Ja silti ensi vuonna uudestaan.
TheMiklu - 13:28, 2.8.2014 » Morjesta On-one 32(?)-18 miehelle! Kova meno! :)Fattyä puku päällä polkenut kaveri sanoi välityksikseen muistaakseni 32/16, saattoi olla 32/18 kun en muista varmaksi. Kuulemma oli aika tiukka valinta, mutta ne mitä nyt talutti olisi muutenkin joutunut taluttamaan. Rautainen äijä.
Itellä kävi vähän samansuuntaisia juttuja ku Grimillä: otin kärkipaikan ja kiipesin Pikku-Syötteelle raivolla, mutta laskeutuessa pitkospuita vedin pihalle ja pannutin niin, että 1) sattui kovaa ja 2) satula rusahti pystyyn. Kun tämän jälkeen vielä selkä alkoi juilia oikein toden teolla alle puoli tuntia lähdön jälkeen, ei tosiaan ollu kaukana keskeyttää. Rasittuneena tulee aika synkkiä ajatuksia mieleen, kuten keskeyttämishäpeän välttäminen ajamalla ittensä tai pyörä rikki. Sain henkisen selkärankani koottua ja lähdin tavoittelemaan edes maaliinpääsyä. Loppunousu meni paljon enemmän ajamalla kuin viime kerralla ja pääsin siinä ohittelemaankin.
Välityssuhteista puhuttiin kaikenlaista ja niitä oli käytössäkin monenlaisia, mutta vähemmälle huomiolle tuntui jäävän rengaspaineet, jotka etenkin siellä kivikkojuurakossa ovat tärkeä säätökohta. 60 kilsan sinkulavoittaja ilmoitti ajaneensa tyhjillä kumeilla (“joka kivi tuntui - vanteella”) ja itsekin pudotin alun 25/23 psi paineista 19/17 psi paineille (2.35" kumit ja 80 kg kuski). Kulki meinaan aivan oleellisesti helpommin, eikä kuitenkaan tuntunut paljoa raskaammalta kovilla alustoilla. Kun niitä kovia ja tasaisia alustoja oli niin perhanan vähän - kuten kuuluukin.
Lopultakin sain muutaman kuvan upattua verkkoon, imgurissa oleviin annan luvan omaan käyttöön tässä ja nyt. Kiva tieten jos kuvaaja (Markku Eilola-Jokivirta) mainitaan kuvan alla. Vaihdepuolen juttupalstalta löytyy myös hyvää turinaa ja lisää kuvia näihin kuviin joudutte kysymään luvan kuvaajalta itse.
Hyvät kuvat! Kahlaamon roiskutteluista ois joku voinnut ottaa enemmänkin kuvia tai jopa elävää kuvaa. Yks reitin hauskimmista kohdista, hörönaurun saattelemana kaahasin ite siitä läpi.
Lumikko taisikin jo ilmoittaa mättäällä maatessaan, että jää huoltopisteelle. Tuli sitten loppunousussa ohi. Olin kyllä ekan kympin jälkeen varma, että tämä jää tähän. Jostain sitä virtaa onneksi sitten löytyi.
Paineilla on kyllä hurja merkitys, kovalla renkaalla olisi mennyt melkoiseksi pingpongiksi juurakoissa. Itsellä 2.35" Ikon ja 20/22psi 90kg kuskilla. Kädet jaksoivat pääsääntöisesti hyvin, nousujen jälkeen laskut aiheuttivat välillä jännitystä.
Kahlaamosta toivottavasti tulossa lisää kuvia. Itsellä ei aikataulu antanut kauempaa olla tuossa parkissa, piti ehtiä huolehtimaan huoltoon kärjestä.
Hienoa oli nähdä paljopn sinkuloita radalla ja tapahtumassa. Nyt olis rata siivottu/tapahtuma-alue purettu talkooporukan toimesta ja homma ns. paketissa kaikkien järjestäjien osalta. Kruunu itselle tuli eilen illalla reilu 4h lenkillä Syötteen maastoissa px:n kans, kun tarkasteltiin radan kulumista joissain paikoissa, seikkailtiin uusilla poluilla ja paistettiin laavulla makkarat ja sitten hapokkaan tunturiin nousun päälle saunaa ja kaljaa 
Mun kortille tais kans tarttua muutama kuva parista sinkulasta ja muusta kiinnostavasta häröilystä, vaikka hieman opetteluksi meni se homma manuaalikakkulan ollessa käytössä taas pitkästä aikaa. Laitan linkkiä tulemaan
Jepujepu, hetki jo vierähtänyt kisasta ja jotain pystyy omasta tekemisestä sanomaan ilman kuohaa suupielissä.
Oma rykäisy oli jokseenkin maksimi mitä tällä ukolla pystyi. Ajoin kesäkuun puolivälissä Levi24:n soolona ja siellä kroppa oli vielä iskussa. Kuitenkin viikko sen jälkeen alkoi kovaksi äitynyt kesäflunssa joka tulehdutti onteloita ympäri ylävartaloa. Kaksi viikkoa meni aivan ulapalla, ja kun lopulta olisi pyörän päälle päässyt oli jo lomakausi ja aika kului kaikkeen muuhun perheen parissa. Kun vielä puolitoista viikkoa ennen Syötteen kisaa kroppa kävi taas jostain syystä kuumeella, oli tehtävä -jälkeenpäin hyvinkin viisaaksi väittämäni- ratkaisu ajaa tänä vuonna tuo 30 sprinttimatka.
Ko. matka on kyllä totaalisen erilainen kuin koko kierros. Se 60km reitin raskain viimeinen kolmannes jää pois, 30/60 risteyksen jälkeen tarjolla on jonkn verran pitkosta ja suhteellisen helpohkoa pohjaa, ja toki se loppunousu. Nousu tullaan eri suunnasta kuin pidemmällä lenkillä ja ajettavampaa reittiä lähes huipulle saakka. Ei se silti ajamalla mennyt ylös. En kait koskaan tule ajamaan tuon tunturin huipulle muulla kun autolla.
Alku onnistui mukavasti, pääsin jälkimmäisen lähtöryhmän etujoukoissa Pikkusyötteen päälle ja vielä hyvässä iskussa, mukavan väljässä rakosessa sieltä alaskin. Oikeastaan ajoin lähes yksin aina ensimmäiselle juottolalle saakka. Oman lähtöryhmän kiireisin sakki meni menojaan ja taas oma vauhti riitti siinä määrin, että ohi ei juuri tultu takaa. Saavutin 09.00 lähtöryhmän hännän jokunen kilometri ennen huoltoa ja siinä huollon kohdalla taisin päästä kokonaisen lauman ohi.
Jatko huollolta reittien haarautumispisteelle oli koko kisan parasta vetoa, olo pysyi raikkaana ja pyörä kulki. Risteyksen jälkeen kuikuilin eteen ja taakse näkemättä ketään. Renkaan jäljistä päättelin, että edelleä on kuitenkin mennyt vähintään 5 pyörää joten palkintopallisijoituksista ei onneksi tarvinnut alkaa tappelemaan. Pikoksilla ajo läskillä oli kummallisen erilaista 29 verratuna. Koko ajan sai tehdä työtä eikä pystynyt samalla tavalla pitämään nopeutta yllä kuin kapeammalla kumilla.
Hiekkatietä hetki vastatuuleen ja sitten sorastetun polkuosuuden kautta ylämäkeen. Mäen viimeisellä kolmanneksella alkoivat krampit kutkutella reisiä. Todella, todella pahaa teki tunkata ylös sitä rinnettä. Sitä todella miettii, miksi tällainen keski-ikäistyvä nivelvaivainen konttorirotta leikkii jotain urheilijaa numerolapuineen, eikä vain aja omaksi ilokseen luonnosta nutiskellen vaikka sitten samoissa maisemissa joku toinen päivä…
Viimeisen kinkaman takana, siinä Syötteen huipulla, molemmat jalat yhtäaikaa täysjäykäksi ja meno seis. Pohdin, että mitähän täsä nyt, niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana maalista. Sattuu, eikä jalat toimi mitenkään. Korahtelin ja raahauduin hitaasti sitä vinoa rinnettä ylös, sain hitaasti pientä niiausta tekemällä jalkoihin joustoa ja lopulta, kun mäki antoi myöden kampeuduin taas pyörän selkään ja pyörittäminen onneksi avasi jalkoja juuri sen verran, että alamäkeen ja maaliin pääsin. Yleisö taputti, kuuluttaja huusi nimeäni ja kaikki äsken kiroiltu pyyhkiytyi mielestä. Vaikka 30 ajaminen tuntui kuin huijaamiselta 60 sijaan, olin hetken ylpeä tekemisestäni ja todellakin siitä, että matkaa oli vain se 30.
Palkintojenjako kruunasi puhteen. En tiedä mitä muualla annetaan palkinnoksi pyöräkilpailuista. Mutta jumallauta miten osuvat palkinnot täällä oli. Jos joku siellä jossain vielä pohtii osallistumista tulevina vuosina kisaan, niin lähtekää ihmeessä matkaan. Arvontapalkinnot ovat jo itsessään erinomasia saati sitten ne jotka ajamalla ansaitaan.
Kertakaikkiaan hieno tapahtuma jälleen kerran. Krossikommuuni tuottaa ensiluokkaisia tapahtumia ja koko toimintaa värittää hieno, rento tunnelma.
Jos voitan joskus suurvoiton Veikkauksen peleistä, lupaan täten antaa Krossikommuunille myöhemmin määriteltävän lahjoitussumman kiitoksena kaikesta siitä hyvästä mitä olette sielulle, mielelle ja ruumiilleni jo tarjonneet.
-h