^ & ^^ Kyllä ja kyllä.
Tuosta speksauskuumeesta (“pakko saada yhtenäinen osasarja” jne.) tuli mieleeni Harvey Pekarin mainio (omaelämänkerrallinen) sarjis jazz-levyjen keräysmaniasta ja kuinka yhtenä päivänä vain lopetti, ja elämä oli helpompaa, kun kaikki ajatusenergia ei pyörinyt sen ympärillä, että mitä pitää saada, miten rahoittaa se jne. Ei sillä, onhan fillarispeksaus tuota “järkevämpi” harrastus, mutta oireet ovat varmaan aika samanlaiset.
Nuff said tudetski. Kyllähän sitä speksailee jonkin verran ja välillä miettii kyllä, että tarviinkohan nyt tämmöstä ja tämmöstä. Toisaalta taas ostan todella vähän uusia osia loppupeleissä. Kumit, ketjut, vaparit, jarrupalat ja vaijerit (ja mahd. rattaat) taitavat olla ainoita osia mitä tulee täysin uutena hankittua. Osa noistakin tulee etsittyä täältä tai joltain paikalliselta heebolta vähän käytettyinä. Muuten kyllä kaikki on toisen tai tiedä kuinka monennen tyypin kautta kiertäneitä. Toki onhan noitakin kuluvia osia iso liuta mutta kyllä itse koitan ajaa suhteellisen loppuun asti kaikki kuluvatkin osat ja paikkailla kumeja parhaani mukaan. Kierrätys kunniaan jne…onneks on tämä YV ja muut foorumit mitä kautta löytää kyllä hyvin itselleen sopivaa osaa käytettynä. Onhan tässäkin toisen käden ostamisessa se dilemma, että jollekin speksaushurjalle ne rahat menee kuitenkin ja se ostaa sitten uutta tavaraa jne…
Näkemyksiä on varmaan yhtä monta kuin fillaristejakin, eikä muuhun pidä pyrkiäkään. On kuitenkin mielenkiintoista lukea muiden mietteitä ja pyrkiä funtsimaan omaa käytöstään ja ajatuksiaan eri vinkkelistä.
Oon sen verran turtunut kaikenlaiseen paskaan, että kuluttajaetiikan puolella mua jaksaa kiinnostaa eläimet, luonto ja ihmisoikeudet mahdollisesti jopa tuossa järjestyksessä, vaikka en allekirjoitakaan minkäänlaista ihmisvihamielisyyttä. Kolmossija on kuitenkin parempi kuin ei mitään.
Yllättävänä käänteenä tän otsikon alla oli kulutustottumusten vaikutus omaan psyykeen ja oon eniten saanut irti “speksausmaniaa” käsittelevistä puheenvuoroista. Tutulta kuulostaa ja pyrin ite keksimään tapoja rajoittaa sitä. (Itsensä ruoskiminen ei ole rakentava tapa.)
Jotkut keventelee pyöriään, ite pyrin keventämään taakkaa korvien välissä. Mikään osa ei ole käytännössä tai henkisesti yhtä kevyt kuin se, jonka jätti kauppaan tai josta hankkiutui eroon.
“Kuluttamisen” ongelma on kuluttaminen, tarve hankkia. Apinat speksaavat parempia vesimeloninavauskeppejä, me stemmejä ja kampia. Jos olis köyhä kolmannen maailman tapaan, sitä ois varmaankin ihan fiiliksissä siitä, että olis pyörä, minkälainen vain, ja sen rikkoutuessa sitä varmaan korjailisi pakkausteipillä ym. käsillä olevalla, ja jos se hajoaisi lopullisesti, olisi pakko kävellä.
Meidän III maailmasta katsottuna yltäkylläisyydessä elävien elämä on suloisesti etäällä klassisen tarvehierarkiapyramidin kannasta. Onko tässä valossa relevanttia kysyä, kuuluisiko oma speksausvarallisuus antaa hyväntekeväisyyteen? Harvempi meistä kai ostaa jokapäiväisen leivän asemesta pyöränosia.
Onko moinen pohdinta vailla tehtyjä tekoja pinnallista nettijeesustelua? Onko eettinen pohdinta pakollista, vai voiko sen ulkoistaa moralisoimalla? Eivätkö kaikki ismi-elämänkatsomukset ja uskonnot vaadikin sisäisen etiikkansa ulottamista kaikkialle olemassaolevaan? Voiko tästä irtisanoutua ateistisilla tai nihilistisillä katsomuksilla? Jos niin tekee, onko vapaamatkustaja, ja jos on, niin kenen bussissa silloin onkaan?
itse näkisin että jos kaikki speksausrahat antaisi hyväntekeväisyyteen niin parhaiten sen jälkeen voisi hyväntekeväisyysjärjestöt.
speksaus on puhtaasti hopealuodin metsästystä (kuten tudetski osuvasti yllä kuvasi) eli siis puhtaasti filosofisella tasolla fiilistelyä vailla mitään oikeasti mittasuhteisiin laitettua konkreettista vaikutusta lopputulokseen. fillaroinnin hyötysuhde kävelyyn verrattuna on hyvin korkea, oli sit sadantonnin 4kg länsikuituvehje tai 20kg mummopyörä alla.
ja tässä tullaan siihen pointtiin: hyväntekeväisyysjärjestöt itse ovat hyvin kiistanalaisia. ainut fakta niiden kanssa on se, että ne maksavat työntekijöilleen palkkaa. ja koska järjestöt eivät pysty toimimaan tyhjiössä muun maailman ulkopuolella siihen vaikuttamatta, auttaimsen vastapainona ne tuovat yleensä mukanaan myös huonoja juttuja. mutta onhan se kivaa lähteä avustustyötä tekemään kun oot kylän rikkain kaveri jo ekan kuukauden tilin jälkeen ja on talo täynnä palvelijoita… ja mikään mahti maailmassa ei saa jatetua rahoja täysin oikeudenmukaisesti vaikka mitä tekisi.
sit jos lahjoittamisen sijasta speksataan niinkuin tiedostava kuluttaja tekee, niin kannattaa muistaa että vaikkakin pieni osa, niin osa siitä rahasta menee niille runkojen ym osien tekijöille. ja käsittääkseni ainoastaan pohjois-koreassa on selkeästi työnteon suhteen sanelupolitiikka rynnäkkökiväärin takaa. runkojen tekijät voisivat siis tehdä myös jotain muutakin elääkseen mutta köyhissä maissa ei ole kauheasti valinnanvaraa. väitän että kiinalaiset ovat oikeasti tyytyväisempiä isoissa tehtaissa älyttömien vuorojen parissa kuin jossain rutikuivalla maaseudulla tai saastuneen joen varrella jossa koko suku yrittää viljellä sen verran riisiä etteivät kuole nälkään. toisaalta taas kun käytössä on halpaa työvoimaa, tuotantoa siirretään työvoiman luokse joka taas lisää työvoiman kysyntää ja vaikuttaa muun muassa palkkoihin. ja työolotkin ovat parantuneet vuosi vuodelta. sellaista ratkaisua ei ole että sormia napsauttamalla kehitysmaasta tulee länsimaan tyylinen vauras paikka.
http://blog.willji.com/wp-content/uploads/2012/03/china_wages_chart.png
eli siis jos tossa nyt jotain järkeä oli niin valinnat ei ole yksinkertaisia eikä mustavalkoisia, jokainen tehkööt miten haluaa mutta yksiselitteistä oikeaa vastausta ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Koivulan dynamo - 21:48, 19.12.2013 » Eivätkö kaikki ismi-elämänkatsomukset ja uskonnot vaadikin sisäisen etiikkansa ulottamista kaikkialle olemassaolevaan?Ite näkisin, että tällaisen kaikkeen tekemiseen ulottuvan johdonmukaisuuden vaatiminen on ehkä lamaannuttavin tulokulma koskaan. Ei siihen kukaan pysty.
voitko vielä tieteellisesti ja lähteisiin perustuen listata, minkä järjestön tyypit on rikkaimpia kylissään?
rokpete - 22:33, 19.12.2013 »tuon oli tarkoitus olla kärjistetty esimerkki. mutta jos en ihan väärin ymmärtänyt niin esim WFP:n (http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailman_ruokaohjelma) pienipalkkaisin kaveri tienaa $38000 USD/vuosi samaan aikaan kun $1200USD riittää maksamaan apulaiselle palkan koko vuodeksi. ja keskimäärin taitavat pyöriä ihan eri elintason tyyppien parissa työtehtävissä kuin noiden palvelijoiden..voitko vielä tieteellisesti ja lähteisiin perustuen listata, minkä järjestön tyypit on rikkaimpia kylissään?
Eli siis perusjampan ei kannata antaa ylimääräisestä rahastaan näille järjestöille, kun ne ei onnistu löytämään henkilöstöä joka lähtis toiselle puolelle maailmaa duuniin murto-osalla siitä, mitä tienaisi kotimaassa?
Toki jos haluaa jättää välikädet pois kuviosta, voi pistää fyrkkaa ihan suoraan sitä tarvitseville erilaisilla mikroluottosysteemeillä.
Mikroluotot ei käsitykseni mukaan ole ihan noin yksioikoisia, se raha on lainattu niille paikallisille yrittäjille jo aikaisemmin, ja länkkäreiltä perittävä joukkorahoitus sitten kattaa sen riskin luotonantajalle. Toki ne meidän rahat lopulta päätynevät jollekin lainanottajalle, mutta ei tota ehkä kuitenkaan ihan suoraksi prosessiksi voi kutsua. Mun luotottama kenialainen fillarinkorjaaja on näköjään muuten delinquent, mutta ei onneksi paljoa 
RTZ - 0:52, 20.12.2013 » Eli siis perusjampan ei kannata antaa ylimääräisestä rahastaan näille järjestöille, kun ne ei onnistu löytämään henkilöstöä joka lähtis toiselle puolelle maailmaa duuniin murto-osalla siitä, mitä tienaisi kotimaassa? Toki jos haluaa jättää välikädet pois kuviosta, voi pistää fyrkkaa ihan suoraan sitä tarvitseville erilaisilla mikroluottosysteemeillä.huoh,
Mä vastasin enemmän tähän, kun luulin että tää oli sun pointti:
peltsip - 22:18, 19.12.2013 » [b]ja tässä tullaan siihen pointtiin[/b]: hyväntekeväisyysjärjestöt itse ovat hyvin kiistanalaisia. ainut fakta niiden kanssa on se, että ne maksavat työntekijöilleen palkkaa. ja koska järjestöt eivät pysty toimimaan tyhjiössä muun maailman ulkopuolella siihen vaikuttamatta, auttaimsen vastapainona ne tuovat yleensä mukanaan myös huonoja juttuja. mutta onhan se kivaa lähteä avustustyötä tekemään kun oot kylän rikkain kaveri jo ekan kuukauden tilin jälkeen ja on talo täynnä palvelijoita... ja mikään mahti maailmassa ei saa jatetua rahoja täysin oikeudenmukaisesti vaikka mitä tekisi.Totta ettei toi oo yksiselitteistä ja humanitääriset touhut on iso business. Yhtä totta sit taas sekin, että hyväntekeväisyydessä ilman valvovia (palkattuja) toimijoita on aika isot korruptio- ja väärinkäytösriskit. En itekään pidä mitenkään ongelmattomana kuviona, mutta musta on jotenkin hönttiä tarttua siihen, että myös tällä sektorilla [i]työskentelevät[/i] länkkärit haluavat duunistaan palkkaa, joka on vertailukelpoinen siihen, mitä tienaisivat kotimaassaan.
Nalle: en tunne tuota kenttää niin tarkkaan, mut olen ymmärtänyt et kiva.org ainakin myöntään lainan vasta kun joukkorahoitus on olemassa. Ja tarkoitin välikäsillä myös suunnittelua: noissa mikrolainoissa se paikallinen oman elämänsä realiteettien asiantuntija on se, joka määrittelee sen projektin jota sitten rahoitetaan (tietysti näissäkin sen lainoittajaorganisaation pitää hyväksyä suunnitelma, mut täysin symmetristä avunantosuhdetta nyt tuskin on olemassakaan.
RTZ - 12:25, 20.12.2013 » Mä vastasin enemmän tähän, kun luulin että tää oli sun pointti:pointtina oli nostaa se asetelma ylipäänsä esille. sitäkin kannattaa mielestäni kyseenalaistaa. jokainen saa sit päättää että onko se ok että tuodaan köyhään maahan äärimmäisen eriarvoistavia rakenteita lahjoitusrahoilla ja sit jaellaan roposia. tai maksetaan isot rahat urakoitsijoille että rakentavat kaivot ja sit häippästään saman tien ilman että varmistetaan vaikkapa sitä että riittääkö paikallisten tietotaito väsätyn infran ylläpitoon.peltsip - 22:18, 19.12.2013 » [b]ja tässä tullaan siihen pointtiin[/b]: hyväntekeväisyysjärjestöt itse ovat hyvin kiistanalaisia. ainut fakta niiden kanssa on se, että ne maksavat työntekijöilleen palkkaa. ja koska järjestöt eivät pysty toimimaan tyhjiössä muun maailman ulkopuolella siihen vaikuttamatta, auttaimsen vastapainona ne tuovat yleensä mukanaan myös huonoja juttuja. mutta onhan se kivaa lähteä avustustyötä tekemään kun oot kylän rikkain kaveri jo ekan kuukauden tilin jälkeen ja on talo täynnä palvelijoita... ja mikään mahti maailmassa ei saa jatetua rahoja täysin oikeudenmukaisesti vaikka mitä tekisi.Totta ettei toi oo yksiselitteistä ja humanitääriset touhut on iso business. Yhtä totta sit taas sekin, että hyväntekeväisyydessä ilman valvovia (palkattuja) toimijoita on aika isot korruptio- ja väärinkäytösriskit. En itekään pidä mitenkään ongelmattomana kuviona, mutta musta on jotenkin hönttiä tarttua siihen, että myös tällä sektorilla [i]työskentelevät[/i] länkkärit haluavat duunistaan palkkaa, joka on vertailukelpoinen siihen, mitä tienaisivat kotimaassaan.
peltsip - 12:41, 20.12.2013 » pointtina oli nostaa se asetelma ylipäänsä esille. sitäkin kannattaa mielestäni kyseenalaistaa. jokainen saa sit päättää että onko se ok että tuodaan köyhään maahan äärimmäisen eriarvoistavia rakenteita lahjoitusrahoilla ja sit jaellaan roposia. tai maksetaan isot rahat urakoitsijoille että rakentavat kaivot ja sit häippästään saman tien ilman että varmistetaan vaikkapa sitä että riittääkö paikallisten tietotaito väsätyn infran ylläpitoon.Kappaleen alku on kärjistävä, ja loppuosa taitaa kertoa miksi: noi sun mainitsemat isojen ulkomaisten urakoitsijoiden infraprojektit oli muodissa joskus 70- ja 80-luvuilla. Kai niitä vieläkin joku tekee, mut kehitysavun ja -yhteistyön painopisteet on jo parikyt vuotta sitten siirtynyt toisenlaiseen toimintaan juurikin sillä tavoitteella, että proggiksien [i]ownership[/i] olis mahdollisimman vahvasti siellä kohdealueella. Juurikin esim. ton mainitsemasi tulosten kestävyys -argumentin takia. Sopiiko kysyä, mistä ja miltä ajalta sun tiedot aiheesta ovat peräisin?
Kantsii myös muistaa, että vaikka meiltä katsellen esim. jonkun avustustyöntekijän kotiavustaja, lapsenvahti, autonkuljettaja ja puutahanhoitaja tuntuvat tän expatin ylellisyydeltä, ne on paikallisten näkökulmasta usein hyviä ja arvostettuja työpaikkoja maissa joissa on kova työttömyys (ja avustustyöntekijää joka ei näitä palkkaa, ei suinkaan pidetä kivana vaatimattomana tyyppinä, vaan itarana kusipäänä).
RTZ - 12:25, 20.12.2013 » Nalle: en tunne tuota kenttää niin tarkkaan, mut olen ymmärtänyt et kiva.org ainakin myöntään lainan vasta kun joukkorahoitus on olemassa.En tiedä onko tämä nyt varsinaisesti aiheen tarkoittamaa keskustelua, mutta Kiva ei nimenomaan operoi noin.
Ok, seison korjattuna.
RTZ - 12:52, 20.12.2013 »en suoraan sanottuna kauheasti ole aiheeseen perehtynyt mutta elä nyt kompastu tuohon yhteen infrakommenttiin 90 -luvulta ja jätä tuohon oleelliseen kritiikkiin vastaamatta.peltsip - 12:41, 20.12.2013 » pointtina oli nostaa se asetelma ylipäänsä esille. sitäkin kannattaa mielestäni kyseenalaistaa. jokainen saa sit päättää että onko se ok että tuodaan köyhään maahan äärimmäisen eriarvoistavia rakenteita lahjoitusrahoilla ja sit jaellaan roposia. tai maksetaan isot rahat urakoitsijoille että rakentavat kaivot ja sit häippästään saman tien ilman että varmistetaan vaikkapa sitä että riittääkö paikallisten tietotaito väsätyn infran ylläpitoon.Kappaleen alku on kärjistävä, ja loppuosa taitaa kertoa miksi: noi sun mainitsemat isojen ulkomaisten urakoitsijoiden infraprojektit oli muodissa joskus 70- ja 80-luvuilla. Kai niitä vieläkin joku tekee, mut kehitysavun ja -yhteistyön painopisteet on jo parikyt vuotta sitten siirtynyt toisenlaiseen toimintaan juurikin sillä tavoitteella, että proggiksien [i]ownership[/i] olis mahdollisimman vahvasti siellä kohdealueella. Juurikin esim. ton mainitsemasi tulosten kestävyys -argumentin takia. Sopiiko kysyä, mistä ja miltä ajalta sun tiedot aiheesta ovat peräisin? Kantsii myös muistaa, että vaikka meiltä katsellen esim. jonkun avustustyöntekijän kotiavustaja, lapsenvahti, autonkuljettaja ja puutahanhoitaja tuntuvat tän expatin ylellisyydeltä, ne on paikallisten näkökulmasta usein hyviä ja arvostettuja työpaikkoja maissa joissa on kova työttömyys (ja avustustyöntekijää joka ei näitä palkkaa, ei suinkaan pidetä kivana vaatimattomana tyyppinä, vaan itarana kusipäänä).
totta kai nuo avustustyöntekijän palvelijat on hyvissä hommissa, mutta en näe sitä kauhean hyvänä tapana auttaa paikallisia. niitä työpaikkoja ei kovin monelle riitä ja käytännössä esimerkiksi vähän heikomman yhteiskuntajärjestyksen paikoissa nuo ei riitä, vaan aseelliset vartijat on pakollisia. onko siellä sit kivempi elää avustustyörahoilla joilla maksetaan kiväärillä köyhimpien osoittelusta.
näen että kärjistäminen on pakollinen tehokeino joka toivottavasti herättää tarkastelemaan vähän kriittisemmin hyväntekeväisyystouhuja. ihan vaan koska aika-ajoin tulee näitä syöpätuki ry -touhuja jotka vaan rahastaa hyväntekeväisyyden nimellä.
Sun kritiikki on sinällään ihan asiallista, mut koen, että se kohdistuu vääriin tahoihin. Avustusjärjestöjen kun on vaikea suoraan vaikuttaa esim. yhteiskuntajärjestykseen. Se ois valtiollisten ja valtioidenvälisten toimijoiden hommaa. Avustusjärjestöiltä kun usein loppuu toimintamahdollisuudet siinä vaiheessa jos yrittävät sotkeutua liiaksi politiikkaan. Ja ne eriarvoistavat rakenteet ja vartijoiden tarve ym. on joko viety sinne kolmansiin maihin jo ennen 90-lukua ja sittemmin useaan kertaan uusinnettu osin kotoperäisin voimin. Se, että pieni joukko länsimaisia avustustyöntekijöitä elää jossain paikallisen eliitin ja harvalukuisen “keskiluokan” elintasojen välillä, ei tässä vaiheessa enää vääristä yhteiskuntarakennetta mitenkään olennaisesti. Toisaalta taas avustusjärjestöjen toiminta ihan konkreettsesti voi auttaa aika montaa esim. ruokkimaan perheensä, hoitamaan jollekin porukalle puhdasta juomavettä, saamaan rokotukset kuntoon tai helposti antibiooteilla hoidettavan sairauden kuriin. Yhteiskunnallisten rakenteiden muuttaminen on sitten vähän toisenlaisten toimijoiden heiniä.
Sivumennen sanoen: niissä paikoissa joissa mä olen käynyt, ne köyhemmät todennäköisesti pistäs viidakkoveitsillä palasiks ne samat kaverit, joita vartijat osoittelee kivääreillä. Eli ei ole ihan kestävää samaistaa köyhiä ja rikollisia.
Mä olen itsekin aika kriittinen sen suhteen, kuinka paljon avustustoiminnalla voidaan vaikuttaa, mutta musta sä pistät avustusjärjestöjen piikkiin asioita, joiden syyt ovat valtiollisissa sekä ylikansallisissa toimijoissa (kohdemaan valtaapitävät + kansainvälisen järjestelmän piirteet jotka vaikeuttavat köyhien maiden vaurastumista).
(Mun pointti noissa palvelijoissa ei siis tosiaan ollut se, että kyseessä olisi esim merkittävä asia työllisyyden kannalta, vaan se, et se mikä meille näyttäytyy länkkärityöntekijän ylellisyytenä, näyttäytyy siellä paikanpäällä ihan toisessa valossa.)
Hirmu laaja aihe eikä tyhjenny tähän keskusteluun. Mut mun pointti on, ettei pidä hämääntyä siitä, että avustustyöntekijät elävät näennäisesti aika yltäkylläistä elämää. Suurimmalla osalla elämä on kumminkin ollut mukavampaa ja helpompaa kotimaassa. Enkä mä ainakaan näe, että kohdemaassa toimivien avustusjärjestöjen ensisijainen tehtävät olisi yhteiskunnallisen tai poliittisen todellisuuden muuttaminen. Useimmiten joutuvat tasapainottelemaan omien tavoitteidensa ja paikallisten valtaapitävien intressien välissä, että saavat ylipäätään toimia maassa.
Edit: ja tottakai kannattaa ennen lahoittamista tutustua järjestön toimintaan ja pyrkia arvioimaan, onko homman tavoitteet tosiaan jonkun muun kuin järjestön kirjanpitäjän auttamisessa. Jos siis on kiinnostunut auttamisesta eikä verirahan maksamisesta.