Yksivaihderetkeily

Pyöräily
1

Nonih. Ajettiin viime kesänä (2008) Ahvenanmaalla kuusi päivää. Bussilla Espoosta Kaarinaan, josta pyörällä Paraisten läpi Nauvoon (yö). Nauvosta Korppoon kautta Kökariin (yö). Kökarista Lumparlandin ja Lemlandin kautta Godbyhyn (yö). Päiväreissu Koilis-Ahvenanmaalle ilman matkatavaroita ja takaisin Godbyhyn (yö). Sitten Eckeröhön (yö), josta Marianhaminaan, lautalla Turkuun ja bussilla takaisin Espooseen. Nauvossa olimme hotellissa. Kökarissa ja Eckerössä teltassa ja Godbyssä kaksi yötä matkailijakodissa (aamupala kuului hintaan).

Kartta

Jos pitäisi mennä uudelleen, niin en menisi lainkaan Etelä-Ahvenanmaalle, enkä Eckeröhön. Lumparland ja Lemland ovat tooodella tylsiä paikkoja. Ei mitään nähtävää: suoraa tietä, hyvää asfalttia ja havumetsää. Eckerö on täysi turistirysä, jonne piti ajaa ison tien piennarta. Minua suorastaan vitutti olla siellä, koska paikalla oli paljon fillarivarkaiden heimoa matkalla Ruotsiin tapamaan sukulaisia. Godbystä diggasin ja se oli loistava tukikohta pariksi päiväksi. Melkein olisi voinut olla kolmannenkin päivän ja tehdä lenkin Getaan Eckerön sijasta. Oltiin suunniteltu, että mentäisiin Getan kautta Strömmaan polkupyörälautalla, mutta ne lautat toimivat ilmeisen epämääräisesti, eikä me saatu sellaisen olemassaolosta riittävää varmuutta. Parainen-Nauvo -väli on aika surkea tekele. Tien vieressä menevä “pyöräväylä” on soralla päällystetty polku. Ajoin sitä sata metriä, kunnes siirryin peräkärryn kanssa ajoradalle.

Minulla oli yksivaihteinen maastopyörä slickseillä ja peräkärry perässä. Puolisolla vaihteinen kaupunkipyörä tarakkalaukuin.

2

ite oon täs miettiny et ens kesänä vois polkasta helsinki-joensuu, mut se että meniskö sinkulalla vai vintage-tunturi-retkipyörällä, on vielä hakusessaan.

3

Tarkoitus olisi tänäkin kesänä ajaa joku reissu samalla tyylillä: bussilla tarpeeksi kauas Kehä III:n ulkopuolelle, viikko ajelua ja bussilla takaisin. Yön läpi ajelu Lapissa kiinnostaisi, mutta ne lentävät saatanat ei… Ehkä joku Tour de Saimaa + laiva-ajelu.

4

Tuo Saimaan sekoilu vois olla nastaa kyllä. Pitäskö ihan vakavissaan yrittää tässä kevään aikana jotain yhteisretkeä puuhata, vai meinaaks kaikki lentää soolona? =)

Oma Ahvenanmaan retki oli joskus 2003 tai 2004, mentiin laivalla Helsingistä neljän hengen seurueena Maarianhaminaan, siellä joskus puol viis aamulla. Ekana ajettiin Maarianhaminasta länteen Kungsö:n puoleen, jossa piti kartan mukaan olla leirintäalue, mutta eihän siellä mitään ollu enää. Ihmeteltiin tovi, käytiin syömässä eväitä kivikautisella hautapaikalla ja ajettiin takas “cityn” leirintäalueelle, jonne mentiin sit nukku 08-12 (kun laivalla unet jäi vähiin).

Sit kun herättiin, lähdettiin ajelemaan kohti koillista (tietä numero 2), Jomala, Golby, Ämnäs, Finström, Kastelhom, Finby ja Bomarsund, mihin viimein leiriydyimme. Iltaruoka piti metsästää seuraavalta leirintäalueelta, kun “oman” keittiö oli jo kiinni. Harvoin on vetiset ranskalaiset ja nuutunee kasvispihvit olleet niin herkullisia (tai Lapin Kulta maistunut oikealta oluelta…). =D

Mulla oli siis peräkärry vaihteellisen maasturin perässä, siellä telttaa, varaosaa, työkalua (mitään ei hajonnu kellään) ja elintarviketta koko köörille. Tuolla koillisessa muuten on jopa pinnanmuotoja (joita esim. matkaseurue kiroili, että “eikös tämä juttujen mukaan ole ihan tasainen saari…”). Seurueen suurimmat ongelmat tais tulla niukasta fillaroinnista ennen retkeä ja nestetankkauksen epäonnistumisesta (ts. unohtivat juoda tarpeeksi, kun oli viileä ilma - siellä sit pohkeet kramppailikin kotimatkalla…). Puolisko tsemppas tuon reissun varmaan 25 kiloisella Tunturin kruiserilla alipainerenkailla ja kauheella sohvasatulalla, joka estää tehokkaasti verenkierron jalkoihin…

Hyvin nukuttu yö teltassa ja seur.pvnä takaisin Maarianhaminaan about samaa reittiä. Pysähdeltiin paljon kattomassa kirkkoja ja louhikoita ja mitä nyt missäkin oli tarjolla, kahessa päivässä about 100 kilsaa. Hyvin antoivat tietä ja tilaa, pyöräreitit oli merkitty esimerkillisesti, ja jopa Itä-Suomalaisella kouluruotsilla pärjäsi.

5
JeeJee - 9:20, 26.1.2009 » Kiitos jo tuosta. Minkälaisella pölynimurilla ne lentää? Eli onko oma pyörä hankala ottaa mukaan? Sivuillaan lupaavat ottaa, jos sattuu mahtumaan. Lennot ei ihan mahottoman hintasilta näytä.
En muista tarkkaan koneen mallia, mutta ei se järin suuri ollut. Eli kannattaa tosiaan varmistaa etukäteen että saa fillari mukaan. Vuokratandem oli ihan kauhea ajaa, joten oma pyörä olisi luksusta.
6

Tsygäreissu 19.6.-15.7.2009.

Reittinä: Helsinki-Inkoo-Salo-Turku/Tortinmäki-Turku/keskusta-Parainen-Nauvo-Korppoo-Långnäs-Maarianhamina-Bomarsund-Maarianhamina-Tukholma-Nynäshamn-Visby-Slite-Fårö-Lickershamn-Visby-Grankullavik-Borgholm-Färjestaden-Kalmar-Sälleryd-Karlskrona-Ronneby-Fjälkinge-Kristianstad-Lund-Malmö-Kööpenhamina.

Mulla kalustona fiksi (näkyy valokuvissa) välityksellä 48/18 ja Siljalla maantiepyörä suoralla tangolla. Vaihteettomuudella/ vaihteellisuudella saimme hyvin tasaisen parivaljokon aikaiseksi meistä ajatellen edeltävää ajokokemusta.

Kantamuksina mulla Sägin Air Force 1 -laukku ja Siljalla takana Ortliebin eteen tarkoitetut pyöräilylaukut. Mukaan mahtui pienistä laukuista huolimatta teltta, makuupussit ja -alustat kaiken muun tarpeellisen lisäksi. Pari isompaa kirjettä lähetettiin kotiin reissun päältä, kun jotain pientä tuli kuitenkin shoppailtua eikä ostoksia tohtinut kantaa loppumatkaa mukana.

Majoituksena oli pääasiassa teltta, jonka pystytimme yhdeksäksi yöksi puskaan ja viideksi leirintäalueelle. Kymmenen yötä vietimme hotelleissa lähinnä isoissa kaupungeissa oleillessamme ja silloin, kun teltta oli pakattu märkänä edellisen yön sateiden takia.

Ruokailu hoitui ulkoruokintana grillien, kauppojen ja raflojen toimesta. Syötiin sikana jälkkäreitä, grilliruokaa, mässyä ja juotiin bisseä ja Gainomaxeja ja meikä laihtui silti kaks kiloa!

Kilometrejä kertyi Köpikseen 1295.

Ehdottomasti hieno reissu ja reitti soveltui varsin mainiosti fiksillä ajettavaksi. Etenkin Ruotsin puolen tasaiset saaret ja Skåne tarjosivat mukavaa pyörittelyä. Välillä pääsimme ajamaan jopa myötätuuleen, vaikka pääsääntöisesti tuuli kävikin Atlantilta päin eli meitä vastaan. Iltasella tuulella on tapana tyyntyä, joten ajoimme aika iltapainotteisesti useana päivänä ja nukuimme pitkään. Välillä teltasta tosin joutui poistumaan jo ennen aamuseitsemää auringon paisteen muuttaessa telttamme saunaksi.
Myös yksi yö tuli ajettua, mutta se söi miestä, naista ja parisuhdetta kahta kovemmin kuin päivällä taitetut kilometrit, vaikka tyyntä olikin. Parhaiten matka taittui niinä päivinä, kun ajoimme aamuun ekat 50km ja pitkän luonastauon jälkeen toisen mokoman. Alussa päivämatkat huitelivat 80 kilometrin korvilla, mutta loppua kohti reilu satanen päivään taittui helposti. Yhdistetyssä päivä-/yöajossa vuorokauteen mahtui 160km.

Reissun jujuna oli siis ajella fiilistellen ja kaupunkeihin pysähtyen kuin lomalla konsanaan eikä pelkkiä kilometrejä himoiten.

Eipä kai siinä muuta. Kuvia reissusta täältä.

7

Hieno reissukertomus! Gotlantia on myös meillä mietitty… Milläs tulitte takaisin?

8

Hienolta kuulostaa. Jos sitä itsekin pääsis joskus lähtemään oikeen kunnon reissuun. Köpistä tullut myös kaavailtua kohteeksi.

9

Kuullostaa kertakaikkisen hienolta reissulta, varsinkin kun on noita Suomen puolen pätkiä tullut itsekkin ajeltua. Hieman ihmetyttää että olette saaneet mahtumaan kamanne noihin laukkuihin. Btw. selkäreppu ei välttämättä ole se mukavin kuljetusväline pidemmällä reissulla :wink:

10
asb - 6:59, 20.7.2009 » Minua suorastaan vitutti olla siellä, koska paikalla oli paljon fillarivarkaiden heimoa matkalla Ruotsiin tapamaan sukulaisia.
Siis haagalaisia ja skattalaisia?
11
Super Hans - 7:20, 20.7.2009 »
asb - 6:59, 20.7.2009 » Minua suorastaan vitutti olla siellä, koska paikalla oli paljon fillarivarkaiden heimoa matkalla Ruotsiin tapamaan sukulaisia.
Siis haagalaisia ja skattalaisia?
itse ymmärsin heti notta kunniakansalaisia..
12
marlon - 9:25, 20.7.2009 » Milläs tulitte takaisin?
Lentäen CPH-HEL. Mietittiin vakavasti myös Saksan pohjoisosista seilaamista, mutta hinnat olivat niin lähellä lentoja jopa kansipaikoilla ettei viititty kiristää aikataulua ajamalla Tanskan läpi. Toisaalta olisi ollut hienoa olla lentämättä.
mantis - 9:25, 20.7.2009 » Btw. selkäreppu ei välttämättä ole se mukavin kuljetusväline pidemmällä reissulla ;)
Oli kyllä tiedossa että reppu ei ole paras mahdollinen kuljetusväline. Toisaalta ei fiksikään ole paras mahdollinen ajokki tuollaisilla matkoilla. Tietoisia valintoja siis. Ainoa varteen otettava vaihtoehto isolle repulle ois mun mielestä ollut etutarakka, mutten jaksanut ruveta sellaista hankkimaan. Saipahan ainakin pidettyä kaupunkilookin yllä, vaikka olikin pidemmällä reissulla. Ja toisaalta, kun keikuttiin kaupoissa, teattereissa ja museoissa niin kantamuksia oli helppo pitää mukana toisin kuin olkahinattomien pyörälaukkujen kanssa.
13

Jahas, pitkään forumia stalkanneena pitää ensimmäinen kirjoituskin tehdä:

Tuli käytyä sinkulalla Helsinki - Nuuksio - Helsinki.

Matka Bemböleen asti on aika tasaista mutta sitten tuo itse Nuuksion osuus on kyllä aika tuskaa… varsinkin kun kaikki kamat (teltta, makuualusta, Trangia) olivat repussa ja tankolaukussa. Lähinnä siis matkan rasitus vain kasvoi loppua kohti. Viimeiset 2 kilometriä ovat hiekkatietä Haukkalammen opastalolle saakka ja pyörällä pääsee soratietä tuonne Haukkaholman leirialueelle hyvin, muuallahan ei juuri pyörällä saa mennä. Kansallismaisemaa jo tuokin, Haukkalampi on oikea erämaalampi jossa syvä ja puhdas pohja (ja kalliolta voi hyppiä 10 metristä suoraan veteen) ja leiripaikalla notskipaikka ja keittokatos.
Haukkalammen opasmajalta lähtee useita reittejä, joista itse tuli kolme kierrettyä jalan - hivenen ekana päivänä kramppaili jalat polkemisen jälkeen ja kun matkalla oli jatkuvasti melkein 25 astetta lämmintä, ei meinannut suolat riittää eli hikoili kaiken veden läpi (dexalia ja vissyä kului).

Mukavasti ekana yönä leirin keittokatokseen parkkeerasi venäläislauma kello 23… nukahtelivat joskus 03 jälkeen… jouduin heille tekemään tulen jossain vaiheessa yötä kun olivat vissiin lukeneet liikaa Aku Ankkaa - nuotiopuita EI kannata laittaa kuten Hiawatha eli pystyyn ja rinkiin (ja 20 isoa halkoa kerralla)… Hakkasivat toista tuntia risuja pieneksi eivätkä saaneet keittokatokseen tulta. Kävelin paikalle ja yhdellä paperinpalalla tein tulen (eivät puhuneet suomea/englantia) ja näytin heille kahdesti sen normikeinon eli paperi+risuja/kiehisiä, sitten pienempiä sormen paksuisia ristikoksi ja sitten kun palavat niin pari puuta kerrallaan päälle.

Noh, heräsin kasin jälkeen ja kävin vaelluksella, tällä kertaa venäläiset olivat saaneet tulen aikaiseksi. Virkisti kyllä uiminen…

Takaisin polkiessa oli kyllä valvomisien ja ehkä väärin syömisien (puuroa ja pastaa… ruisleipää) jälkeen aika tyhjä olo, varsinkin kun ne järviylängön nousut tulivat heti vastaan - joutui taluttamaan.

Hieno reissu ja pyörä kesti hyvin (Paddy Wagon), keskiö tosin kaivannee jo huoltoa. Pitää seuraavaksi virittää kyllä peräkärry, reppu oli liikaa viimeiset kilometrit :slight_smile:

14

mä olin 5.6 matkalla kanssa läpi affenanmaan,ja eckeröst ei o kanssa mitään hyvää sanottavaa,edes satamaterminaalin palveluista,hyvä kun vessaan pääsi ja se puoti siinä vieressä oli hyllyt tyhjänä about kaikesta,kiva homma.

Oltiin parinkymmenen harrikan porukalla siellä,kierreltiin ympäriinsä ja ei oikeestaan muuta uutta hyvää sielt löytynyt kuin Dinos niminen rokkihenkinen ravinteli,hyvää safkaa kohtuuhintaan.

Mutta sellanen paikka,saari nimeltä lappo,se oli hemmetin jees,ravintolakin :),ja edukasta majotusta hyvissä asuntohenkisissä huoneissa,suosittelen.Lauttahenkilökunta oli kyllä parilla lautalla tarkoituksellisen veemäistä k-pääsakkia,kun ei meikät osaa ruottia saati mitään ranta/saaristoruåttia,heh,ne sano ihan suoraan kun koitimme näyttää että juu,on varattu näin ja näin monta paikkaa tähän lauttaan,että “jos sinä ei puhu ruotsi-sinä ei puhu mitään”.

15

Minäkin voisin sen verran mainita, että myös peräkärry+lapsi -yhdistelmä on oiva fiksin kanssa. Retkeiltiin Pohjois-Savossa sellainen 200 kilometriä viime viikolla. Kaksi ja puoli päivää siinä meni paikoin mäkisessäkin maastossa (päivävauhdit noin 80-75-40). Painoa oli pyörän perässä arviolta 35 kiloa kärryineen. Jarruja kannattaa tietysti vähän miettiä, tuossa kun alkaa massaa olemaan jo takanakin. Ja joku muu kuin droppitanko ois ollu ehkä parempi ylämäessä putkelta veivaamista ajatellen. Pyörän päällä ei ollut painoa, joten kädet sai tarvittaessa hyvin mukaan lihastyöhön.

16

Vai, että oiva? Kyllähän se fiksi liikkuu, mutta siinä vaiheessa kun kärryssä alkaa olla painoa reilummin, en puhuisi enää oivasta. Ihan kunnon etu- ja takajarrullakin varustetussa fillarissa homma tuntuu raskaan kärryn kunnon alamäissä ikävältä silloin harvoin jos pitää oikeasti jarruttaa. Näin olen itse kokenut parin vuoden kokemuksella fiksi plus kärry yhdistelmästä → pidemmät retket menee nykyään vaihteellisella cyklolla ihan suosiolla ja kaupunkiliikuskelu kunnon jarruilla varustetulla sinkulla.

Kyse tietty on vain siitä kuka on valmis uhraamaan mitäkin. Oma turvallisuus ei minullekaan ole niin justiinsa, mutta jälkikasvun turvallisuudesta en minä ainakaan ole valmis tämän suhteen tinkimään, kun tiellä liikkuu sellaista väkeä kun liikkuu…

17

Joo, siksi mainitsinkin tuon jarruasian. Mun mielestä kunnon jarruilla varustettu fiksi on ihan hyvä ratkaisu.

18

Lähdin 5.7. fiksini kanssa junalla Tampereelta mökille Vilppulaan. Laiturilla näin samaan junaan menevän tältä foorumilta tutun helsinkiläisen 906:n, jonka kanssa tunnin matka meni nopeasti pyöristä ja pyöräilystä jutellessa. Vilppulasta poljin reilun 10km sukulaisten mökille. Siellä pari päivää lomailtuani poljin edelleen sukulaisten luokse Mänttään.

Varsinainen pyöräreissu alkoi 10. päivä kun lähdin Mäntästä 124km päähän Kuhmoisiin omalle mökille pieniä ja keskisuuria asvalttiteitä pitkin. Erityisesti loppumatka Längelmäki-Eräjärvi-Kuhmalahti-Kuhmoinen oli kauniine maalaismaisemineen, rauhallisine ja kohtuu hyväkuntoisine teineen mieleen.

  1. päivänä illansuussa jatkoin Kuhmoisista takaisin kotiin 90km Tampereelle. Reitti oli tuttu ja mukava. Aurinkokin näyttäytyi ja sää selkiytyi. Päivävalinta meni ihan nappiin, sillä seuraavana päivänä tuli vettä ihan kaatamalla.

Pyöränä '08 Fuji Track ja välitys 48-18. Molemmilla etapeilla keskinopeus 27km/h, vaikken mielestäni kovin kovaa reppuni kanssa polkenut. Reissu oli varsin onnistunut, eikä etapit tehneet kauhean tiukkaa välipäivien ansiosta.

19

Pyöräretki Saimaan ympäri 3-8.8.2009.

Kulkupeleinä minulla yksivaihteinen (36-18) Cicli-B maastopyörä ja vaimolla N-vaihteinen Gary Fisher Hkek maastopyörä. Renkaina 1.75 ja 1.5 tuumaiset Schwalben slicksit. Yksivaihteisessa oli perässä 34kg kärry ja sen kanssa tasamaan matkavauhdiksi tuli mukava 23km/h. Keskinopeudet päiväetapeilla olivat 19-17km/h tienoilla. Ilman matkatavaroiden rasitusta vaihteiden avulla kulkenut vaimo pysyi hyvin tuossa vauhdissa mukana.

3.8. Muurala-Rautatieasema/Lappeenranta-Savitaipale, yhteensä 72km. Matkalla oli muutama kannas, joista oli kivat näköalat järvelle, mutta muuten päivä koostui asfaltoidusta metsätiestä, havupuista ja lyhyistä ja jyrkistä mäistä. Tie oli minulle ennestään hyvin tuttu automatkoilta, joten sitä oli kiva ajaa vaihteeksi pyörällä. Savitaipaleella oli kansainvälinen tennisturnaus, joten majoituspaikat olivat täynnä. Saimme viimeisen vapaan mökin Karhurinteen lomakeskuksessa.

4.8. Savitaipale-Partakoski-Ristiina, yhteensä 62km. Katsoimme Kärnäkosken linnoituksen ja söimme lounaan Partakosken kahvilassa. Koska emme voineet syödä maitoa, kahvilan kokki teki meille lihapullakastikkeen Maizenaan. Loistava palvelu ja hyvä ruoka. Partakoskelta seuraavat 12km olivat hiekkatietä ja samoja jyrkkiä ja lyhyitä mäkiä, jotka yhdessä söivät tehokkaasti jaloista voimat. Hiljainen tie metsän keskellä, ilman muita nähtävyyksiä. Loppumatka mukavasti teiden 13 ja 15 piennarta kuorma-autojen seassa. Majoitus Tuukkalan tilan B&B:ssä Ristiinassa.

5.8. Ristiina-Sahalahti (eli Puumala), yhteensä 77km. Vaikka en ole mielestäni luonteeltani väkivaltainen, halusin lyödä sitä ihmistä, joka piirsi valtakunnallisen pyöräreitin Ristiinan ja Hurissalon välille. Paskinta ikinä näkemääni hiekkatietä: tukevaa nimismiehenkiharaa, irtosoraa ja jyrkkiä mäkiä yhdessä ja erilaisissa yhdistelmissä yli kymmenen kilometrin verran. Oloni oli paikoin turvaton, vaikka ajoin vain 8km/h nopeudella alamäessä koko ajan jarruttaen. Enpä tosiaankaan haluaisin nähdä jonkun hieman kokemattomamman ajavan tuota tietä tarakkalaukkujen alla tutisevalla teräspyörällä. Suorastaan vaarallinen tie. Päivän pelasti hyvä hampurilainen ravintolassa, jota ei ollut merkitty GT4-karttaan, Astuvansalmen kalliomaalaukset, muutamat upeat järvimaisemat ja pullo punaviiniä autiolla ja aurinkoisella Pistohiekan rannalla.

6.8. Sahalahti-Sulkava-Savonlinna, yhteensä 100km. Haimme lisäkilometrejä ja mukavampia pyöräilyteitä kiertämällä hieman etelästä Kietävälänvirran lossille ja sieltä Sulkavalle. Emme noudattaneet pyöräilyreitin suunnittelijan ohjeita ajaa 15km hiekkatiepätkää ennen Savonlinnaa, vaan menimme suoraan Kallislahdelle ja valtaväylän reunaa Savonlinnaan. Rasittavaa ajelua, mutta olihan sentään kunnollinen päällyste. Kietävälänvirralla oli mukavat maisemat, mutta muuten päivä oli taas normaalia metsän keskellä kulkevaa mäkistä pikkutietä. Kaiken lisäksi eilisen hiekkatiepelleilyn seurauksena jalat olivat aamusta alkaen kuin tammesta veistetyt: ei yhtä komeat, mutta yhtä jäykät.

7.8. Savonlinna-Punkaharju, yhteensä 45km. Mitäänsanomatonta löysäilyä. Ei tästä jäänyt oikein mitään mieleen. Punkaharjulla oli Puruveden tempo ja valtionhotellille kaikui metsän läpi rauhoittava hiilikuitukiekkojen rahina. 8.8. olisi ollut Puruveden ympäriajo, mutta ei jaksettu herätä katsomaan lähtöä.

8.8. Punkaharju-Parikkala/Pasila-Muurala, yhteensä 59km. Hyväkuntoista hiekkatietä ja maantien laitaa. VR oli vaikea, mutta päästi meidät kuitenkin junaan. Alkoi vähän maistua puulta jo tuo peräkärryn hinaaminen.

Kaiken kaikkiaan tuo Saimaan ympäristö on pyöräilijälle turha paikka. Siellä on muutamat nautinnolliset maisemat, mutta muuten se on pitkää taivalta metsän ja autojen keskellä ilman kunnollisia palveluita tai levähdyspaikkoja. Jos huonokuntoisen hiekkatien ajaminen ei kiinnosta, niin vaihtoehto on turhan usein kaksinumeroisen päätien kapea piennar. Pyöräreitit on tehty nähdäkseni siksi, että voidaan sanoa meillä olevan pyöräreittejä. Juuri mitään panosta ei ole laitettu siihen, ovatko nuo reitit lainkaan järkeviä tai ajokelpoisia (projektiin on saatu EU:n tukea). Lisäksi liikennekulttuuri on edelleen täysin hukassa: Pyöräilijän voi ohittaa keltaisen viivan kohdalla, vaikka vastaan tulisi leveitä pakettiautoja. Jos kantti kestää, niin noiden kanssa kyllä pärjää ajamalla offensiivisesti keskellä kaistaa.

Reitti

Kuvia

20

ajoin saman pätkän männä viikolla samoin tuntemuksin. 7-vaihdemaantievekotin, 700c x 23mm @ 8bar, jalat oli tunnin ajon jälkeen ihan muusia + hapoilla, kädet täris ja taju meinas lähteä kun pysähdyin juomaan dexalvettä. sitä kai oli joku 15km yhteensä sitä s****nan hiekkahelvettiä.

edit: oma stoori ja linkki kuviin Fillari-lehden foorumi