tutkimukset sanoo mitä sanoo mutta kannattaa muistaa että koska ihmisillä on valtavasti erilaisia prioriteetteja (ja tutkimuskohteet on usein ihmisiä), todella usein asettamalla jonkin tavoitteen korkealle prioriteettilistalla, pystyy esiintymään “outlierina”
Forces, mankeli. Ja siis vastaus on kyllä. Harrastuksista (ja joskus työpaikaltakin) saa uusia kavereita, joista voi sitten tulla ystäviäkin (major difference). Ja tilanne voi olla sun kannalta nyt hyväkin: sä tajuat nyt - riittävän varhain - että kaverit eivät ole itsestäänselvyys, ja että heihin pitää satsata aikaa ja vaivaakin. Täysii vaan ja godspeed kohti kesää.
Voimia sinne. Eipä sitä kyllä ystävien pitäisi tarvita valita puolia erossa. Kyllä sitä voi molempien kaveri olla.
Saa uusia kyllä, jos haluaa. En tiedä missä kohtaa tää keski-ikäistyminen tarkalleen ottaen iskee, mutta sosiaalisten suhteiden tarve saattaa kääntyä jossain neljänkympin korvilla siihen, että niitä pyrkii minimoimaan rajustikin.
Saa niitä uusia kavereita hyvinkin. Etenkin jos jotain harrastelee/on työyhteisöä/käy paikoissa ja on avoimin mielin. Mutta miksi ne kaikki frendit nyt sitten lähtee puolison myötä pois kuvioista? Itellä oli ero tässä syksyllä - ei sillä että mulla exään liittyviä kavereita montaa olisi ollut - mutta kyllä ainakin parin sen kautta tutuksi tulleen naisihmisen kanssa tulee vieläkin jutskailtua. Riippuu varmaan tosi paljon eletystä elämästä, miten tuttavuudet on muodostuneet? Omat kaverit aina olleet ihan muista ympyröistä ja erillisiä kustakin parisuhteesta mitä kenelläkin on.
Sinkkuna eron jälkeen elämiseen: tympeää alkuun eikä varmaan kannatakaan kovin nopsaan alkaa jaagata uusia deittejä. Mä himmailin ja keskityin itseeni monta kuukautta, enkä varsinkaan lähtenyt mitään tinder-paskaa käymään läpi, kun siitä niin paljon kuullut huonoa. Vähän synkkä syksy ja talvi oli, mutta nyt keväällä jostain syystä huomannut, että sitä yhtäkkiä tutustuu tämän tästä kivoihin naisiin taas ihan livenä mitä erilaisemmissa paikoissa ja olo ei ole enää läheskään niin raskas, kun vähän saa itseluottamusta taas itselleen.
Tsemppiä
Itellä alkoi tämä vaihe joskus lukion jälkeen.
Voimia. Pist viestii ku sul on Analogi taas ajossa ni käyää kruisii Ja käyää silti vaikkei oiskaa!
Vaikken ole mikään aktiivisin yvläinen niin kyllä taas muistin tästä postauksestani miksi YV on paras. Kiitos tsempeistä ja kaikesta tyypit =)
Näin unta, että yhtäkkiä fixillä ajaessani coastasin menemään, katoin taakse ja ihmettelin että mitä hemmettiä, siellähän on bmx vapari ratarattaan tilalla. Sit katoin eteeni ja ihmettelin et mitä hemmettiä, mulla on jarrukahvat pyörässä. Sit heräsin ja tajusin et toi oli vaan unta.
hitto en kyllä uskalla ikinä täysin rentoutua voimatyökaluilla pelleissäni
mikä on varmasti parempi kuin mielipuolinen pelottomuus, voi jäädä jotain sormiakin käteen tästä Uusix-puuhailusta
rampauttava työtoiminta
no siis tota mä just mietin että en nyt poikkeuksellisesti jaksa valittaa koherentisti koska todella siistiä hommaahan tämä on niin matalilla paineilla kuin voi kuvitella
työksi/orjatyöksi jota nyt vähän niinku tuota noin niin pitäs tehä saadakseen perusoikeutensa, mikä on siis toki askel tai kaksi siitä että konkreettisesti uhataan suoralla grievous bodily harmilla mikä nyt siis varmaan tapahtuu joka tapauksessa mutta mutta
mut hei, kahdeksasosan ajasta saa tehä omia töitä
hassua ajatella että ainakin paperilla uhkailujen mukaan jos nukkuu muutaman tunnin pommiin niin seuraukset voi olla paljon pahemmat kuin jos ei tulis työvuoroon OIKEISSA TÖISSÄ siis heittämällä voi olla helposti muutaman sadan euron taloudellinen tappio
mikä on tosi masentavaa jos yrittää lopettaa viinan juonnin 27 tunnin vuorokausirytmillä
Vaijereita ja kuoria tarttis. Kohteeksi Velobia2.0
Palkkapäiväkin vielä, o-ou.
älä unoha vaijereita ja kuoria
Voi vitu Meshuggan keikka siirretty
Pariisi? Ranska on kyl ihana, ite sain kerran Toulousessa kyynelkaasut naamalle vaikken ees osallistunu miekkariin ja viime käynnillä Nantesissa jouduin melkein tappeluun jonkun vähän liian iholle tunkeneen kulkutautimyönteisen mielensä osoittajan kanssa. Kai se on Ranskan kaltaisessa luokkayhteiskunnassa demokratialle ihan hyvä, että kansa nousee tarvittaessa barrikadeille mut välillä vähän kyllästyttää