tuli kyl ihan sellanen lämmin ja mukava olo kun töihin lähtiessä muistin “ainiin se ketju tarttis varmaan kiristää”
no sitte ku mulla on työkalut repussa aina yhen sisäkumin ja pumpun kanssa niin pyörävarastossa sitte tehokkaana kaverina sen ketjun kiristin ja ajelin töihin enkä ollut edes myöhässä vaikka pikku mekaanikkoleikit teinki siinä ennen lähtöä.
oli niinku sellanen hyvä fiilis et jes hei en oo ihan toivoton ja osaan jos yritän!
Mulle tulee kyllä kans jotenkin ylevä olo siitä että osaan ite säätää, huoltaa ja korjata omat vehkeeni. Tässä onkin jännä kuvio: mulla on kitara/bassoharrastus ollut jo 15 vuotta mutta pyöräharrastus vasta muutaman vuoden. Pyörät kun oon alusta asti fiksannut ite aina jos voi, niin siinä sitten alkoi DIY-hommat kiinnostamaan soittimienkin kanssa ihan toden teolla. En mä nyt ihan kädetön oo niiden kanssa aikaisemminkaan ollut, mutta kuitenkin.
Mustarastaan lurittelu piristi aamua.
Ite vaihdoin tai paikkasin sisäkumeja fillariin jo n. 10 vuotiaana, kun faija opetti tekemään fillarin perushuoltohommia sitä mukaa, kun ikä sen salli. Oon kyllä muutenkin ollut aika aktiivinen rakentelemaan ja puuhastelemaan, että on varmaan sitten siirtynyt se peruslevelin kädellisyys skeittirampin rakentamisesta fillariharrastuksen kautta autoharrastukseen yms. En kyllä silti päätynyt kädentaitoja vaativiin hommiin töihin.
Yks työkaveri kans kertoi että hänen isäukko ei suostunut korjaamaan mitään pojan pyöriä, mopoja jne. vaan ojenteli työkaluja ja istui vieressä neuvomassa. Kunnollista, noin sitä oppii tekemään.
Heh, meillä isä korjas meiän omien mukuloiden ja välillä kavereidenkin pyörät. Varmaan siinä ois päässy iteki enemmän tekemään jos ois tajunnu haluta. Jotain yksinkertasempia renkaanvaihtoja summuita tuli kyllä puuhattua mukana, mutta mitään laakereita esim ei tullu ite auottua ja ne huolestuttaa vieläkin.
Toki asenne oli kannustava “ihminen nämä on kasannut, niin kyllä ne ihminen saa purettua ja kasattuakin”, hoh.
Muistan hyvin käänteentekevän hetken kun n. 12 vuotiaana vaihdoin rungon ekaan BMX-pyörään. Sen jälkeen ei oo pelottanut itse tekeminen pyörien kanssa. Kerran tosin pyöräliikkeessä huolto-ukkoillessa räjäytin lateksisisurin asiakkaan parin tonnin Zipp levykiekon päällä. Asiakas seisoi vieressä ja itselle jäi trauma. Edelleen kuumottaa kun mittari alkaa näyttää yli 7 baria.
Sillon ku ukolla pinna kesti, niin hän löi hommat läjään, purki ja mä tein perästä. Ihan hyvä metodi.
Mun isä on kovempi ku teidän isät.
tää on kyl totta
Isän apupoikana tuli kyllä häärittyä useasti autojen ja pyörien fixailussa ja perushuollot molempiin onnistuvatkin hyvin. Nyt onkin oma tietämys fillareista jo parempi kuin isäukolla, ne innostivat enemmän kuin autot.
2h maasto/trail lenkin jälkeen pannut harjasuolatulla alueella. Ooperan nurkalla on kiva offchamber/mustajää combo.
On kyllä kuummottava mesta toi.
Tai siis oli eilen illalla. Nythän siellä taas sulaa varmaan. Mutta joo valumat ja sulaa/jäätyy kelit…
Aamuseiskalta oli ainakin ihan jäinen vielä, piti vetää mutkan ihan leveeksi ku huomasin vasta viime tipassa kuinka jäässä se oikeen oli. Ja vähän oudosti siinä ollaan myös aurattu.
Kaatumisesta huolimatta KOMmit paukku alamäkipätkällä. Reitit ei oo koskaan ollu talvella näin rullaavia!
päivän mood:
Onko tietoa missä kunnossa klv itä-helsingistä Sipooseen on, pärjäisikö ilman nastoja Söderkullaan? Nythän lämpenee joten tekee mieli jotain lyhyitä lenkkejä.
Tänään oli pari lyhyttä varjopätkää ja tunnelit (etenkin Mustavuoren) paikoin jäässä, ilman nastoja pärjää kyllä hyvin, kunhan käyttää ns. järkeä. Muutaman päivän kuluttua noistakin suurin osa lienee ehtinyt sulaa pois.
Mä olen vielä laiskana pitänyt nastan edessä, vaikka suurin osa työmatkasta on sulaa, mutta sitten jotkut pätkät, kuten Porolahden puisto on vielä ihan luistelurataa. Vaikka ei sillä, kulkisi siinä varmaan ilmankin nastoja.
Noin muuten olen sitä mieltä, että sais sulaa jo ja riittää tää talvipaske. On jo nähty.