Pyörä perinteikkäästi saatu valmiiksi viime yönä ja tänään keulaportti kohti Tallinnaa. Alle 40-millisillä kumeilla etelän suuntaan 
Ps. Oman dew + unelmamatkaohjaamo + laukut + kärry kombon vieressä kun nostelin puolison gravel-tykkiä peräraketilla ym. varastoni maantielaukuilla varustettuna, tuli ehkä ihan pieni kateuden tunne. Mutta hän ei ole vielä polkenut aiemmin yli 50 kilsan päivämatkoja tahi useamman päivän reissua, joten ehkä tää on ihan hyvä balanssi 3 viikon reissulle.
hän ei ole vielä polkenut […] useamman päivän reissua
3 viikon reissulle.
Mainittakoon vielä, että nainen on vahva kuin härkä, puolet pohjoisnorjan vuonoilta ja puolet suomen saamelaisverta, että varmaan meno loppuu ensin tältä kukkakepiltä 
Also vähän niinku parisuhdetesti tälleen vajaan 7 kuukauden jälkeen. Mielenkiintosin kesäreissu hetkeen edessä 
Nyt on tehty päätöksiä 
Eikö se oo tuossa vaiheessa jo ihan hyvä tehdä tällainen ns. make-it-or-break-it tyyppinen stressitesti.
Aamupuuroa syödessä tuli ajatus mieleen, että itsensä näkisi mielellään Kramerinä, mutta totuus taitaa olla kuitenkin lähempänä Georgea.
Ajelin ite joskus noita Viikin ja Vantaanjoen hiekkateitä ku oli tulvat päällä, vettä oli parhaimmillaan napoihin saakka. Ei passannu pysähtyä, ja mietin matkalla hukkumiskuolemaa kun ajat veden alla olevaan syöpymään ja pannutat spedulukot kiinni sinne veden alle etkä pääse ylös… Eturenkaasta tuli muhkeat aallot ja oli melkosen raskasta polkea. Useempia satoja metrejä meni tolla syväyksellä.
Seuraavana päivänä purkasin täysin navat ja keskiön - takanavasta tuli puolen desin loraus vettä ja keskiömuhvi oli märkä, vesireiästä oli suurin osa tullu ulos. Vaparin uitin liuottimessa ja puhalsin paineella kuivaksi sekä öljysin uudestaan.
Eihän ne hylkeet yleensä ole kuin pyörivää kappaletta vasten kevyesti painavia gummilistoja, ei sen läpäisyyn tarvita kummoistakaan vedenpainetta.
Lisäksi “suljetuissa” laakereissa veden aiheuttama äkillinen lämpötilan laskeminen voi aiheuttaa sen että laakerin sisällä paine on ympäröivää ilmanpainetta pienempi, jolloin laakeri suorastaan imaisee veden sisäänsä.
Joo vähän kaukaa haettu, mut näin se teoriassa menee.
Suomi on kyllä museoiden luvattu maa! Käytiin sukulaisreissulla tsekkaamassa Uudenkaupungin Bonk Factory, tuo uskomaton katsaus anjovissähkön historiaan.
Ei pääse museokortilla, kympin oli aikuisen sisäänpääsy.
Hermannin rantaraitti tulvii. Mut en jaksanu kääntyy takas. Lämmintä merivettä vaan.
Höhöttelyä kun polkee melkeen puolen metrin vedessä.
Mut sitten muistin että on olemassa laakereita… noooh jos aurinko kuivattais.
olen jo aikaa sitten luopunut toivosta että voisin olla varoittava esimerkki. totuus on että samat virheet on tehty jo tuhansia kertoja maailmanhistoriassa enkä lisää soppaan yhtään mitään.
Viime kesänä Norjassa parina päivänä ajelin useasti keskiötä myöten pyörä veden alla. Kovan myrskyn jälkeinen päivä ja keskellä tietä jatkuvalla syötöllä syviä lätäköitä lisäämässä jännitysmomenttia. Parit ekat talutti vielä piennarta pitkin, mut kun niitä olikin kokoajan ni helpompaa oli vaan ajaa läpi tai tasapainoilla tien reunalla, jos pysty.
Syksyllä vein pyörän kausihuoltoon, jossa navat yms avattiin ja rasvattiin, eikä mekaanikko ollu huomannu mitään erikoista. Vuotta myöhemmin kammet ja renkaat pyörii edelleen. 
itse asiassa toi mun etunapa ei edes ollut täynnä vettä ja oli siellä vielä vassuakin siitä huolimatta että laakeri oli päässyt löystymään siten että siinä oli jopa vähän klappia.
TBH, Pomppis on kuivumassa keskiö irti ja kiekot paljaana ilman kumeja, wishbonesta saa kätevästi roikumaan vääriinpäin pyörävarastossa niin että chainstayt valuu keskiön seudulle
EDIT: ei siellä ollu paljoo, sen sijaan etukiekon venttiilireiästä valu kunnon lätäkkö lattialle
ei vitu imasin nuudelin kulhosta ja se roiskautti nagalientä silmään
Hyvää treeniä, kohta alkaa varmaa Carolina Reaper liemi näyttää houkuttelevalta.
jos vaan saa silmät pidettyä auki
Pist jugurttia perään
