Omat kokemukset: Saksalaisten kanssa työskentely on parhaimmillaan ihan helvetin jepa, mutta välillä se on myös todella tuskaista.
Siis saksalaiset rakastaa omaa kieltään ja byrokratiaa, ei toi sinänsä tehokkuuteen liity.
Silloin kun asiat ei toimi, jokin menee hukkaan tai vastuualue on hämärän peitossa, kysymys on juuri siitä, että byrokratiaa on ollut liian vähän.
Saksalaiset (organisaatiot) on perusteellisia (eli osittain tämä näkyy juuri byrokraattisuutena), ei välttämättä tehokkaita.
Miten voikin vituttaa jos bussissa joku kuuntelee puhelintaan ilman kuulokkeita.
Tai siis pakottaa koko linja-autollisen ihmisiä kärsimään.
Toi on muuten sietämätöntä.
Olin joitakin vuosia sitten Meilahden päivystyksessä ja siellä oli kyl useampi minua heikommassa hapessa olevaa ihmistä odottamassa vuoroaan lekurille. Kaksi henkilöä kuunteli juurikin ilman kuulokkeita suht kovalla. Jonkin aikaa siedin, ja ehkä olisin sietänyt tappiinkin saakka, mutta kyllä vähä mietitytti miten noi muut. Huomautin asiasta näille kahelle ja kohta loppui meteli. Uskalsin.
Kyllä bussissakin saa sanoa, ja viimeistään kuskille.
Joskus nuorempana kun liikuin enemmän kaukobusseilla niin silloin kuljettaja usein piti radioo päällä. Muistikuvan mukaan sääntö oli se, että jos yksikin matkustaja haluaa radion pois päältä niin sit se meni pois. Muistinko oikein? Mitenköhän tänä päivänä?
Tämä on asia jota ei voi tarpeeks korostaa. En ole asunu ulkomailla kuin lyhyitä maks. muutaman viikon vierailupätkiä mutta Saksan ja Ranskan ja Italian vesi-infra ja asuinhuoneistojen putkiasiat on kyllä jotaki muuta.
Ja niitä kannattaa toden totta muistella ja ajatella koska ju-ma-lau-ta mikä taivaallinen paratiisi ja maailman mittakaavassa hyper-luksus Suomessa ja erityisesti Helsingissä vallitsee joka ikisen, köyhimmänkin, ihmisen kylpyhuoneessa. Ihanaa, suloista, huippulaatuista gourmet-vettä joka tasaisella, tarvittaessa huumaavalla paineella käskystä virtaa ulos helvetin luotettavasti ja ennustettavasti ja loogisesti toimivista laadukkaista vesikalusteista.
Kiitos, Jumppu, että olen syntynyt tänne!
Itävallasta samat fiilikset aikoinaan. Sellainen tietynlainen konservatiivisuus tuli jopa vähän yllätyksenä.
Näin huljuttelijana, on ihan kamalaa kun joutuu matkustellessa taistelemaan matalan paineen ja kylmän veden kanssa. Onneks nykyään ei niin enää kiinnosta lähteä kotoa mihinkään. Töistäkin löytyy hyväpaineinen huljutin.
ostin painopeiton lisäämään painetta, removaxia vähentämään painetta ja sain toisen työpaikan varareservistä helpottamaan siirtymistä pois madtownista.
painopeitto bäst! oon monta vuotta jo käyttänyt ja siis aah.
niin joo ja mirabegronia vähentämään rakon painetta.
Paineet kunnossa.
oh shitski, tossa sun equillarissa on myllymmät haarukanpäät ku mulla!
toihan löytyy jostain fillari-lehdestä toi vihree, muistaakseni ysärin loppupuolta ku mun taas on jotain 2000-luvun alkua
tämä siis meikäläisen, 3/2003 numero (kuva munikselta)
sun on varmaan tää, 3/1998:
rare af joka tapauksessa, yks tollasta vaan tehtiin. mun equllarei on vissii kaks vai kolme?
Suomi-hanat. Hyvä kahva. Yhteen suuntaan säätyy lämpötila, toiseen suuntaan paine.
Voi että, miten kämäistä on jotku ruuvit, mistä toisesta tulee kuumaa, ja toisesta kylmää, ja paine säätyy näiden yhdistelmästä. Ihan hirveetä.
Kivasti löytää sitten searchilla myöhemminkin väki kiinnostavat Equillar-jutut täältä twitteristä. Iso peukku eiku sydän.
tää on joskus varhaisteininä tai sen kynnyksellä, kun unohin mihin suuntaan ylipäätään olin alun alkaen ruuvaillut, johtanut tilanteeseen (Suomessa) missä päädyn vaan kertomaan ravintolan henkilökunnalle että toi hana huutaa tuolla vessassa polttavan kuumana enkä osaa asialle mitään (tässä paniikissa) tehdä.
Kayapon väristä oli kyse. Ja siitä onko se sama kuin Teameissä ja tässä protossa. Ja ”ole hyvä”.