Koko syksyn verran olen odotellut, että vastaan tulisi mukava maantie runko ja näin sitten lopulta kävikin. Eikä ainoastaan oikeankokoinen vaan myös kaunis. Ainut ongelma on kuten otsikosta näkee on ruoste.
Oon nyt foorumilla pari päivää tutkinu mitä pitäisi ja mitä voisi tehdä ruosteen suhteen. Lopputulos on sellainen että taidan putsata varovasti ruosteet pois, säästää vanhaa maalipintaa niin paljon kuin mahdollista ja suojata runko ruostumiselta. Minkälaisia aineita mun kannattaa käyttää ruosteen suojaamiselta? Spray kuulemma halkeilee helposti eikä suojaa paljasta terästä hirveän hyvin. Entä miten decaalit kestää lakkaa tai sprayta? Elikkä täytyisi löytää aine joka on hyväks paljaalle metallille ja maalipinnalle.
lisää kuvia
Ai että on kaunis runko!
Mitä kemikaaleihin tulee en osaa auttaa. ite aina vaan antanut ruosteen kukkia. Kiinnostuksella seuraan projektia, ku samankuntosta runkoa löytyy varastolta.
Mä tekisin näin:
-Ruostekohtien varovainen hionta, kaikkea ehjää maalia varoen.
Aluksi voi aloittaa ihan puukolla rapsuttamalla, jatkaa karkealla
hiomapaperilla ja viimeistellä hienommalla. Hienolla paperilla
(esim. 400) voi vielä hieman karhentaa ruostekohtia ympäröivää maalia.
Maalin ja metallipaljaiden kohtien rajat hiotaan sileiksi.
-Metalli pajaiden kohtien maalaus spraypohjamaalilla. Pohjamaalin
kuivuttua voi liian pitkälle menneet sumut pyyhkiä tinnerillä tai
acetonilla. Tämän jälkeen pohjamaalialueiden ja etenkin rajojen kevyt
hionta hienolla paperilla.
-Pohjamaalattujen alueiden maalaus rungon oranssilla autonpaikkamaali
spraylla → maaliliikkeestä oikea sävy ja samalla lakan kestävä maali.
Varovaisesti ja ajatusella maalattuna saat varmasti paikkamaalaukset
hienosti liu’utettua vanhaan pohjaan.
-Rungon kuivuttua kunnolla koko rungon erittäin hieno karhennus esim.
karhunkielellä tai oikein hienolla paperilla. Varo hiomasta puhki,
varsinkin kulmat on vaarallisia.
-Runko ammattilaiselle kirkas lakattavaksi. Ei spray lakkausta. Oikealla
autolakalla saat huomattavasti hienomman ja kestävämmän lopputuloksen.
Hieman kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä tuo tietysti vaatii, mutta
lopputulos voi olla huomattavasti hätäisesti kokonaan ylimaalattua kivempi.
-Olli
Ugh, tosiaan hieno on runko.
Ruosteenpoistoon sellainen vinkki, että jonkin sortin dremel jossa pieni teräslaikka on näppärä poistamaan ainakin pahimmat ruosteet tollaisista laikuista.
Rohkenen epäillä, ettei lakkasprayta parempaa ratkaisua ole pintaruosteeseen. Sitä vaan sitten täytyy oppia laittamaan tasaisin väliajoin lisää, tai Eppuja lainatakseni sun täytyy antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, ja sitten kun häiritsee, dremel taas esiin. Ei kai lakat voi mitään tarroille/maalille tehdä, eikö niiden tarkoitus ole nimenomaan tulla sellaisten päälle??
Sisäpuolellehan kantsii koittaa laittaa jotain kunnon ruostesuojaa, itellä on esim. loctiten litkua joka syö ruosteen ja muodostaa sitten jonkinsortin kalvon joka estää ruostumisen.
kiitos vinkeista.
Puukolla olen jo suurimman osan kupruilevista maaleista raapustanu. hiekkapaperia siis seuraavaksi.
En ole aikomassa spraymaalata runkoa uudestaan, vaan tarkoituksena on vain poistaa ruoste ja lakata eli suojata runko. Siis lopputulos olisi suunnilleen se milta se nayttaa nyt, paitsi ettei tarvitsisi pelata ruostumista niin paljoo.
Ajattelin kylla paikkamaalaamista, mut on jo niin paljon paikkaamista et samantien poistais kaiken ja maalaisin uudestaan oranssiks.
Eli taidanda vaan vieda ammattimiehen lakattavaksi, kun ruosteet on poissa.
Ps. Miten erilaisia noita metallin hohtosia autonpaikkamaaleja saa? -jos joskus joutuu jotain paikkeilee…
Ps:ään
Automaaliliikkeestä löytyy kai paras apu, eli sieltä löytyy autojen värkarttoja joista voi yrittää löytää saman sävyinen väri.
Metallimaaleissa iso pröpleema on sävyn lisäksi "metalli"kiteiden koko.
^+ Miten kaukana ruisku on pinnasta vaikuttaa myös paljonko kiteitä osuu pintaan, autoissa noi huomaa helpommin… Noita kiteitäkin on muuten ainakin 5 eri väriä eli helppo juttu 
Tuota. Ite en jaksais ollenkaan hioa vaan syövyttäisin ruosteen pois suolahapolla.
Ei syö maalia vaan ruosteen ja sitten terveen metallin.
Sen jälkeen jotain ruosteenestomaalia tyyliin Hammerite huokosiin jonka jälkeen ohuesti pohjaa, pintaa ja lakkaa. Joka ohuen pinta -ja lakkakerroksen väliin karhennus. Sit jonkun ajan päästä vahaa pari-kolme kerrosta.
Suolahappo 30-35 %:na on yleisesti maataloudessa käytettävä kemikaali. Sitä saa halvimmalla ostaa Agri-Marketista, jossa sitä myydään 30 litran kannu + ko. muovikannun 7 euron hintainen erillinen pantti yhteensä hiukan vajaalla 50 eurolla. Hinta taso on jotain aivan muuta, kuin jossain apteekissa.
50 eurolla saa siis 30 litraa suolahappoa. Aine on sangen haihtuvaa (HCl on kaasua joka on lietetty veteen) joten sitä ei voi oikein käyttää sisällä, silleen se on vähän liian ärhäkkää. Muovi, lasi ja ruostumaton teräs kestävät tuota, teräs ehkä noista huonoiten. Muovi pensseli, jossa on muoviharjaksia muovivarressa ilman mitään metallista tukea, on hyvä aineen penslaamiseen. Huuhtelu runsaalla vedellä. Putsattu pinta alkaa melkein silmissä ruskistua uudelleen, joten ne jatkokäsittelyt täytyy olla mietittynä ja valmiina.
Happo on niin tymäkkää ja tehokasta, ettei siihen pitäisi jättää mitään pitemmäksi aikaa. Raudan pintaan muodostuu ruosteen katoamisen jälkeen harmaa rautakloridi kerros, joka passivoi sen puhtaan raudan. Oikein pitkä uittaminen voi aiheuttaa pistemäistä korroosiota ja syöpymää. Mutta happo on niin tehokasta, ettei mitään pidempää liotusta edes tarvita.
Jos et halua poistaa maaleja, niin penslaus tuollaisella vahvalla hapolla, runsas vesihuuhtelu vedellä ja veden pyyhkiminen pois esim. spriillä (mikä tahansa puhdas kaasutinsprii kelpaa, eikä lasinpesu neste siis tietenkään, kun niissä on pesuaineita mukana) , tämän jälkeen lakkaa päälle. Useita ohuita kerroksia, ja lopuksi päälle vahaa, sitäkin mieluummin useamman kerran.
Lakassa on ongelmana sen sisältämä liuotin, se haihtuu pois ja jättää lakan vähän huokoiseksi. Vesi kahlaa sitten näistä liuottimen jättämistä koloista lävitse aina raudan pintaan saakka, ja alkaa sitä pintaa sitten ruostuttamaan uudelleen. Sama ongelma on myös 2-komponentti lakoilla, rakenteessa voi tapahtua ja tapahtuukin 2-8 tilavuusprosentin kutistuminen reagoinnin aikana (nämä arvot olivat polyestereillä) , ja tämä taas aiheuttaa sitä huokoisuutta. Siksi monta ohutta kerrosta ja päälle se vahaus.
Suolahappo on sellainen ruosteenpoisto metodi, että kun sitä kerran käyttää, niin mitään muuta menetelmää ei enää sen jälkeen oikein kelpuuta. Se on se aine ja temppu, millä se ruoste lähtee aikuisten oikeasti pois. Mitään mekaanista hinkkaamistakaan ei tarvita. Se syö aivan ehdottomalla varmuudella aivan kaiken löytämänsä raudan oksidin pois. Vanhakin raasku muuttuu kerrasta aivan toisen näköiseksi esineeksi yhdellä ainoalla penslauksella.
Suolahappo ei ole myöskään myrkyllistä sanan varsinaisessa merkityksessä, sitä on ihmisellä vatsalaukussa yhtenä vatsahappona. Se on vain rajusti ärsyttävää vahvana vesiliuoksena ja samalla se on hyvin syövyttävää. Jos sitä käsille roiskuu niin varmasti kirveltää kuin olisi nokkosilla huidottu, silloin vain heti vesi pesua ja session päätteeksi käsivoidetta ihon hoitoon. Myrkyllistä se ei siis kuitenkaan ole, pelätä sitä ainetta ei tarvitse, mutta sopiva sana on kunnioitus, millä siihen pitää suhtautua. Se on todella ärhäkkää ainetta.
Se haihtuu, joten kannattaa ihan aikuisten oikeasti uskoa, ettei sitä sitten käytetä sisällä. Turha edes yrittää. Tonkasta pieneen kuppiin, ja kupista pensselillä runkoon tai muuhun kohteeseen. Lopun hapon voi kaataa aina takaisin tonkkaan. Happo reagoi kohteeseen, ja osa siitä haihtuu. Vedellä se huuhdellaan pois. Äläkä tee hommaa edes sementin päällä, aine kun syö sementtiäkin. Hiekan tai nurmen päällä on sopiva paikka tehdä tuo homma. Maahan joutuu infinidesimaalisen vähän tuota ainetta, ja se reagoi maaperän mineraalien kanssa heti. Mitään neutralointia ei tarvitse miettiä, kun sitä ei edes ehdi sille aineelle tehdä. Syntyneet yhdisteet ovat niitä samoja mineraalien suoloja, mitä maassa on muutenkin.
Rungon maalipinta on polymeeriä, joten sitä maalia se happo ei syö. Silleen se on aivan erinomaista juuri tuohon kuvailemaasi projektiin, jossa alkuperäistä maalipintaa on tarkoitus säästää mahdollisimman paljon. Minä olisin niin tyly, että pesisin lopuksi runkoa painepesurilla koska se irrottaisi myös sen tavallaan jo irronneen maalinkin. Välttää vain niitä tarrojen alueita. Näin happo + vesi irrottaisivat rungosta kaiken irtonaisen maalin ja poistaisivat myös kaiken ruosteen. Suojaaminen sitten oman maun mukaan joko sinkkimaalilla ja saman värisellä korjausmaalilla, tai sitten vain sillä lakalla. Minä itse uskon, että sinkkimaali alle ja autotarvikeliikkeen korjausmaali päälle olisivat parempi lopputulos kuin sillä pelkällä lakalla suojaaminen. Maku asioita nämäkin. Saa vanha pyörä olla korjatun näköinen. Se, mitä se ei saa olla, on olla ruosteinen, koska silloin se ruostuminen vain jatkuu ja jatkuu yhä edelleen.
Hieno runko.
Tuure
-.-
okei, eli selvittelen nyt miten toi ruoste helpoiten/parhaiten mulla lähtee ja sit suojaamaan. tarkistan ton suolahapon, se kuulostaa hyvältä…
En oo mitään aiemmin vahaillu ja ainoastaan puuta ennen lakannu, ni minkälaista lakkaa ja vahaa mun kannattaa hankkia? jostain autokaupastako vai -?
kiitos kiitos