Kuusi vuotta.
Viitisenkymmentätuhatta kilometriä.
Kolme lähettifirmaa.
Kolme mannerta.
Kaksi alkuperäistä osaa.
Verta, hikeä ja kyyneleitä.
Iloa, rakkautta ja kauneutta.
http://farm9.staticflickr.com/8555/8713408591_8b5ea3800f_c.jpg
E: Lisätäänpäs tämä tarina tähän aloitusviestiin vaikkapa jälkipolvia varten.
Yleisön pyynnöstä:
On kaunis ja aurinkoinen maalis-huhtikuun vaihteen päivä vuonna 2007. Protagonistimme on, kastettuaan jo edellisenä keväänä muutaman viikon ajan varvastaan polkupyörälähettiyden sameissa vesissä, päätynyt viettämään välivuotta opinnoistaan City Mail Servicen palveluksessa. Työt alkoivat jo melkein kuukausi sitten, joten keltanokkamme tuntee itsensä varsin kokeneeksi tekijäksi. Tammasaarenkatua itään ajaessa on aikaa kuitata keikka jaetuksi ja samalla tarkistaa puhelimesta tekstiviestitse saapunut uusi tehtävä. Citroen Xsara Picasso, jonka takaa oli tarkoitus puikata ajoradalle, pysähtyykin äkisti, ja nuorukainen törmää citikan takarenkaaseen.
Ei hätää. Rengas ei puhkea, kiekko on suora, ja kuskimme jaloillaan. Autonkuljettajakin on ymmärtäväinen ja pienen jutustelun jälkeen jatketaan matkaa. Vähän hassulta rakas Nishiki Trim Master kuitenkin tuntuu. Parin tunnin päästä paljastuukin, että vaaka- ja viistoputki ovat vastaanottaneet törmäyksen voiman, ja lytyssä. No voi…
Pikainen speksaus Paavi-sedän kanssa ja päätös on selvä. Okkalta rolleri. Osat käyvät stemiä, satulatolppaa ja ohjainlaakeria lukuunottamatta suoraan uuteen raamiin, joten taloudellisestikaan tilanne ei ole täydellinen katastrofi.
Seuraa pari päivää riutumista firman pyörillä. Tai oikeastaan vain yksi, koska vuoden fiksikokemuksella meinaa sankarimme tappaa itsensä unohtaessaan, että jalkajarru ei näissä sinkulamaastureissa oikein toimi. Paulus lainaa rookielle rolleriaan pariksi päiväksi, ja onhan se ihana. Töiden jälkeen Lauttasaaren kellarissa asennetaan keskiö ja ohjainlaakeri, loput palat pääsee sankarimme ruuvaamaan Papinkujan yksiössään. Uuden innossa jopa 120-millinen stemi on “just hyvä”.
Ensimmäisen ulkomaanmatkansa Rolle kokee jo samana kesänä. Dublinin valoissa ja tihkusateissa se onkin huomattavasti vakaampi kuin silmät ymmyrkäisenä maailmaa katsova isäntänsä. Reissusta selvitään kuin ihmeen kaupalla ilman suurempia vaurioita.
Seuraavana kesänä sankarimme onkin jo ihan oikea lähetti. Maaliskuussa on täyttynyt talvi ja vuosi, joten Toronton mm-kisoihin päästään rinta rottingilla. Kaupunki on upea, jenkit oikeasti sekaisin, ja päärallista on kotiintuomisina finaalipaikka ja sijoitus viidenkympin sakkiin!
Seuraa toinen talvi, jonka aikana luntakin sataa niin, että Sisäsiittoinen hoitaa osan kuljetusvastuista. Bringin palvelukseen siirtynyt ystävämme kohtaa suuria haasteita, ahdistusta ja pelkoa yrittäessään käynnistellä opintojaan välivuoden jälkeen. Vuoden 2009 lähettirientoihin sännätäänkin sinkkumiehenä, uskollisen ratsun tukemana. Ohjelmassa Berliini (!) ja romanssintuoksuinen Tokio.
Vuonna 2010 kohtaamme jo kokeneen sotaratsun syrjäytettynä kakkosketjuun. Kauniin kelin kaunottareksi on hankittu kireä, tukevarakenteinen Rysty, joka pääseekin nuorukaisemme mukaan niin Budapestiin, kun vuoden 2011 MM-kisoihin Varsovaan.
Kesän 2012 aikana kilometrien ahavoittama lähettimme löytää uudelleen vanhan uskottunsa. Musiikkiharrastus vie aikaa, eikä vapaa-ajan pyöräily enää muutenkaan maistu kuin ennen. Rolle saa rakkautta taas osakseen enenevässä määrin, ja vanhan rouvan arvolle sopimattomaksi koettu tarrapeitekin kevennetään minimiin. Rysty myydään, mutta vielä keskeisempi muutos on tuleva Rollen kohdalle.
Vapaaratas. Tuo satavuotias uudenkarhea innovaatio asennetaan puolivitsillä, mutta tulee jäädäkseen. Maantietanko, kahvat ja jarrut myös. Sankarimme on muuttunut.
Kesällä 2013 täyspitkät lokasuojat ovat tullet jäädäkseen, ja kuraläppiä harkitaan.
Rust never sleeps. Meilläpäin se vain on patinaa.
