Homma lähti oikeastaan siitä, kun käsiin jäi helkkarin hyvät kiekot joita kukaan ei halunnut ostaa käypään hintaan. En osaa sanoa, missä vaiheessa se vitutus alkoi, oliko se siinä vaiheessa kun tarjottiin törkeä lowball vai siinä kun niitä verrattiin yli 30-vuotiaisiin tuubikiekkoihin. Joka tapauksessa otti päähän ja piti tehdä jotain.
Lähdin siis speksaamaan fagorelliin krossikeulaa, kun se sscx-cinelli oli niin kovin muodikas ja seksikäs. Siinä sitten ebayn ihmeellisessä maailmassa törmäsin kaksoisohennettua terästä olevaan audax/cx/whatnot -runkosettiin, jolla oli hintaa 89 puntaa. Kuitukeuloineen, laakereineen ja tolppineen. Värikin oli vielä sopivan ikävä, niin pakkohan se oli hankkia, kun se tuli vielä briteistä ja kaveri oli omien sanojensa mukaan rotsannut kaikki röörit ja heittänyt vielä ruostesuojat sisään. Ukko lupasi vielä 40-millisille kumeille tilaa.
Viikon odottelun jälkeen sain värkin käsiini, ja paketista kuoriutui vaahtomuovipatjan palasten lisäksi kuvassa näkynyt runkosetti, ja kuitukeula osoittautui spessun bulkkihärveliksi. Ei se mitään, se oli kunnollinen. Seuraavaksi ihastelin varsin epämääräistä tolppaa jonka olin aikonut pistää samointein myyntiin/romukoppaan. Tässä vaiheessa tuli projektin ensimmäinen - ja toistaiseksi viimeinen - takaisku: 27.2-tolppa ei kelvannutkaan. Tönäri osoitti kauhunhetken todeksi, mittaa oli 26mm tasan. Joten värikoodaus sai jäädä.
Seuraavaksi planetx:n takanapa sai lähteä ns:n kasettinavan tieltä, koska rungossa oli pystydropit takana. Takahaarukanpäät sanoisi temmihoo, mutta ei nyt tartuta lillukanvarsiin. Kiristimellä tehty viritys on kieltämättä ruma, mutta koska lihani on heikkoa, päätin pitää vaihdeoption todellisena. Vaihteissa on polvirikkoisen tulevaisuus.
Lisäsin yhtälöön vielä midgeä ja campan kymppikahvaa sekä planet x:n omat cantileverit, jotka osoittautuivat varsin hyviksi jopa 2.5-vetosuhteella. Tehoa saisi enemmänkin, mutta katsellaan niitä lokasuojia vielä, kun tilaa kerran on oikein kunnolla.
40-milliset smart samit löytyivät tuttavapiirin kätköistä ja vapisevin käsin asensin ne niille painorajoitetuille kehille ja löin pyörään kiinni. Ilmeisesti saksalaisen insinöörin painotoleranssit on viilattu yläkanttiin koska 97-kiloinen kuski ei räjäyttänyt heti siltä istumalta kiekkoja tuhannen päreiksi.
Pyörästä tuli asiallinen. Kumeiksi mahtuu 50-milliset, jos tinkii jarrutehosta. 40-millisten kanssa menee leveät täyspitkä lokasuojat heittämällä ilman toe overlappia. Se näyttää saakelin rumalta. Ja voi pojat, että se olikin hintansa väärti.
http://img836.imageshack.us/img836/8267/img2204uv.jpg
Tankotestailua seuraa, spacerstäkki pysyy kevääseen asti jne. muuta höpöä.