Vaasa - Vantaa

Tästä reissusta nyt on ehtinyt jo tovi vierähtää, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin, kun tais tulla luvattua jotain matkakertomusta.

Olipa kerran kaupunki nimeltä Vaasa. Tuon kaupungin koko fiksiskene(eli minä yksin, käsittääkseni täälä ei tällä hetkellä muita ole, saa korjata jos olen väärässä) päätti eräänä päivänä lähteä käymään kylässä erään perheenjäsenensä luona Vantaalla ja muita muotipyöräilijöitä tapaamassa Helsingissä.

Toukokuun yhdeksännen iltana söin tukevan annoksen pastaa, pakkasin paikkausvehkeet pieneen satulalaukkuun, muut tarvittavat asiat lähettilaukkuun ja hain lähikaupasta myslipatukoita ja omenamehua evääksi. Pyörä oli huollettu ja välitykseksi valittu kaupungissakin käyttämäni 42x16.

Toukokuun 10. puoli yhdeksän aikaan lähdin rullailemaan kohti kaupungin laitaa ja 8-tietä.
Matka taittui mukavasti ja vilkuilin jo kylteistä, paljonko matkaa oli takana. Kyltissä luki Vaasa 40. Vielä vähän matkaa jäljellä. Vähän epäilytti tässä vaiheessa, mutta olin kyllä sopinut, että joku tulee hakemaan, jos tarvetta ilmenee. Ja olihan kaikki teknisesti kunnossa, reitti suurin piirtein suunniteltu, vuoden 2004 ilmainen tietyökartta laukussa ja olinhan mä nyt ennenkin pyöräilly.

Navakasta vastatuulesta huolimatta vauhti pysyi reippaana.

Päivämatkan puolessa välissä pysähdyin pieneen kahvilaan, ostin sämpylän ja kahvin, ja jatkoin äkkiä, ennenkuin lihakset jäähtyvät.

Luvut Poriin osoittavissa kylteissä pienenivät tasaiseen tahtiin, ja iltapäivällä olinkin jo kyseisen kaupungin keskustassa etsimässä kauppaa. Sunnuntaiaukiolot olivat jo alkaneet, mutta marketin ovihan olikin lukossa. Kuten myös Siwan. Niinpä tietysti, äitienpäivä. -> Ärrältä kolmioleipä, jogurttia ja mehua. Sitten suunnistin takaisin 8-tielle, Raumaa kohti ja Raumantien motelliin.

Pyörän sai näppärästi omaan huoneeseen, tai ainakaan kukaan ei kieltänyt, kun sen sinne vein. Olisi saattanut kieltää, jos olisi tiennyt, että rasvaan ketjut siellä. Motellin ravintolassa ei ollut muuta kasvisruokaa, kuin pizza vapaavalintaisilla täytteillä, sitä siis. Pakastepohjan päällä oli vetinen massa, joka ei kyllä varsinaisesti hivellyt makuhermoja. Olipahan energiaa. Mukava majapaikka, mutta en suosittele tuolla syömistä. Menin aikasin nukkumaan. Kilometrejä kertyi n. 200.

Lähdin jo varhain aamulla, että on sitten aikaa arpoa matkalla, ja että ehdin rauhassa tolloilla pois Porin keskustan läheltä menevältä ohitustieltä 2-tielle, ennen maanantain aamuliikennettä.

Matka taittui jo rutiinilla. Välillä meinasi hieman piskotella, mutta silloin siirryin alaotteelle, ja ajoin hetken hieman kovempaa, jotta pääsin pilvettömämmälle alueelle. Puolenvälin tienoilla juomat alkoivat käydä vähiin. olin juuri ohittanut huoltoaseman, mutta ajattelin, että seuraavalle sitten. Siihen meni hetki, mutta ei kuitenkaan onneksi liian kauaa. Pysähdyin Forssan ABC:lle ja ostin kahvin, sämpylän ja lisää omenamehua matkalle. Ja äkkiä takaisin tien päälle. Varsinaisesta väsymyksestä ei ollut merkkiäkään, mutta jalat kyllä olivat äkkiä hapoilla, jos kovempaa runttasi. Kuljin kuitenkin tasaisen reippaasti. Suuret mäet olivat toki raskaita, mutta eivät kuitenkaan ylivoimaisia. Alamäet olivat vähintään yhtä villejä, kiinteällä välityksellä ja löysillä ketjuilla, kun dropeissa ei enää riittänyt säätövara. Olisihan se ketjutyökalukin ollut mukana, mutta ei tullut käytettyä.

Käännyin Vihdintielle(nro.120), koska luulin sen olevan rauhallisempi. Se ei ollut. Mutta pientareet olivat kapeampia, tie kuoppaisempi ja pieniä mäkiä enemmän.

Kun jäljellä oli enää kymmenen kilometriä, alkoi sataa. En viitsinyt enää edes pukea sadevaatteita, kun en ollut niitä tähänkää mennessä tarvinnut. Tästä asti minua tultiin jo saattamaankin, ja poljimmen vauhdilla kaatosateessa perille. Kohta olin jo lämpimässä suihkussa ja ruokakin oli valmiina odottamassa. Kilometrejä päivälle noin. 240.

Mukava matka kaikin puolin. Muuten kaikki toimi hienosti, mutta ketjut venyivät yllättävän paljon ja satula(Selle San Marco Ponza K) oli kamala, mutta senhän tiesin jo lähtiessäni. Mutta nyt on kiinni PC1 ja Arione odottaa asennusta. Kumit(randonneur) ei puhjennu kertaakaan, mutta eipä aivan parhaiten rullaavat kyllä ole.

Viivyin perillä viikon. Tuona aikana nähtiin näyttävä ensiesiintymiseni poolossa ja kävinhän minä siellä vuosijuhlissakin, joissa oli oikein mukavaa.
Juhlanjälkeisenä päivänä lähdin junalla Vaasaan ja seuraavana aamuna olinkin taas töissä.

Kameraa ei ollut mukana, mutta seuraavasta tnts:n kuvasta näkyy jotenkin käytetty laukku ja pyörä. Onpahan ainakin joku kuva.

Ehkä ensi vuonna uusiksi, jos on aikaa. Ehkä vois käyttää useemman päivän, ja tulla vaikka Tampereen tai Turun, tai molempien kautta. Ehkä mukaan lähtee näistä kaupungeista muita muotipyöräilijöitä?

Hurjia kilometrimääriä, itse jos saan puolet ajettua noista niin saavutus sinänsä.

Kuulostaa varsin houkuttelevalta itsellekin toteuttaa tollanen pitkä reissu, Vaasaan tosin on pitkä matka junallakin eli vähän realistisempi olis joku Lappeenranta mulle (tai no sanotaan nyt Turku kuitenkin). Tosin kokonaista viikkoa ei ole enään tänä kesänä laittaa (tekosyy).

^Puolitoista päiväähän mäkin vain ajoin… viikonlopun aikana ehtis hyvin, jos lähtee sitte heti takas.

puutuko paikat?

marlon - 17:57, 27.6.2009 » puutuko paikat?
Takapuoli, ton satulan kanssa en tosiaan oikeen tullu toimeen.

tän voi vaikka lukaista odotellessa ajankohtaisempia tuntemuksia

heheh hyvä nosto ja ikimuistoinen ensikohtaaminen.

“Terve. Minä oon Samuli. Tulin just Vaasasta.”