Tiedän että täällä foorumilla hengailee muitakin kaltaisiani. Missä olette? Mitä teette? Miten päädyitte tänne ja mistä fillari-innostus sai alkunsa? Kuulumisiakin voisi toki vaihtaa. 
Niin, ja pojat pysykää poissa!
Jeee, hyvä topikki! Espoon perukoilla vaikutan, helsingin puolelle ajelen työmatkaa.
Penskasta lähtien on tullu pyöräiltyä maastureilla, mutta nyt kun työmatka venähti melko pitkäksi, niin alkoi olemaan liian raskasta maasturilla. Päätin hankkia kevyemmän ajokin ja yksivaihteiseen päädyin, koska ne miellyttävät silmää ja teoriassa olisi edes mahdollisuus osata korjailla niitä itse.
Mulla on vaihdefillarilla taipumusta pyrkiä maksimaaliseen vauhtiin kaikissa tilanteissa ja sitten suomin jokaista vaihteen vaihtoa (oliko täydellinen ajoitus jne.). Halusin saada työmatkoista stressittömämpiä ja siihenkin vaihteiden poisjääminen on auttanut. Täysii tietty pitäs aina päästä, mutta ainakin tietynlainen suorittaminen on jäänyt ajosta pois.
Fillarina on kompliitti plugi, josta vaihdettu nyt ohjaamo, satula, ketjut ja kiekot. Seuraavaksi lähtee äänistä päätellen takaratas vaihtoon. Eli kesän lopuksi jäljellä varmaan alkuperäsenä vaan tuo runko Himoitsen vispiä, pinkkinä. Saa nähdä…
Koiran (ja auton) tulon myötä pelkään kilometrien vähän putovan viimekesäisitä, mutta eiköhän tuota työmatkaa tule kuitenkin veivattua. Tänä kesänä mut voi siis bongata fillarilla todennäköisimmin kehä I:n varrella. Myös espoon kuvarastit kiinnostaa, jos tuntisin mestoi yhtään. ja nyt lopetan tän romaanin…! Kiitos ja anteeksi.
sporttiset mimmit ottakee yhteyttä
vai miten se meni?
^ + foto ois kiva!
Viis (?) vuotta sitte Eetu aka normaali kasas mulle fiksin ja pakotti ajamaan.
Tämä oli aika kiinnostava artikkeli naisista ja pyöräilystä.
Itselläni alkaa nyt kolmas kesä fanaattisen fillaroinnin parissa. Toissa keväänä tuli taloon maasturit, viime kesäksi rakennettiin sinkulat ja nyt olen mietiskellyt fiksirattaan laittamista uusimpaan projektiin. Polvet ei luultavasti kestäisi pelkkää fiksuttelua, mutta olisihan se ihan hauska kokeilla.
Hiton hauskaa oppia itse rakentamaan, korjaamaan ja huoltamaan fillarinsa. Koukuttava harrastus/elämäntapa. Kaikki matkat lähialueella tulee kuljettua polkupyöritse, korttia ei ole eikä autoa talossa. Välillä ärsyttää, mutta fiilis on loppujen lopuksi yleensä voitokas kun selviää hengissä pakkasesta ja räntäsateesta ilman autoja ja muita moderneja semi-turhakkeita.
Oletteko muuten törmänneet Elly Bluen juttuihin? http://takingthelane.com/ tyypillä on ainakin asenne kohdillaan!
Jos pojilla on kumppaneille tarve, niin tekee vaikka sinkkuvaihteelliset -topikin ja postailee sinne päiväkahviseura -ilmoituksiaan. Ei kiinnostele teidän trollausviestit.
Hei, kiva ketju! Kiitos edellisille.
Koska mulla ei ole hyviä ideoita omasta takaa, pyöräily on saatu sosiaalisena lahjana muilta. Ajan nololla BLB markettifixillä (syyt: koko, raha, aika). Te muut todennäköisesti vilahdatte ohitseni mun jäädessä perseilemään liikennevaloihin.
Jatkuvasti päätä vaivaavat asiat:
- mistä sopivan kokoinen, halpa hieno runko
- kuinka välttää näyttämästä keski-ikäiseltä sedältä ruma kypärä ja silmälasit päässä ilman että kaikki olisi pinkin väristä
- kuinka jaksaa ajaa yhtä kovaa kuin vieressä ajava poika
- mihin rahat meni
- kuka vääntäisi renkaan paikalleen kun ei itse jaksa
- mitä ajatella tästä tarrasta edit: mikset kuva toimi?? http://dyn.fi/631168779
http://http://i.ebayimg.com/t/SURLY-Just-Because-We-ride-MOUNTAIN-Road-BIKE-MTB-BICYCLE-FRAME-STICKER-DECAL-/00/s/NDgwWDY0MA==/z/BvkAAMXQM6ZREBP7/$T2eC16FHJG!E9nm3pwQLBREBP7bbFw~~60_3.JPG
(Huom. anteeksi kaikki yleistykset ja jos tästä postauksesta ei kumpua syvempi ymmärrys sukupuolen määrittymisestä.)
Edit: Gzaghar, olisiko muuten eka JSTOR-linkki yv:ssa
Mä olen myös tuskaillut samojen asioiden kanssa. Pieniä runkoja on tosi vähän myynnissä, jos käytettyä hakee. Tai ainakin tuntuu, että isoja on niin paljon enemmän liikkeellä. Oma sinkulakokemus tietysti rajautuu vain tähän yhteen filoon, mutta tuntuu että pienetkin rungot on suunniteltu miesten mittasuhteilla ja siksi teoriassa oikean kokoinen plugini ei kuitenkaan ole aivan nappi. Satulan asennolla joutuu kikkailemaan, että ajoasento miellyttää.
Ja jooh, olen kyllä itse aika käytännöllinen ihminen. Jos parhaat pyöräilykuteet on ne rumimmat, niin niillä olen liikkeellä. Mutta välillä on vaikeeta valita käytännöllisyyden ja ulkonäön välillä. Jotenki toi kypäräjuttu on kaikista vaikein. Monet mimmit näyttää ihan hiton hyvältä kypärä päässä. Mä näytän hyvässäkin kypärässä aivan helvetin typerältä. Silti, kai pitäisi aina valita terveys ja turvallisuus latistuneen tukankin uhalla. Blaah.
Tää ei nyt ole itselle mitenkään ajankohtainen asia, mutta tässä topikissa, noh, antaa mennä: Aloin tossa yksi päivä miettimään lähipiirin naisia, joilla on pienet vauvat/lapsi. NE EI PYÖRÄILE! Ei hitto. No, ei ne ole pyöräilevää sorttiakaan, mutta aloin miettiä, että miten sitä ite kestäisi niin pitkää pyöräilytaukoa. Ja sittenkin kun lapsi on vähän isompi, niin pitäis roudaa jollain tarakkahässäkällä. Mutta ei mulla OLE tarakkaa! Enkä edes halua sellaista.
Mitenköhän pyöräilevissä pariskunnissa yleensä on hoidettu tää homma? Luopuuko nainen noin vaan pyöräilystä? Jumissa sitten vaunukahvoissa vuositolkulla? Ahdistus.
Tietoinen provo multa tuo otsikko. Täällä kuitenkin tuoksahtaa testosteroni niin vahvasti, kuten esim. Gonnorzin ja joosepin kommenteistakin käy ilmi, että välttis yhteiskunnassamme vielä toisaiseksi naisiksi määritellyt yksilöt eivät saa tilaa keskustella asioista. Mun mielestä sen takia tarvitaan tilaa myös meille muille puhua. En itse tykkää osallistua kovin ahkerasti foorumikeskusteluihin, koska tyyli on usein melko aggressiivinen ja varsinainen asia ja kokemukset jää helposti sen varjoon.
Mut joo. Jos kokee, että voi ja haluaa kesksutella tän otsikon alla muutenkin kuin seuranhakumielessä, niin kuka tahansa voi keskusteluun osallistua. Jos peiliin pitäisi eka katsoa, niin en varmaan saisi itse keskustella täällä. 
^ komppaus kuteisiin liittyen. Itsekin suosin keski-ikäissetälookkia kypärän ja rillien kaa. Valinta ei kyllä ole erityisen tietoinen. Pitäisi alkaa käyttää piilareita? Aurinkolasit toimii paljon paremmin kypärän kanssa jostain syystä. Sitten näyttää vain setähipsteriltä.
Halpoja ja hienoja runkoja saattaa tuurilla tulla oman kokoisina vastaan ebaysta. Muuten niitä ei kyl meinaa löytyä. Tai sitten tyydyttävä ajamaan mixtellä ja raiserilla/viiksitangolla. Nekin ns. naisten pyöriksi leimatut on kokonsa puolesta kyl miesväelle tarkoitettu.
Vieressä ajavan pojan voi ohittaa kun laittaa vähän raskaamman välityksen ja kaposet renkaat. Ja ajaa TÄYSII. 
Rahojen menetys on myös itseä ihmetyttänyt. Aavistus mulla on, että se saattais omalla kohdalla liittyä jotenkin polkupyöriin, mut en kyl tiedä.
Renkaat saa paikoilleen kun käyttää apuna rengasrautaa(-muovia). Kaksin käsin. Ja kiroilee kuin merenkävijä!
Fillarointi on sellainen juttu tyypeille, että sitä pidetään usein jotenkin itsenstäänselvänä asiana, siis jos ei harrastaja ole. Kun se auto on saatu, niin siitä ei haluta luopua mistään hinnasta ja toisaalta kun se siellä pihalla nököttää, niin sunnuntaipyöräilijät varmasti toimittaa kauppa-asiansa mieluummin autolla kuin mummiksella, jossa on ketjut ruosteessa ja renkaat tyhjänä. Lasten kanssa pyöräileminen varmaankin pelottaa ihmisiä, minkä takia sitten ajaudutaan käyttämään muita kulkuneuvoja ja sen jälkeen koko fillarointi jää. Mut kukapas sitä määrittelee, että miten sen skidin saa kuljetella? Laittaa vaik rinkkaan kun lähtee fillaroimaan. Muualla maailmassa ollaan tässäkin asiassa paljon valveutuneempia.
Tietysti pyöräilijöitäkin on niin monenlaisia, että väkisinkään kaikki ei tykkää toisistaan. Niinku ei autoilijatkaan. Toisaalta olisi kiva tälleen hipisti ajatella, että kaikki fillaroitsijat on jossain määrin samalla asialla ja periaatteessa voisivat vaik ollakin kavereita keskenään. <3
Jap!
Mä kans. Eli foorumilla roikkunu parisen kuukautta, pyöräilen toistaseksi semmosella ikivanhalla mustavalkosella joponrotiskolla joka pitää hirveetä mekkalaa ja painaa kun synti. Eikä tosiaan mee TÄYSII, ainkaan näillä rimpulakintuilla. Poljen lähinnä työ- ja koulumatkoja mutta enenevissä määrin kaikkea muutakin. Sillonku on vapaa-aikaa (<3) tai kauan kaivattu kesäloma tulee pyöräiltyä paljon enempi myös öisin baarista kotiin tai muutenvaan seikkailtua ympäri Helsinkiä aamuun asti. Mulle pyöräily on sellasta vapautta, ei tarvii miettiä aikatauluja tai bussipysäkkejä jos tekee mieli lähtä vaikka kuutamouinnille hietsuun tai millon mitäki.
Omasta mielestäni näytän parhaimmalta tuulipuvussani. Siinä on myös mukavin olla ja se suojaa vedeltä ja tuulelta. Kesällä on välillä kiva polkea minihameessa ja t-paidassa tukka hulmuten ihan vaan siksi koska voi. Uus kypäräkin on tilauksessa, olisin halunnut perusmustan, mutta otin sen, joka sopi parhaiten päähän. Noh, se on musta ja siinä on pinkkiä. Mun pyörässäkin mustaa ja pinkkiä. So what.
Asuin lapsuuden kaupungissa, jossa ei ollut joukkoliikennettä. Koulumatkat (n. 5km) pyöräilin kesät talvet seitsemänvaihteisella oranssilla Crescentillä. Isä ei suostunut viemään kouluun edes kovimmilla pakkasilla. Pyöräily on siis kuulunut olennaisena osana elämääni aina, enkä ole koskaan vihannut sitä niin kuin aika moni muu tyttöystäväni (koska tulee hiki, koska tukka menee huonosti, koskakoskakoska…). Kun ekan kerran kokeilin fiksiä, tajusin, kuinka paljon voimaa mun jaloissa on. Ja kuinka paljon sitä voimaa meni hukkaan seitsemänvaihteisessa oranssissa Crescentissä.
Kun pääsin sinuiksi pyörän kanssa (jos Eetulta kysytään, se sanois varmaan, että kauhean valittamisen ja rääkymisen jälkeen), olen ollut täysin rakastunut. Pyörän selässä olen vapaa ja pääsen mihin vain haluan milloin vain haluan. Ei kerrota tätä lehdistölle, mutta myös pienessä humalassa fiksi on oiva valinta: kun vaan saa jalat pyörimään, kotiin pääsee aina. Tai ainakin minä olen päässyt. Kerran en kylläkään päässyt lähiöbaarikierroksen lopuksi enää baariin. Olen ehkä hieman arka ajaja, mutta jokainen taitojensa mukaan. Näin isä opetti.
Mietin täksi kesäksi uuden rungon laittamista. En halunnut uutta vaan käytetyn. Ei oikein tullut vastaan sopivia ja toisaalta rakastan Bianchin Pistaani yli kaiken. Lisäksi Pista on hyvässä kunnossa, joten mietin, että mihin minä toista pyörää tarvisin (tai siis kolmatta, talveksi on oma pyörä). Eetu sitten tilaili uusia palikoita Pistaan ja koottiin se sitte eri näköiseksi (tai Eetu kokos ja minä seurasin vierestä). En oo kauheesti jaksanu innostua speksailemaan ja kokoilemaan, oon joskus lueskellu Sheldon Brownia ja yrittäny päästä selville jutuista, mutta ei oo vielä kipinä iskeny. Osaan vaihtaa kumit ja tehä jotain perushuoltoja. Ensimmäisen kerran muuten vaihdoin pyöränkumin olohuoneessa alusvaatteisillaan YouTube-videon neuvoin, koska tappajasepeli rikkoi kumit joka toinen päivä ja alko vituttaa. Mutta se onnistui! Viimeksi ku yritin vaihtaa kumea, en saanu sitä ite irti vanteelta vaan piti pyytää miesvoimaa apuun.
Tulipa avautuminen! Mutta tykkään Juliet Elliotista ja tästä blogista.
EDIT: Aletaanko reenaan tätä seuraavaksi?
Oolalaa, kyllä vaan kaltaisiasi täällä hengailee ja mitä mainioin ajatus pistää tyttöjen oma topikki pystyyn! Itse olen näissä hommissa aivan aloittelija, mutta suunnattomasti intoa kaikkea pyöräilyyn liittyvää kohtaan.
Te tytöt jotka tällä pääkaupunkiseudun suunnalla pyöritte, lähtekääs mukaan Porvoon ajelulle ensi viikonloppuna! Parin poolotytön kanssa suunniteltiin lähtevämme sinne sellaisella rennolla meiningillä, ei tarvitse irvistäen polkea, vaan otetaan lungisti, pidetään tarpeeksi taukoja ja nautiskellaan! Itse ainakin olen ennemminkin räntä- kuin rantakunnossa, joten tuskin jaksan pitää kovaa vauhtia yllä, mutta kiva olisi lähteä mukaan - ja kiva olisi, jos olisi myös tyttöseuraa.
Niin ja noista renkaiden vaihdoista, sattuipas sopivasti: juuri viime viikolla puhkesi kumi kesken matkan, ja pienen kiroilun ja vaihtoehtojen läpikäynnin jälkeen muistin että aivan joo, mullahan on väineet ja valmiudet ihan itsekin hoitaa tämä tilanne, ja vaihdoin sisurin itsekseni ekaa kertaa, oh, voi sitä voittajaoloa! Ensin ajattelin että älkää nyt himpula kukaan jääkö toljottamaan, mutta jälkikäteen taas mietin että voi kunpa joku olisi nähnyt!
Vaatteet kiinnostaa, tottahan toki, joten laittakaa ihmeessä vinkit tyylikkäistä tyttöjen vermeistä jakoon. Itse poljen mieluiten hameessa, kylmällä kelillä juoksutrikoita vaan alle.
Hei niin joo, tulkaas tyttöpooloakin pelaamaan! Kevään ekat pelit näillä näkymin olisi 5.5. sunnuntaina! Voi hyvin tulla ensin vaan mukaan hengaamaan ja katselemaan. Ei sielä aina tärkeintä välttämättä se peli ole, vaan että voi välillä höpötellä tyttöjen juttuja, ja tavaksi on muodostunut myös mahtavat eväät.
^ porvoota miettinyt paljon, että jooko vaiko eikö! olisiko joku kiinteellä liikenteessä ja jos, niin millä välityksillä? vaihtoehto on myös vahdepyörä, mutta sen ohjaimiston kuntoonlaitossa tarviin apua enkä tiedä ehtiikö apu perille ajoissa.
edit: jos lähden, varaan oikeuden palata bussilla takas jos vaikka SHOPPAILEN porvoossa laukkuni täyteen, eikun oikeesti, jos en jaksa polkea takas välitykset 46x20, tällä hetkellä.
^ Aina on oikeus palata bussilla takas! Mä lähden samalla sinkulalla ja strategialla kuin viimeksi: ajan ensimmäiselle isommalle tauolle Sipooseen, tsekkaan fiiliksen ja jatkan jos jaksan, seuraava tsekki Porvoossa ja jos vielä voimia on niin ajan loppuu asti - tai sitten vaikka hyppään matkan varrella bussin kyytiin jos ei enää hotsita.
Että sanoisin sun mietiskelyyn joo!
^ like
Porvoonreissu kiinnostelee täälläkin. Voisin harkita hyvinkin lähteväni mukaan, jos jengi ei siellä kieli vyön alla ajele. Pitää tsekkaa vklopun aikataulut ja hommata uus takaratas, viimeviikon kurakelit tais pilata nykyisen 
Viestitellään tsygäreissusta!
Gzaghar - 16:12, 23.4.2013 » Renkaat saa paikoilleen kun käyttää apuna rengasrautaa(-muovia). Kaksin käsin. Ja kiroilee kuin merenkävijä!Renkaat saa helpoiten paikalleen oikealla tekniikalla: kärsivällisesti käy rengasta ympäri ja painelee vaijeria vanteen keskiosaan. Samalla tulisi koko ajan toisella kädellä venyttää rengasta pidemmälle ja pidemmälle vanteen reunan yli. (Jos jännitys löystyy, rengas saattaa nousta pois keskiosan syvennyksestä ja pitää aloittaa alusta.) Tällä tekniikalla ei tarvitse kuin pari kertaa aloittaa venttiiliä vastapäätä ja käydä molemmat puolet läpi, tapauksesta riippuen saattaa mennä jo ekallakin. Ja ihan sormin ilman työkaluja.
Ja kyse ei sitten ole naisten ja miesten fysiikasta. Tulee vaan vähemmän katkenneita rengasvipuja ja hajonneita sisureita, kun ei turhan päiten käytä voimaa.
kiitän renkaanvaihtoon liittyvästä avusta! ja tosiaan, en ajatellut naisten ja miesten välistä fysiikkaa, vaan omaa taitamattomuuttani rengasraudoista huolimatta (miespuolinen pyöräilijätuttu joutui myös turvautumaan apuun erästä rengasta vaihtaessaan).