Parin kympin aihio oli jossain elämänsä vaiheessa kokenut tällin, joka oli vääntänyt emäputken kohtalaisen jyrkkään kulmaan, samoin haarukka oli kärsinyt. Ajattelin kuitenkin korjata sen minkä pystyy ja katsoa toimiiko, ainakaan ei tarvinnut tärvellä vanhaa pyörää, pikemminkin antaa sille uusi elämä. Suoristuskokemusten jälkeen täytyy myöntää, että välttämättä en uudestaan lähtisi samalle tielle, runko tuntuu kyllä toimivan, mutta haarukka puoltaa vieläkin.
Osavalikoima on runkoa ajatellen helmiä sioille, mutta toisaalta käyttökelpoinen pidemmälle tulevaisuuteen kun nykyisestä teräksestä aika jättää… Maalinpoiston onnistuttua hieman vajavaisesti ensimmäisellä nitromorsen sutaisulla syntyi ajatus jättää pinta sikseen ja suojata se lakalla, sen verran hyvin teräspinta sopi kiekkojen värimaailmaan. Lakan kesto paljaalla teräspinnalla on täysi arvoitus, mutta toisaalta pieni ruoste on helppo poistaa ja lakata uudestaan jos mieli tekee.
Hieno vaikka vanha runko noiden palikoiden kanssa näyttääkin vähän hassulta. Onko nuo Deep V:n vai h plus sonin kehät? Miten sait nuo oranssit raidat niihin?
Aika pahan näköinen tuo lähtökohta! Ilmeisesti kuulut kategoriaan “tyypit, jotka osaa” kun olet saanut tuon enmäputken hitsattua uudelleen.
Haarukoitahan saa uusia ja sellaista suosittelen, koska tuossa rungossa on nyt niin jyrkkä kulma edessä, että harukan “trail” lähentelee nollaa. Eli uusi haarukka, jossa on vähemmän offsettiä, niin meno muuttuu vakaammaksi ja mukavammaksi. Ajoasentokin näyttää aika matalalta dropeilta ajettavaksi.
^^^ Kehät on hooplussonit höystettynä vanneteipillä. Vähän aikaa meni ennen kuin käsi oppi laittamaan teipin tasaiselle kaarelle.
^^ Kädet ovat jo melkein tottuneet, katsotaan kun kelit kylmenee. Voi olla että nauhat pitää hankkia kun sopivat löytyy…
^ Saattaapi olla että kun innostus kasvaa niin menee samalla sekä runko että haarukka uusiksi samalla kertaa. Kieltämättä hippasen hontelo se nykyisellään on, mutta asiansa ajaa. Ja vielä riittää käsienkin pituus ja selän notkeus mukavaan alaotteelta ajamiseen.
Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että raatorunko sai väistyä paremman tieltä ja laite alkaa näyttää jo pyörältä. Uusi runko on palstalta ostettu Nishiki Competition, joka oli niin maireassa kunnossa että jäivät vaijerinviennit ja muut rungon epälinjakkuudet karsimatta. Kasausjumpan yhteydessä ajattelin hieman kokeilla erilaista ohjaamoa, saa nähdä kuinka leveänä tuon riserin kehtaa pitää.
Hyvin ne osat näyttävät uuteenkin kokoonpanoon sopivan, jostain vain on löydettävä kunnollinen satula joka mahtuu vielä satulatolppaan, tai sitten menee koko tolppa vaihtoon.