Niih, onks toi yksvaihteen uus banneri nyt sit taidetta vai ei? Kun se on kuitenkin banneri. Voisko tekijä vähän valottaa?
Mä en ole ikinä kuullut insinöörien suusta näin paljoa faktana esitettyä sontaa. Otaniemen implisiitit pätee Otaniemessä. Joohan=)
^^^^ oiva esimerkki tuo Alphonse Mucha, sikäli että A) diggaan itsekin miehen kuvitustyyliä ja B) olen itsekin oman tekemiseni kautta pohtinut tuota mainosten/tilauskuvitusten/taiteen välistä suhdetta. Viimeksi eilen kun maalasin tilauspiissin toimiston seinälle.
Taidokasta kyllä, muttei taidetta.
…ei tosin tuon teoksen funktion takia, vaan (ainakin omissa tilaustöissäni) sen takia, että ne ovat aina jonkinasteisia kompromisseja. Esim eilen maalaamassani seinässä ei ole mitään henkilökohtaista sanomaa eikä se oikeastaan edes ilmennä omaa tyyliäni, sen tarkoitus on vain olla kivan näköinen, piristää ilmapiiriä ja myydä toimistossa työskenteleville ihmisille ja siellä vieraileville asiakkaille tietynlainen mielikuva kyseisestä yrityksestä.
Toisaalta taas esim Richard Avedon on kuvannut aika paljon lehtikuvia eli puhtaasti kaupallista tilaustyötä, ja ne valokuvat kyllä toimivat artikkeleista irrotettuna ja gallerian seinälle isoon kokoon vedostettuina taideteoksinakin. Mutta ehkä tilaustöitä tehtailevalla mainoskuvittajalla ja kuvajournalismin kulta-ajalla työskennelleellä valokuvaajalla on kuitenkin pienenpieni ero.
Ei se mullekaan auennut yhtään ennenkuin nyykkärit mainitsi noi jouset, siitä tuli mieleen tuttuja valituksen aiheita:
- turhan pitkä geometria, turhia putkia siellä täällä, varmaan viemäriputkea
- turhaan jousitettu
- turha ja painava etujarrun kiinnitys
- kolme keskiötä, voiko olla turhempaa
- takavaihtaja, turha vekotin turhana
- trendikkäät värit, siis joku ominaisuus varastettu trendifikseistäkin mutta sekin on kohtuullisen turha ominaisuus
Saattaa olla, että osuit kaikesta huolimatta naulan kantaan?
Ei voi tietää vittuileeko se “meille” fiksailijoille jotka näkee suurinpiirtein kaikki “tavalliset pyörät” tuommoisina, vai markettipyörille, jotka on niin selkeesti menossa kohti tuota suuntaa. 
Tekijän ois kannattanut lukea tätä foorumia, niin ois tajunnut laittaa tohon tempotangon.
Mulle pyöräharrastelu pohjautuu nimenomaan estetiikkaan. Lähinnä itse pyörän, toivottavasti myös liikunnan myötä myös kuskin. No mutta kuitenkin, jos esim liitos on vanhassa pyörässä muhvilla on se tehty ainoastaan kiinnittämisen tarpeesta, kun se on muotoiltu, niin se on tätä arkipäivän taidetta, jota myös teollisuusmuotoiluksi kutsutaan.
Tunne on kokijalleen tosi. Näin ollen myös taide on jokaiselle oma ja henkilökohtainen kokemus. Jos minä teen taidetta ja pidän siitä itse, niin kyllä minulle tuottaa mielihyvää, jos siitä pitää joku muukin. Kyllä rakennettu polkupyörä on taideteos. Kaikki nyt vaan ei voi pitää kaikesta. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä ja niiden ilmaisuun.
Vi**uilu onkin sitten erijuttu.
Ja vielä tähän loppuun kaikkien kriitikoiden mieliksi taideteos:
http://www.mrvelo.com/album/images/20090410083406_mrvelo.jpg
pakko kompata edellistä.
Vapaasti lainaten:
“Se joka maalaa taivaan vihreäksi ja nurmen siniseksi, pitäisi kastroida.”
-kuka sanoi?
Somebody please, think of the children!
Jos jokin saa tai ottaa “taide” määrityksen se ei suoraan tarkoita, tai se ei suoraan väitä olevansa jotenkin “parasta” tai “laadukkainta” tai “tyylikkäintä”. Taiteeksi ei ylennetä.
Monet fillarit on todella hienoja ja niitä katsoo mielellään. Niiden stuuki ja yksityiskohdat sisältävät parhaimmillaan hienoja viittauksia esim. johonkin tyylisuuntaan, aikakauteen. Fillarin olemus herättää mielikuvia ja muistumia joita tietoisuus sitten yhdistelee alitajunnasta kumpuavien muistojen ja kyseisen annin mielenkiintoiseksi sekamelskaksi. Eli fillarin olemus niin sanotusti puhuttelee. Se ei kuitenkaan ole sama kuin mitä taide on.
Voi Huffy-taiteilija rukkaa, minkälaisen esteettisen särön saikaan aikaan… 
No joo, mutta näin vakavammin: kuten jo aiemmin todettiin, Huffyn tekijä tuskin ajatteli työtään taideluomana. Jos sitä kuitenkin haluaa sellaisena tulkita, on selvää, että kauneuden näkökulma - minkä Tuure määritteli oman taidekäsityksensä perustaksi - on siihen väärä, sillä Huffyn tekijjän tavoittelema lopputulos taitaa olla lähempänä burleskia - eräänlaista “kaunosielujen” kintuille kusemista.
Vähän muokkaamaalla ja värit vaihtamalla tuollaisen voisi kyllä kuvitella vaikkapa Bonk-näyttelyyn prototyypiksi “keksinnöstä LBH-tekniikan avulla polkutehon parantamiseksi”. Mutta kyllä siitä sittenkin puuttuisi se aidon Bonkin pettämätön tyylitaju.
Hyvää tai huonoa makua, rumaa tai kaunista, niin kyllä Huffyssa on joka tapauksessa paljon ennemmän merkityssisältöä kuin marketti-inseroissa, mistä tämäkin triidi todistaa.
Ja merkitykset ovat ne mitkä ovat taiteessa olennaisia. Itse en näkisi, että Heisenbergin epätarkkuusperiaatteella on juurikaan tekemistä tämän asian kanssa, vaikka alustusviestin faktoitusta muuten olikin ihan hauska lukea.
Tässähän on muuten taideluomaksi esillepantuna pyöriä, jotka Tuurekin varmaan hyväksyy:
http://www.grappo.fi/velotribute
http://www.grappo.fi/pommi.jpg
Voi, voi, voi, sano! Olisin halunnut pysyä erossa tästä keskustelusta, mutta tämä viimeinen esimerkki oli aika paha. Itselleni tuli oitis mieleen:
-olisin mäkin voinu tehdä tuon
-joo, mut et sit tehny
Miten sen lyhyesti ilmaisisi? Nuo fillarit näyttää ihan kivoilta, ja varmaan niillä voi lähteä ajamaan ja saada ihan kivat kyydit, mutta siinä se sitten on. Hyväksyttäviä, mutta jotenkin laimeita. Ja nuo kuvatekstit eivät auta tilannetta, esimerkiksi:
“Ajomukavuutta lisää keulilla hieman loivempi Peugeotin haarukka.” lue: orkkis oli poikki ni laitoin tilalle ekan joka sattu käteen.
Mutta tää nyt oli vaan mun mielipide, ja jos aletaan vaatimaan kunnon perusteluja niin saatan olla helisemässä, mutta sen verran tiedän, että ei-esittävä taide on väärin ja mustat neliöt voi tunkea vaikka ruskeaan ympyrään.
hoolie - 8:02, 7.11.2009 » Eikös se ollu se Adolf. http://www.nationallampoon.com/files/2009/06/hitler.jpgKyllä,kyllä. Huomatkaa ettei Hitlerkään ruvennut tuomitsemaan mikä on taidetta ja mikä ei, viittaan muutamaan aikaisempaan kommenttiin mustasta neliöstä ja singneeratusta pisuaarista. Natsit kyllä mielellään tuomitsivat osan taiteesta hyväksi ja lopun pahaksi juutalaisbolsevikkiseksi turmiolliseksi saastaksi. Järjestiväthän natsit näyttelynkin huonosta taiteesta, siis taiteesta. Lienee turha kiivastella siitä mikä on taidetta, sen kyllä tunnistaa taiteeksi. Paitsi nykytaiteen "jota ei aina tunnista taiteeksi, ellei sitä ole mainittu taiteeksi", sanoi muistaakseni jonkun museon johtaja tässä taannoin.
Minä kyllä pidän Malevitsin Mustasta neliöstä ja Suprematism(e)ista. Osasihan Malevits muutakin tehdä, kuten miehen maalaamista muotokuvista voi päätellä. Ei välttämättä Picasson tasoa (kävin katsomassa sen näyttelyn ja aiemmissa viesteissä esitetyt pointit olivat hyviä: itselleni jäivät mieleen lähinnä karmea väenpaljous ja heti muistaakseni ensimmäisessä salissa näytillä ollut “Van Gogh -pastissi” Casagemasin kuolema ja myöhemmin esillä ollut Hahmoja rannalla tai joku sen niminen teos), mutta tekniikkaa joka tapauksessa enemmän kuin vuosikurssillisessa Kuvataideakatemialaisia.
Mutta joo: olen itse enemmän Pietarin taideakatemian kasvattien ja näiden hengenheimolaisten fani. Diggaan, kun “taidetta” näen, että siitä huomaa heti, etten itse pystyisi samaan – kun ei vaan taidot riitä. Ei kuitenkaan niin, etteikö joku Pollockin “Femma” olisi oikeasti aika vitun siisti ja voimakas, mutta yleisesti ottaen tykkään, että taiteilija on klassisesti taitava.
Jaan seuraavat tämän pitkän ketjun ajatukset. Menevät osittain jopa ristiin, mutta se juuri onkin varmaan sitten se taiteen ydin?!?
ChainThug - 10:45, 7.11.2009 » ...mielenkiintoisia....teosten syntyhistorian, ajankohdan kulttuuri-ilmapiirin jne huomioiden.(Modern) Art = I could do that + Yeah, but you didn’t
drzilton - 10:45, 7.11.2009 » se kokonaisuus eli maalaus ja liittyvä tarina yhdessä on mielestäni taidetta.
asb - 10:45, 7.11.2009 » Minun maailmankuvani lähtee siitä, että kuka tahansa ei yksinkertaisesti voi ryhtyä taiteilijaksi ilmoittamalla puhelinluetteloon ammatiksi "taiteilijan." Hitsaajan, tietokoneohjelmoijan ja muiden rinnalla se on ammatti, joka vaatii taitoa ja kouluttautumista (koulussa, oppipoikana tai raa-asti kantapään kautta).Polkupyöriin liittyenkin täällä oli hyviä jaettavia ajatuksia:
MrVelo - 10:45, 7.11.2009 » Mulle pyöräharrastelu pohjautuu nimenomaan estetiikkaan. Lähinnä itse pyörän, toivottavasti myös liikunnan myötä myös kuskin.
MrHat - 10:45, 7.11.2009 » unohdetaan se perkeleen huffy, koska se tuskin vastaa kenenkään meistä ylevintä näkemystä polkupyörästä tai veistoksesta.
Laku - 9:42, 9.11.2009 »Aatusta puheenollen, ukkeli oli nuorena poikana ihan lahjakas taiteilijanalku. http://www.spiegel.de/images/image-5220-galleryV9-wtow.jpg ...Maailma olisi varmaan hivenen parempi paikka jos hän ei olisi joutunut pettymään kuvataideakatemian pääsykokeissa.hoolie - 8:02, 7.11.2009 » Eikös se ollu se Adolf.Kyllä,kyllä. Huomatkaa ettei Hitlerkään ruvennut tuomitsemaan mikä on taidetta ja mikä ei, viittaan muutamaan aikaisempaan kommenttiin mustasta neliöstä ja singneeratusta pisuaarista. Natsit kyllä mielellään tuomitsivat osan taiteesta hyväksi ja lopun pahaksi juutalaisbolsevikkiseksi turmiolliseksi saastaksi. Järjestiväthän natsit näyttelynkin huonosta taiteesta, siis taiteesta. Lienee turha kiivastella siitä mikä on taidetta, sen kyllä tunnistaa taiteeksi. Paitsi nykytaiteen "jota ei aina tunnista taiteeksi, ellei sitä ole mainittu taiteeksi", sanoi muistaakseni jonkun museon johtaja tässä taannoin.
Enpä tiedä, postikorttejahan se maalaili. Nuo vastaavat hyvin paljon sitä mitä ennen pidettiin yleensä oikeana taiteena, todellisuuden kuvaamista lähes muuttumattomana näkymästä kankaalle. Minuakin jotkut pitävät pätevänä piirtäjänä, mutten ole ikinä pitänyt itseäni taiteilijana. Todella koskettava taide vaatii syntyäkseen jotain selittämätöntä “sitä” eli “right stuffia”. Toisinaan itse lopputulos ei juurikaan ihmistä puhuttele, tavallista sukankuluttajaa ainakaan. Mutta intohimoinen syntyprosessi, jos se saadaan taltioitua, käy taiteesta. Lopputulos sitten jää ikään kuin todisteeksi tapahtumasta, taiteenystävä tai sijoittaja voi ostaa sitten kappaleen kangasta tms. ja ehkä aistia hippusen luomisvoimaa, ja sielua.
Vaikka natsit arvostivatkin alkuvoimaisuutta ja alkuperäisyyttä, koettiin moderni taide jostain syystä uhkaksi. Niin, ehkä Hitler olisi voinut päästä taidekouluun, ehkä hän olisi oppinut purkamaan itseään taiteeseen. Jäljet historiassa olisivat todellakin erilaiset.
Tiesittekö muuten, ettei Hitler päässyt armeijaankaan ensimmäisellä yrittämällä. Parinkymmenen vuoden kuluttua hän hallitsi maailman nykyaikaisinta sotavoimaa. Olisiko kannattanut yrittää sinne taidekouluun sitkeämmin?
Voisikohan keskustelun laajentaa myös auditiivisesti nautittuun taiteeseen? Olisi kiva lukea absoluuttiset totuudet paskamusiikista sekä Hyvästä ja Oikeasta musiikista.
Kannatetaan! Samalla voi laajentaa pyörien visuaalista arvioinnista pyörien auditiiviseen arvottamiseen, sillä kaikkihan kuuntelee korva tarkkana pyöriään. Mistä rahinoista tai nakutuksista tulee parhaat tai huonoimmat vibat?
Ihan oikeesti muuten tykkään teräsrunkoisen yksivaihteisen kuulokuvasta enemmän kun alurunkoisen monivaihteisen äänimaailmasta. Ja nastarenkaat on puolestaan viime päivinä tuoneet hauskan lisän työmatkapyörän polkemiseen.