Päivitin aloitusviestiä ohjaustangon ja takakiekon vaihtoa lukuunottamatta alkuperäiskuntoisen vaikkakin hieman riisutun Kuningaskulkurini osalta.
Tässä lisäksi kesällä 2009 ainakin vielä silloin Helkaman tuotekehityspäällikkönä työskennelleeltä ja mm. alkuperäisen Jopon ja Kuningaskulkurin suunnittelussa vahvasti vaikuttaneelta Markus Auterolta saamaani taustietoa Kuningaskulkurista ja Helkaman silloisista polkupyöristä vähän laajemminkin. Linkki tekstiin oli jo aiemmin jossain tällä foorumilla.
”Kuningaskulkuria aloitettiin valmistaa viimeistään vuonna 1981, mutta ehkä jo 1980, ainakin alussa muutaman vuoden sen osasarjana oli Shimanon 600EX joka oli pari pykälää Dura Acen alapuolella, erittäin toimiva ja arvostettu sarja. Rungon painoksi kerrottiin 2,2kg, lienee todellisuudessa aavistuksen enemmän. Runko tehtiin Hangossa MIG-hitsaamalla. Reynoldsilta tultiin joukolla ihmettelemään miten heidän 531-putkiaan voidaan hitsata mutta hyvinhän se onnistui. Silloisella testilaitteella todettiin rungon olevan siihen mennessä lujin Helkaman tekemä runko. Jotkut moittivat runkoa liian jäykäksi (varsinkin ruotsalaiset joilla ei ollut kuin muhvirunkoja tarjolla). Niin se maailma vaan muttuu, oltiin kerrankin edelläkävijöitä Suomessa, nyt ei muhvirunkoja enää käytännössä ole ja rungot ovat vielä paljon jäykempiä.”
”Jo Kuningaskulkurin aikoihin Helkaman hitsausrobotointi oli kaikkia muita edellä. Muilla joko hitsattiin käsin tai sitten yksi liitos neljässä osassa, koska robotti ei pystynyt kiertämään 360 astetta rungon ympäri. Silloinen tuotantopäällikkö Pekka Nyman keksi uuden keinon hitsata 360 astetta yhdellä aloitus ja lopetus kohdalla. Idean perustui tietokoneohjattuun pyörivään jigipöytään joka antoi yhden vapausasteen lisää ja näin yhdistettynä hitsausrobottiin, voitiin hitsata 360 astetta vain yhdellä aloitus/lopetuskohdalla (lue heikolla kohdalla) hitsauksessa ja tämäkin heikko kohta voitiin sijoittaa harmittomaan paikkaan.
En tiedä menikö meidän Kuningaskulkuria Hiihtoliiton harjoittelukäyttöön mutta pyörää pidettiin erittäin onnistuneena harjoittelukilpapyöränä. Aikoinaan Kuningaskulkurin ongelmana oli se, että siinä oli tevarateline ja lokasuojat, eli se koettiin retkipyöräksi, myynti lähti paremmin liikkeelle kun tavarateline poistettiin. Näin jälkikäteen voisi todeta, että Kuningaskulkuri oli aikaansa edellä ja erittäin edullinen ajatellen osasarjaa ja kokonaisuutta. Helkamalla ei ollut mainetta harjoittelukilpapyörän tekijänä, joten otimme hatun nöyrästi käteen ja myimme pyörät melkoisen edulliseen hintaan.”
(Toim. huom. Pyöräni alkuperäisen omistajan mukaan hän maksoi Kuningaskulkuristaan 1980-luvun alussa 4000mk eli n. puolet esim. joidenkin italialaisten maantiepyörien hinnoista tuolloin.)
Muhviliitoksista ja hitsaamisesta yleisesti
”Muhvien ongelma oli tuohon aikaan jäykkyys, eli joka kulmalle ja profiilille piti olla omat muhvinsa. Muhvit olivat myös joustavampia kuin hitsausliitokset ja se usein johtikin siihen, että juotokset pikkuhiljaa irtoilivat, runko alkoi pitää kitinää ja natinaa ja lopulta se oli korjattava. Muhvien juottaminen aiheutti myös puhdistustarpeen jota jonkun verran oli myös hitsattujen saumojen osalta. Nykyään kun käytetään (ainakin meillä) täytelankoja, ei roiskeita tule kuin nimeksi. Muhvien juottaminen voitiin automatisoida, mutta runkoputkien “latominen” muhveihin vie enemmän aikaa kuin hitsausjigiin asettaminen. Muhviliitos on lisäksi yleensä painavampi.
Tässä muutama pointti miksi hitsaus on paremmissa teräsrungoissa yleisin liitostapa.
Kiinassa ja joissakin muissa halpamaissa kuten Intiassa harrastetaan edelleen muhvirunkojen tekoa, mutta ne on tarkoitettuja omille markkinoille ja perustuvat vielä ikivanhoihin runkogeometrioihin ja pienihalkaisijaisiin putkiin.”
Helkaman polkupyörätuotannosta ennen ja nyt
”Helkama teki käytännössä n. 10v vain peltirunkoisia polkupyöriä ja aloitti putkirunkoisten valmistuksen joskus 1975. Itse tulin taloon 1977, ja silloin oli peltirunkoiset jo poistuneet tuotannosta, joitain pikkusarjoja tehtiin saadaksemme jo prässätyt runkokappaleet pois jaloistamme. Suomen postille teimme vielä muutamia vuosia peltirunkoisia Posti jopoja, mutta lopulta nekin vaihdettiin putkirunkoisiin.
Kun tulin taloon, oli ns. pakkotoiminen kokoonpanolinja käytössä, mitään innovatiivista en siinä nähnyt, itse olin ollut 70 luvun alussa kesätöissä Volvolla, ja siellä hommat hoidettiin samalla tavalla, tosin isommassa mittakaavassa.”
Helkaman nykyinen tapa koota pyörät on kehittynyt ja myös poikkeuksellinen; jokainen pyörä tehdään yhden kokoonpanijan voimin alusta loppuun. Kokoonpanija myös allekirjoittaa tehneensä tämän pyörän, ja näin vastuu laadusta on suurempi ja pyörissä on selkeästi monotonista nauhakokoonpanoa parempi laatu. Nauhat joilla pyörät kootaan eivät ole pakkotoimisia, vaan kukin kokoonpanija työntää pyöräpitimellä varustettua kelkkaa nauhan alusta loppuun, näin taataan, että on riittävästi aikaa tehdä työ kunnolla.”
Shimanon osasarjoista
”Shimanolla oli jo tuolloin tuotannossa PPS takavaihtimet, eli Push Pull System, pianolangan avulla voitiin takavaihdinta liikutella molempiin suuntiin ja lisäksi takavaihtimessa oli urakisko jota vasten painettiin jousivoimalla vaihteistoa ohjaava kuula. Jokainen ura vastasi yhden vaihteen asentoa, eli tavallaan pakko-ohjatut vaihteen asennot, se oli todella innovatiivista verrattuna taiten käsiteltäviä Simplex ja Huret vaihteita. Shimanon kolmivaihdenapa on varustettu fiksulla vaihteensiirtovivulla joka on kiinni navan akselin päässä. Vipu painaa vaihdetapin sisäänpäin ja jousi työntää sitä ulospäin. Sachs’in (myöhemmin Sram) vaihteensiirto (ja Sturmey Archer,in myös) toimi vetämällä vaihdetappia ketjun avulla ja jousi vetää tappia navan sisään, tämän systeemin ongelma on selkeästi suurempi kitka ketjun takia. Varhaisemmissa Shimanon kolmosissa vaihdevaijeri oli myös PPS tyyppinen, ja siten vaihdetapin liikuttelu oli molempiin suuntiin vaihdelangan varassa ja jokaiselle vaihteelle oli oma kuulan avulla asemmoitu täsmällinen asento. Tämän PPS kolmosen tuotanto loppui joskus 80-luvulla ja siirryttiin nykyiseen helpomin valmistettavaan systeemiin. Jokainen vaihdevaijerin pituus oli tehty muotilla päätykappaleiden takia, ja niitä ei voitu valmistamisen jälkeen enää lyhennellä, tässä suurin syy PPS vaihdevaijerista luopumiseen.”
Lähteet:
Tuotekehityspäällikkö Markku Autero, Helkama Velox Oy
VTT:n tutkimusraportti Matkalla tulevaisuuteen - innovatiivisia avauksia tulevaisuuden asumiseen, liikkumiseen ja yrittäjyyteen, 2005
