Koska foorumilla aina välillä puhutaan politiikasta ja kaipaan paikkaa avautua tuntemuksistani niin perustampa tänne uuden topikin. Kuten tiedämme, sosialismi on aatesuunta tai yhteiskuntajärjestelmä, joka pyrkii käytännössä yhteisomistukseen. Koska alkuperäinen sosialismi on kuitenkin perseestä, mutta suomalainen jälkeenjäänyt politiikka sitä perusperiaatteinaan pitää, on Suomeen syntynyt omien havaintojeni mukaan modernilla tavalla sosialistinen järjestelmä.
Esimerkkeinä voidaan pitää omistusveroja, kuten kiinteistövero. Tämä täysin teennäinen maksu on tulonsiirto omistajilta ei-omistajille. Piilotavoitteena on murentaa omistajien omistuksia ja lisätä varallisuutta heillä, jotka eivät omista. Käytännössä siis yhteisomistusta tai sinne viittaavaa. Autoilusta verotetaan hyödykkeen ostosta ja omistamisesta, taas kerran omistajaa sorretaan. Varainsiirrosta verotetaan ja solidaarisuusveroista puhutaan.
Ei tunnu hyvälle, mites muiden mielestä menee suomella?
Tässä perjantain iltapäivän tienoilla en jaksa enää välittää näistä asioista koska kohta pääsee takas mettään. MUTTA
Oispa jotain muita kun ihmisiä johtamassa. Koska ihmiset ajaa omaa etuaan ja valtaa saadessaan usein käyttää sitä hiukan kyseenalaisesti.
Delffiinit eduskuntaan ja Flipper pressaks.
josbanse - 13:23, 11.8.2017 »
Ei tunnu hyvälle, mites muiden mielestä menee suomella?
juha sipilä kavereineen taannoin jäädytti opintotuen indeksiin sitomisen, leikkasi opintotuesta ja muutti sen lainapainosemmaks. siihen nähden menee iha ok.
lähtökohtasesti verotushan on väärin, mutta sillä ollaan saatu kaikkee upeeta, esim koulutus ja terveydenhuolto, nii en sillee valita. mielestäni on ihan reilua että omistavilta tahoilta verotetaan vähän enemmän.
Pakko sanoa, että en nyt ollut ehkä ihan tosissani. Joskin nopeasti Wikipediasta katsottuna Proudhon vaikuttais olevan aika lailla kiinnostavaa settiä, kuten lukioaikojen perusteella muistelin.
EDIT: Herra Kala tuossa yllä linkittikin paremmin, joskin Wikipediasta ehkä vastaus tl;dr -henkisemmin.
Kaikki omistushan on poliittisesti päätettyä, joko yhteisesti sovittuna, tai kuten useammin tapauksena on epätasa-arvoisten valtasuhteiden määräämää. Valtiollisessa yhteiskunnassa omistusta ylläpidetään laeilla, ja omistus on aina viime kädessä valtion väkivaltakoneiston turvaamaa. Omistus, ja sen lukuisat eri muodot, eivät siis ole mikään luonnonlaki, ja niitä voidaan muuttaa. Yksi esimerkki on vaikkapa tuo itsenäisyyden alun Suomi, jossa maanomistus oli pitkän historiallisen kehityksen tuloksena erittäin epätasaisesti ja epätasa-arvoisesti jakautunut siten, että iso osa maata viljelevästä väestöstä ei omistanut maata, eli maanviljelyksen keskeisintä tuotantovälinettä, vaan joutuivat eri tavoin maksamaan siitä maanomistajille. Tilanteen kestämättömyyttä kuvaa se, että juuri omistuksen epätasa-arvoisuus ja kasautuminen oli yksi sisällissodan keskeinen syy, minkä vuoksi sodan jälkeen säädettiin torpparilait, joilla omistussuhteita muutettiin.
Vastakkaisena esimerkiksinä taas on nyt käynnissä oleva yksityistämisprosessi, jossa yheistä omistusta, vaikkapa sähköverkkoja, muutetaan yksityiseksi. Vastaavanalinen prosessi oli käynnissä 1600-luvun Englannissa, jossa yhteismaat “aidattiin”, eli pilkottiin yksityiseksi omaisuudeksi, mikä jätti monet maaseudun asukkaat maattomiksi ja loi ihmisryhmän, jolla ei ollut muuta omaisuutta kuin työkykynsä, jota rupesivat sitten myymään maanomistajille, mikä puolestaan loi pohjaa nykyisen kaltaiselle kapitalismille.
Samaten esimerkiksi Papua-Uudessa-Guineassa, jossa on erittäin vanha ja pitkälle kehittynyt yhteismaanomistuksen järjestelmä, muutetaan tällä hetkellä maata erinäisten hyvin kyseenalaisten vuokrasopimusten kautta käytännössä plantaasi- ja metsäyritysten omaisuudeksi, mikä sulkee ison osan maata aiemmin viljelleistä omistuksen ulkopuolelle. Tässä tapauksessa omistaminen on itsestäänselvästi varastamista.
tutam - 14:06, 11.8.2017 »
Yksi esimerkki on vaikkapa tuo itsenäisyyden alun Suomi, jossa maanomistus oli pitkän historiallisen kehityksen tuloksena erittäin epätasaisesti ja epätasa-arvoisesti jakautunut siten, että iso osa maata viljelevästä väestöstä ei omistanut maata, eli maanviljelyksen keskeisintä tuotantovälinettä, vaan joutuivat eri tavoin maksamaan siitä maanomistajille. Tilanteen kestämättömyyttä kuvaa se, että juuri omistuksen epätasa-arvoisuus ja kasautuminen oli yksi sisällissodan keskeinen syy, minkä vuoksi sodan jälkeen säädettiin torpparilait, joilla omistussuhteita muutettiin.
Tuota osuutta sisällissodan syynä on liioiteltu, ehkä Väinö Linnan kirjojen aiheuttaman pahan kansallisen omantunnon vuoksi.
Varmasti torpparikysymys oli yksi sotaan johtaineista syistä, mutta päätellen siitä, että loppujen lopuksi hyvin harva torppari sotaan osallistui ja osallistuneistakin melkein puolet oli valkoisten puolella, ei torpparikysymys lopulta ollutkaan niin keskeinen syy.
En ole Suomen historian asiantuntija, mutta käsittääkseni työ- ja omistusolojen epäkohdat olivat merkittävä, joskaan ei tietenkään ainoa, syy sodalle. Maataloustyön ja maanomistuksen ongelmat olivat tietenkin vain osa laajempaa ongelmaa, joka kosketti myös teollisuustyöväestöä—mistä kertoo sotaa edeltävät lakot ja työtaistelut mm. kahdeksan tunnin työpäivän ym. puolesta.
Juu sinänsä ihan samaa mieltä, että eihän se ihan reilua ole ollut.
Silti teollisuuden puolella osallistumisprosessi oli paljon suurempi.
Joko siellä koettiin olot vielä huonommaksi tai sitten suurempi väentiheys ja parempi järjestäytyminen on synnyttänyt sosiaalisen ympäristön, jossa sivuun jättäytymistä ei ole katsottu kovin hyvällä.
Torpparit ovat olleet hajanaisempi joukko, jonka elinoloissa on voinut olla suurempia eroja-
Alueellisia ja torppakohtaisia.
Siellä on ollut helpompi jättäytyä sivuun, jos omissa oloissa ei ole ollut liiemmin valitettavaa tai ei ole huvittanut riskeerata henkiriepua.
