dx:n kello on edukas ja helppo kiinnittää, samoja tais olla CRC:ssäkin melkein samaan hintaan mutta niissä on joku urpo teksti valkoisella.
edittiä: ääni tossa vois kyllä olla inasen kovempikin.
Mulla on kyllä se Pelagon kello palvellut ihan ansiokkaasti nyt pari vuotta, tosin välillä on pitänyt muistaa kiristää se kupoliosa ettei leviä käsiin. Oli kivijalkakauppojen valikoimasta ainoa joka miellytti silmää, asennettu stongaan 90 asteen kulmassa kupoli kuskiin päin. Ihan keskustassa ajellessa joutuu välillä kilkuttelemaan jonkun aikaa että edessäolevat kuulee/tajuaa, kai niille huutaakin voisi. Aina välillä tulee haaveilleeksi Airzoundista, mutta sillä heruisi tilan lisäksi varmaan jotkut sakot. Toki myös ihavituruma + epäkäytännöllinen.
http://www.biltema.fi/ProductImages/27/medium/27-0007_m.jpg
Biltsun pikakiinnityskellot on ollu hyviä. Pieniä, halpoja ja riittävän äänekkäitä. Raision kaupasta on ainakin vielä hetki sitten saanu mustana ja tukevammalla kielekkeellä olevia, toi näyttää rimpulalta.
Minulla on Crane Karen kiinnitettynä kierteytettyyn spaceriin. Näyttää ja kuulostaa kivalta, mutta ääni on vilkkaammilla väylillä joskus vähän turhan vaimea.
netspider - 12:25, 5.9.2013 » Suosituksia suht. kompakteista, kovaäänisistä ja jämäköistä soittokelloista erityisesti OS-tangolle otetaan vastaan.Kona Storessa oli pari laatikkoo valoja ja kelloja joita sai ottaa ilmaseks. Ite otin yhden pimputtimen OS tankoon. En nyt tiedä onko kovin jämäkkä ja pitkäikäinen, mutta kun ilmatteeks saa, niin nappaa kerralla pari mukaan.
http://www.cnc-bike.de/images/radlaufglocke_1.jpg
tollane löytyy. langan ensimmäinen pirikelloksi luettava
SanttuT - 12:28, 5.9.2013 » Lontoosta tuotu kaksiääninen kello. Ding-dong. Toimii, tosin osa porukasta sekoittaa ovikelloon.Mitä ne sitten tekee, tuleeko ne koittaan avaan sun pyörästä ovee?
Sori, oli pakko.
Mulla on Clasun honk-honk -töötti, mutta siinä on vähän huono kiinnitysmekanismi ja ongelmana myös, että kumikupu tuppaa tippua ja sen myötä kieli, johon koko äänentuotanto perustuu, häviää helposti.
Töötillä olisi kiva oppia soittamaan vähän enemmänkin. Hankin sen oikeastaan siksi, että näin akkralaisesta (Ghanan pääkaupunki) rekkakuskien ammattiliitosta dokkarin, jossa käsiteltiin mm. rekkakuskien omaa musiikkiperinnettä. Rekkamiehet soittavat tööteillään reitit siten, että tööttäysrytmi mukailee paikannimien rytmiä. Ajattelin, että voisi olla siistiä, jos oppisi soittamaaan vaikka: “Siirtyisitkö, oi ystävällinen kanssapyöräilijä, pois siitä vastaantulevien kaistalta.” jne. 
Tai sitten hankin vaan ihan normirimpauttimen.
PS. Tästä lisää akkralaisesta tööttimusasta
Monarkki - 13:13, 5.9.2013 »Ennen kellon asennusta vitsailin, että porukka menee sekaisin kun kadulla kuuluu ovikellon ääni. Asennuksen jälkeen ensimmäisillä soittokerroilla jengi oikeasti näytti siltä, kun olisivat etsineet ovea avattavaksi. Hauskaa. Ja nythän toi kello on mulla kuormiksessa, jossa on avattava etulaita. Ei ole vielä kukaan tosin tullut avaamaan.SanttuT - 12:28, 5.9.2013 » Lontoosta tuotu kaksiääninen kello. Ding-dong. Toimii, tosin osa porukasta sekoittaa ovikelloon.Mitä ne sitten tekee, tuleeko ne koittaan avaan sun pyörästä ovee? Sori, oli pakko.
SanttuT - 12:34, 5.9.2013 » Onhan tuolla toisessakin kelloketjussa kuvia, niin pitänee ottaa omista kelloista tänne räpsyt. Katuradan kello suunnileen kuvan mukainen. https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQLyAojWElsOBEvM_o6BTdI2Go_uTX9e0JxB2W4sG3syqz3ZSDUpgJos "suunnilleen" tarkoittaa, että tommonen, mutta vähän korkeampi/kapeampi profiililtaan, niin taitaa olla sama "jopokello" kuin mullakin. Plussat: visuaalisesti huomiota herättämätön (ainakin mustan speksin kanssa), toimii eikä oo ainakaan vielä hajonnut. Miinukset: vähän hiljainen ääni, helisee vähän ajossa.
Noita muovisella “peukaloliipasimella” varustettuja kelloja on hajonnut parikin, en suosittele.
tutam - 13:14, 5.9.2013 » Mulla on Clasun honk-honk -töötti, mutta siinä on vähän huono kiinnitysmekanismi ja ongelmana myös, että kumikupu tuppaa tippua ja sen myötä kieli, johon koko äänentuotanto perustuu, häviää helposti. Töötillä olisi kiva oppia soittamaan vähän enemmänkin. Hankin sen oikeastaan siksi, että näin akkralaisesta (Ghanan pääkaupunki) rekkakuskien ammattiliitosta dokkarin, jossa käsiteltiin mm. rekkakuskien omaa musiikkiperinnettä. Rekkamiehet soittavat tööteillään reitit siten, että tööttäysrytmi mukailee paikannimien rytmiä. Ajattelin, että voisi olla siistiä, jos oppisi soittamaaan vaikka: "Siirtyisitkö, oi ystävällinen kanssapyöräilijä, pois siitä vastaantulevien kaistalta." jne. :) Tai sitten hankin vaan ihan normirimpauttimen. PS. [Tästä](http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=9115707) lisää akkralaisesta tööttimusastano nyt :D
kohdassa 0:21 näkyvä, kupuja pyörittävä kello on nykyisin cargossa. Siitä saa tarvittaessa vienon ja heleän pikku äänen sekä hirmuräminän aina kyseiseen tilanteeseen passelisti.
Peukkukampimekanismilla toimivia räng-kelloja on sitten pääsääntöisesti muissa vehkeissä.
pieni merenneito - 14:04, 5.9.2013 »Tuolla linkin takanahan sanotaan, että tätä por-poria soitetaan vain rekkakuskien hautajaisissa (länsi-afrikkalaiset hautajaiset on iso, monipäiväinen juhla). Liikenteessä en koskaan törmännyt töötteihin, vaikka Accrassa onkin tullut yhteensä 7kk vietettyä. Sambiassa sen sijaan pitkän matkan busseilla oli paineilmatorvia, jotka soitti lyhyitä sävelmiä. Aamunsarastuksessa sit isot bussit lähtee kaupungista "leikkisän kilpailun" tunnelmissa torvet soiden ja toisiaan ohitellen...tutam - 13:14, 5.9.2013 » Mulla on Clasun honk-honk -töötti, mutta siinä on vähän huono kiinnitysmekanismi ja ongelmana myös, että kumikupu tuppaa tippua ja sen myötä kieli, johon koko äänentuotanto perustuu, häviää helposti. Töötillä olisi kiva oppia soittamaan vähän enemmänkin. Hankin sen oikeastaan siksi, että näin akkralaisesta (Ghanan pääkaupunki) rekkakuskien ammattiliitosta dokkarin, jossa käsiteltiin mm. rekkakuskien omaa musiikkiperinnettä. Rekkamiehet soittavat tööteillään reitit siten, että tööttäysrytmi mukailee paikannimien rytmiä. Ajattelin, että voisi olla siistiä, jos oppisi soittamaaan vaikka: "Siirtyisitkö, oi ystävällinen kanssapyöräilijä, pois siitä vastaantulevien kaistalta." jne. :) Tai sitten hankin vaan ihan normirimpauttimen. PS. [Tästä](http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=9115707) lisää akkralaisesta tööttimusastano nyt :D
^ Ah, ok. Mä siis käsitin (ton Feldin leffan ja luennon perusteella), että porpor musana, jota varmaan soitetaan vaan hautajaisissa, olisi saanut vaikutteita nimenomaan tuosta töötillä reitin kuuluttamisesta. Mutta voi olla, että muistan väärin tämän yksityiskohdan. Siitä olen kyllä varma, että töötit kyllä olivat kovassa käytössä noilla accralaisilla kuskeilla - siinä dokkarissa siis.
Vai olisiko tuossa ollut joku sellainen juttu, että oli vaan sen yhden ammattiliiton juttu ja se ammattiliitto jotenkin tiettyyn Accran kaupunginosaan sidottu? Mutta en kyllä voi väittää tietäväni kun en ole käynyt ja tosiaankin vaan tuon dokkarin nähnyt.
Se ammattiliitto on valtakunnallinen, GPRTU of TUC eli Ghana Public Road Transport Union of Trade Unions’ Congress, muistaakseni. Toi lukee kaikkien lipunmyyntikiskojen kylteissä. Sit on tietty paikallisosastoja.
Oon viimeksi ollu Accrassa n. 5 vuotta sitten, ja ainakin silloin paikallis- ja lyhyen matkan busseissa rahastaja hoitaa myös reitin ja pysäkkien kuuluttamisen, matkustajan tehtäväksi jää huutaa “bus stop” kun kuulee oman pysäkin nimen. Pidemmillä matkoilla taas pysähdyttään yleensä kylän/kaupungin asema-aukiolle. Por-poriin en oo törmännyt bussiliikenteen yhteydessä, enkä torviinkaan juuri muuten kuin ihan tavallisiin autojen merkinantolaitteisiin. Autojen torvet kyllä ovat kovassa käytössä, yks kaveri ehdotti ratkaisuksi maan talousongelmiin, etä “tax the car horn”. Mistä ton dokkarin vois väijyä.
Rekkakuskeistahan tuon linkin takana puhutaan ja niiden tavoista en kyllä tiedä mitään.
Käsittääkseni kyseessä oli nimenomaan paikallisosasto, mutta en siis muista yksityiskohtia, koska näin tuon vaan kuukausia sitten. Kuskit ajoivat - muistaakseni - sekä puolilava- että pakettiautoja ja siitä ilmaukseni “rekkakuski”. (Kyseessä sikäli kun tiedän sellainen kuin La Drivers Union. En tiedä mikä on suhteensa valtakunnalliseen ammattiliittoon tosin. Eikös tuo “la” ole kieli/etninen ryhmä, joka on osa ga–dangm -kieliryhmää?)
Dokumentti on siis Steven Feldin (2012) The Story of Por Por. Varmaan on saatavilla jostain DVD:llä. Itse näin sen kun Feld oli Tampereella järjestetyillä antropologipäivillä toukokuussa.
Sitten on myös Feldin A Por Por Funeral for Ashirifie. (Vimeosta löytyy traileri.)
Ja: pahoittelen off-topicia, vaikka tööteistä puhutaankin.
edit:
Täsmennys porporiin liittyen:
Ostin tänään kumilenksulla kiinnitettävän pikkukellon. Jotenkin hämmentävää, kun ohjaamossa on jotain uutta. Nyt sitten soittoa vain.
Kumiluodista ostin pikkuruisen, suunilleen puolikkaan viinirypäleen kokoisen kellon. Ääni ei ole kovin suuri mutta minule täydellinen koska tarvitsen kellon fillariin vain jotta kukaan ei pääse ulisemaan puuttuvasta pakollisesta varusteesta.
Ohoh, tämmönen lanka on ilmaantunut! No mutta toistaakseni itseäni, ihmettelin chainthugin stongantulppakelloa pooloissa ja mietin että pitisiköhän moinen hommata, ja mistä…
Anihau, huomio kelloista ja yksivaiheisista, olen huomannu että kello on mukava laittaa stongaan väärinpäin, niin että sitä on helppo soittaa peukalolla ja hyvä ote stongasta säilyy… Joskus ihmettelin ääneen lenkillä ollessa miksei kelloja asenneta aina tällä tavalla, ja vieressä sotkeva monivaihdepyöräilijä (vihollinen!) huomautti että useimmissa pyöräissä sillä paikalla on vaihdekahvat, tai ainakin jarrukahva…
Toinen huomio, vaihdoin estetiikkasyistä vaimon bristoliin kirpparilta löytyneen messinkikellon pelagon originaalin tilalle, ja huomasin että vaskikello soi todella kauniista, ja lisäksi noin neljä kertaa pidempään kuin vastaava peltinen yhdellä lyönnillä, ja patinoituu sateessa kauniin väriseksi. Että tälläisiä huomioita tälläkertaa.
Koko lopputyöpäivän por-por jäi pyörimään, tai ehkä pikemminkin soimaan, päähäni. Töistä lähtiessä ajattelin, että voisin mennä ompelemaan ja että pieni ajaminen voisi rauhoittaa. Vielä mitä - mielikuvitusystävä-kojootti vaati koko ajan, että kotona olevalle töötille on tehtävä jotain. Hieman myöhemmin saumaa jyristellessä ajatus iski.
Nimittäin: hehkutinhan juuri kuinka olin vaihtanut rolleriin kompaktidropin ja maantiekahvat. Ja koska ajan kiinteänä, on vain etujarru. Mikä tarkoittaa sitä, että toinen kahva on tangossa vain otteen vuoksi. Vaan eipä olisi enää kauaa! Jätin ompelut sikseen ja menin mallailemaan, ja kyllä. Teippiä ja sisäkumia hienostuneesti käyttäen kiinnitin töötin droppiin ja kiersin tankonauhan äärimmäisellä huolella takaisin ja ta-daa, jarrukahvalla toimiva töötti on valmis! Siis voi kyllä! Nyt tekee mieli vain ajella ympyrää ja tööttäillä - ei vähiten siksi, että ammattiliittotööttimusiikki on siisteintä vähään, tai oikeastaan aika pitkään aikaan.
