Mull Dundane - 17:17, 17.12.2014 » manarat taisi olla hirveää paskaa mutta tank girliä vois taas kattella kirjastosta totaMinusta yksi kovimmista piirtäjistä, vaikka stoorinsa vähän yksipuolisia. ("vähän" = "todella") Parhaita ne, joita ei ole itse käsikirjoittanut.
Sin City tietteks.
Lapsena normi Akkarin, Asterixin, lucky luken ja tinttien päälle tuli imailtua Transformersia.
Enki Bilal kolahtanut eniten. Piirrosjälki ja mielikuvitukselliset kaupunkimaisemat, kulkupelit ja henkilöt varsinkin.
Tälläkin tullut fiilisteltyä: Enki Bilal working in his Studio - YouTube
^enkille +1.
Jep
Kyllähän Milo Manaran viiva on jotaki ihan käsittämätöntä. Käsikirjoittana eo tosiaan kovinkaan monipuolinen. 
Alan Moore on meitsin feivöritti käsikirjoittana. Blacksad alpparit on kans hienoja.
Länkkärisarjista ei tuu hirveesti luettua, mangaa sitäkin enemmän. Tällä hetkellä vaikka miten monennella uusintakierroksella Osamu Tezukan Adolf kun kävin hakemassa isälle kopion joululahjaksi. Tarinankerronnallisesti vaan niin huippua kamaa, niin juonenkuljetuksen kuin visuaalisestikin. Tezukan laajaan tuotantoon mahtuu hirveästi myös huteja, mutta ton Adolfin lisäksi myös Black Jack ja Hi no Tori on erinomaisia.
Muita suosikkitaiteilijoita on Takehiko Inoue jonka piirtojälki on on ajoittain ihan henkeäsalpaavaa - mangalle epätyypillisesti Inoue on viimeiset 10 vuotta piirtänyt siveltimellä tavallisen mustekynän sijaan ja Vagabond-samuraisarjis on varmaan tyylikkäintä mitä olen koskaan lukenut. Pienet nettikuvat ei oikein tee Inouen tyylille oikeutta. Pyörätuolikoripallosta kertova REAL taas käsittelee herkkää aihetta aika raadollisesti poikkeaa tunnelmaltaan tyypillisestä mangasta tosi paljon. Naoki Urasawan sarjoja lukee mielellään myös, Urasawan sarjikset ottaa paljon vaikutteita sekä Tezukan kerronnasta että eurooppalaisilta BD-mestareilta ja erottuu kanssa edukseen. Usamaru Furuya piirtää kanssa aika veikeää taidemangaa, jotkut teokset puree paremmin kuin toiset mutta kaikki on kyllä aika ihmeellisiä.
Mangaa kun on aiheesta kuin aiheesta, niin parit pyöräilyaiheiset poiminnat. Maantielaidan sahauksesta kertovan, animenakin pyörivän Yowamushi Pedalin varmaan kaikki tietääkin. Aiheeltaan sama Over Drive lienee harvemmalle tuttu ja hyvä niin, koska se on aivan paska. Minami Kamakura High School Girls’ Cycling Club on tosi nätisti piirretty ja söpöt tytöt tekemässä söpöjä asioita on parasta ikinä, mutta sitä ei ole käännetty kuin muutama luku.
Iou Kurodan Nasu kannattaa myös tsekata mikäli tykkää pyöräilystä ja eurooppalaisesta taidesarjakuvasta, itte oon enemmän vähän suoraviivaisemman kerronnan ystävä niin ne kaksi tuosta sovitettua animeleffaa maistuivat paremmin kun niistä oli tiputettu pois kaikki muu paitsi se pyöräily. Keirin-mangaakin tullut törmättyä internetissä, Odds-niminen sarja lienee japanissa suosituimpia mutta tosta ei kyllä löytynyt englanninkielisessä internetissä mitään tietoa ja kielitaito ei ihan lukemiseen vielä riitä.
Mark Waidin kirjoittamaa Daredeviliä oon diggailu viime aikoina.
En nyt löytäny, että onko kukaan maininnut viivan mestaria Robert Crumbia. Käsittämätön jäbä.
Enki on kovis. Metsästysrekti ja Koston veljeskunta omat lempparini.
edit: joo, Crumb mainittu. Sen Blues on minusta tosi hyvä. Erityisesti Pattonin elämänkerta.
nysimum - 13:58, 17.12.2014 » Niih, mä en niinkään pitäisi Tinttejä tai mitään muitakaan vastaavia sarjiksia/kirjoja nimenomaan rasistisina, siis siinä mielessä että niitä tietoisesti ois piirrettynä jonkunlaisena rasistisena propagandana tmv., vaan ennemminkin lähtisin siitä, että ne on ajankuvaa.Oho, jäi huomaamatta. Totta kai ne ovat ajankuvaa, mutta ei se, että joku asia ei ole tietoisen rasistisin motiivein tehty tarkoita, etteikö se voisi olla rasistinen. Tai että jonkun tietyn historiallisen kontekstin, esim. 30-luvun Belgian tai Euroopan, vallitseva ideologia ollut rasistinen suhteessa siirtomaihinsa. Kyllä mun mielestä sen tunnustaminen kuuluu tuon ajankuvan ymmärtämiseen.
Ei tämä tarkoita, etteikö Tinteistä saisi pitää, tai joku Tintti Afrikassa pitäisi vetää hyllyistä, mutta kyllä mun mielestä sitä voi silti rasistisena pitää. Semminkin kun edes silloin ko. ideologia ei ollut mitenkään yleisesti jaettua, vaikka ehkä vallitseva olikin, ja koko siirtomaakonteksti, mustien lapsellistaminen kerronnassa ym. oli kyseenalaistettu moneltakin taholta.
(Ei sillä, mun mielestä Tintti on aina ollut samanlainen ärsyttävä nuuskija kuten Mikki Hiirikin 
Crumb ja Manara. 3
Hyvä topikki – Tykkään ihan hitosti.
Sarjiksista Ja langasta siis.
Aijoo ja pakko mainita myös yksittäisistä supersankarilehdistä Suomessa 90 -luvulla ilmestynyt Hurjapää -spesiaali käsikirjoittana Ann Nocenti, joka kirjoitti myös muutaman aivan loistavan Daredevil -tarinan.
Minut kasvatti Aku Ankka.
Aina tullut. Tulee edelleen.
Junnuna kyl diggailin kans niilo pielisistä, asterixit toimi kans ja marsupilami. Tintti vähän vaihtelevasti. En oikein koskaan ollut marvel sarjakuvien ystävä… Lassi ja Leevi, Lucky Luke onnkans kovia.
Nyt viimeaikoina mieltä lämmittäny hugleilur drakssonin tekeleet. Myös bunny suicides, cyanide & happines ja fingerpori.
Blacksad (ja nyt alkoi naurattaa kun tajusin, että pääosassa on tosiaan kissahahmo)
ja ElfQuest (löysin skidinä kylän kirjastosta hienosti piirrettyjä sarjakuvia ja tämä oli niiden joukossa)
- tietysti jo mainitut Karviset, Aku Ankat yms yms yms, ai saakeli kun Tintti ja Lucky Luke ja muut oli siistejä luettavaa penskana, huh! pitää varmaan käydä kirjastossa lainailemassa pinkka kotio.
Jeff Smithin Luupäät taitaa olla vielä mainitsematta. Loppua kohden sarja kasvoi vähän turhan isoksi, mutta oikein sympaattista ja hienoa seikkailusarjista kuitenkin. Näistä tuli myös hyvin vahvat lapsuuden seikkailufiilikset maailman imastessa täysin mukaansa. Myös harvoja sarjiksia, joiden parissa olen nauranut ääneen.
Näitä vielä myytiin jossain vaiheessa törkysen halvalla joka paikassa tyyliin pari euroa/albumi. Ostin useammat ainakin kolmet kopiot ja lahjoittelin kavereille.
Tässähän on jo mainittu suurin osa omista suosikki sarjiksista ja paljon uutta mielenkiintoistakin. Muistan joskus junnuna höröttäneeni kovaan ääneen myös Hemmo Paskiaiselle.