Transmetropolitan on mulle turhan itseriittoista kamaa. En vaan oikein jaksa. Preacher on kanssa siinä hilkulla.
Jossain vaiheessa aloin lukemaan enemmän sarjakuvia kuin kaunokirjallisuutta, mikä oli ihan jees valinta. Amerikkalaista nykysarjakuvaa kaiketi eniten, kotimaista toiseksi eniten ja ehkä ranskalaista kolmanneksi. Harmi kun en osaa ranskaa (tai japaniakaan kunnolla), kun noita käännöksiä saa aina odottaa.
Sit Vertigo julkaisee kaikkea viihdyttävää hömppää noiden raskaampien vastapainoksi. Esim. Y: The Last Man on nokkela, hauska ja jännä. Koska YV:n sarjistopsu, bongaa kuvanäytteestä kuollut lähetti:
https://farm9.staticflickr.com/8625/15419604724_b46beb34fc_c.jpg
Lenkkarit jalassa, pyh.
zykkeli - 10:24, 17.12.2014 » Hergé upealla Tintin -sarjallaan. Jälki on hienoa ja ajatonta ja stoorit aikanaan todella poliittisia (olematta kuitenkaan tätä häiritsevän leimallisesti)Tintti Afrikassa sisältää kyllä varsin häiritsevää politiikkaa.
Nettisarjiksista nämä ovat kolisseet aika kovasti:
Ja sexylosers kun se vielä aikoinaan ilmestyi.
vasaraasialainen - 12:35, 17.12.2014 » Transmetropolitan on mulle turhan itseriittoista kamaa. En vaan oikein jaksa. Preacher on kanssa siinä hilkulla.Oli Transu mun mielestä silti parempi kuin Preacher.
Odie - 11:50, 17.12.2014 » Ainiin, koska yksvaihteen sarjislanka: http://2.bp.blogspot.com/_wPnlefcqFRI/S6LEs7wSxII/AAAAAAAAAkI/Fm5Vl_SbaMo/s1600/fixie+fags.jpgHah, muistan kun kid_scientific veti jostain herneet kun sillä ei ollut hajuakaan jostain ja muutenkin vähä hellä alapää niin se modas tästä sarjakuvasta sellaisen, jossa oltiin mä ja lumikko ja "prrrrätkiä". Se oli tarkoitettu loukkaukseksi se sarjis, mutta lopputulema oli niin eeppinen, että olisin jopa toivonut siltä akateemiselta kokovartalokyrvältä alan vaihtoa sarjisten pariin.
Sarjikset on lähellä sydäntä, mutta pääosin vain belgialaisten/ranskalaisten osalta. Näistä Gaston LaGaffe on paras. Kannattaa muuten tsekata myös Franquinin “Musta Albumi”, ilmeisesti jonkun masennusjakson tulos. Aika hapanta. Asterixit on luettu kaikki moneen kertaan. Piko ja Fantasio on kovia vaikka Piko joskus onkin ärsyttävä. Pikku-Piko on ylikova.
En oo koskaan oikein oppinut lukeen sarjakuvia laajasti. 1980-luvun Pahkasiat on helvetin kovia ja isän kaapeista on tullut nyysittyä aika paljon myös Tapiiri-lehtiä ja toki myös Väri-Tapiiria. Tykkään myös Don Rosan sarjakuvista.
Oon myös aina piirtänyt (nykyään lähinnä kikkeleitä Dolan-runkoihin) kaikkea, ja muksuna syntyi sarjakuvia paljon. Parit kurssitkin on käyty, joista parhaiten muistan kesäkurssin tohtori PA Mannisen opetuksessa. Oli hyvä opettaja, sanoi monesti että jos sarjis on tylsä niin siihen pitää piirtää paljon räjähdyksiä ja leviäviä sisuskaluja. Niinpä kurssitöinä syntyi muu muassa räjähtäviä nakkeja ja aivojäätelöitä. Piirtäminen on kyllä (jännä juttu) jäänyt.
mulla on ollu ilo ja kunnia soittaa muutamankin ansioituneen sarjakuvatyypin kanssa eri bändeissä, mainitaan Kivi Larmola ja Karstein Volle, google tietää enemmän.
Ei Munarkilla satu olemaan tallessa Skidin sarjakuvaa? Jäi vaivaamaan, kun en ole nähnyt.
ei hemmetti, miten oon voinut unohtaa sen sarjakuvan? oli kyllä aikamoinen 
teininä rupesin lukemaan sarjakuvia kun löysin judge dreddejä kirjastosta. plus akuankkoja tullut plärättyä juuh niin paljon että ei varmaan pysty edes laskemaan.
Lapsuudesta asti sarjikset ovat olleet SE juttu. Isän ja äidin lukemista ja hankkimista Asterixeista ja Lucky Lukeista (lausun edelleen [lukku luke] koska äitikin sanoi niin) se lähti, Aku Ankka ja Tintit tuli näiden jälkeen kuvioon mukaan ja Tintin kautta sitten vähitellen laajeni suuremmin eurooppalaiseen sarjikseen. Supersankarisarjis tuli sitten vähin myöhemmin ja mutantit yms. auttoivat kovasti kasvukipuihin pienellä paikkakunnalla.
Nykyisin tulee luettua vähän kaikkea kirjastojen ehdoilla, muutamia poikkeuksia itselleni hankkien. Kaikkien aikojen suosikkina kuitenkin itselläni Usagi Yojimbo. Vihaan sitä, että Sakai sanoi tekevänsä sitä vielä varmaan parikymmentä vuotta, mutta en voi olla rakastamatta itse sarjakuvaa. Pienen Dragon Ball-hairahduksen jälkeen tämä onkin ainut jatkuvampijuoninen sarjis jota seuraan. Hyvää kamaa, juuri sopivassa suhteessa draamaa, samurailegendoja ja huumoria hienoon viivaan yhdistettynä.
nysimum - 11:47, 17.12.2014 » Jyrki Nissinen.http://cartman.naurunappula.com/sh/40/b6/40b6109495289ecd/0/652907.jpg Olin eka et miks ei oo Manaraa mainittu, mutta olihan toi yks hieno mies ja connoisseur Oulusta ollut jo tilanteen tasalla.
Tex Willer! Kyseisen sajakuvan parissa tullut vietettyä paljon aikaa.
Sarjakuvien suhteen olen oikeasti kaikkiruokainen. Ainoastaan ärsyttää vain sarjakuvia lukiessa ja elokuvia katsellessa esiintyvä paha tapa pureskella kynsiä.
Nii ja tietty Aku Ankkaa luettu paljon, osa moneen kertaan.
vasaraasialainen - 12:57, 17.12.2014 » Ei Munarkilla satu olemaan tallessa Skidin sarjakuvaa? Jäi vaivaamaan, kun en ole nähnyt.Ei, harmi vie.
Joakim Pirisellä on kanssa sellaista tavaraa, että oksat pois ja pärinät päälle. Ihan mielettömän hyviä juttuja. Ja Herrimanin Krazy Kat happoilunsa vuoksi.
Tintti oli siitä avartava kokemus, että joskus pentuna luin juurikin Tintti Afrikassa -sarjista ja jokin siinä häiritsi mua ihan hirveästi. Tai oikeastaan tarkemmin se, että afrikkalaiset viittasivat itseensä ja toisiinsa aina “mustina” ja se oli minusta skidinä outoa, koska en mäkään joka välissä sanonut, että nyt tämä valkoinen poju lähtee tekemään sitä tai tätä. Samaten se, että afrikkalaiset oli esitetty tosi tyhminä. Sitten myöhemmin tajusin, että ihan rehdistä rasismistahan siinä on kyse.
Porteur - 12:27, 17.12.2014 » Ranskalais-belgialaiset klassikot ja kasarikymmenluvulta kaikki mitä Suuri Kurpitsa ja Tapiiri julkaisi tai olisi voinut. Kaikki Pauli Kallion käsikirjoittama on laatua! Crumb ja Shelton ja ysäriaikaan Peter Baggen Buddy Bradleyt.Voin allekirjoittaa tämän 100 %.
nalle wheelroos - 13:00, 17.12.2014 »AH on hieno.nysimum - 11:47, 17.12.2014 » Jyrki Nissinen.[Auttaja-Hai]
Mun lemppari-Nissisiä ei näköjään oo enää interwebissä, korjaan tilanteen:
https://dl.dropboxusercontent.com/u/16490226/nissinen1.jpg
https://dl.dropboxusercontent.com/u/16490226/nissinen2.jpg
Skidinä tuli haalittua kaikki Non Stopit paikallisesta kirjakaupasta sitä mukaa kun niitä ilmestyi. Paljon muuta ei pikkukaupungista sitten saanutkaan. Paitti tietysti Asterixit, Lucky Luket, Tintit sun muut peruskaurat. Noiden jälkeen tuli pitkä tauko kunnes Stokiksessa asuessani törmäsin Charlie Christensenin Arne Ankkaan joka kolisi lujaa, osittain sen takia että pyörin joidenkin alkupään strippien sivuhahmojen esikuvien kanssa samoissa porukoissa IRL.
Nykyään sitten sporadisen kaikkiruokainen, ellen peräti opportunistinen sarjakuvan kuluttaja.
Pyöräilyaihetta ohuesti sivuten:
http://heltnormalt.aftonbladet.se/img/arneanka/2013/07/02.jpg
tutam - 13:14, 17.12.2014 » Tintti oli siitä avartava kokemus, että joskus pentuna luin juurikin Tintti Afrikassa -sarjista ja jokin siinä häiritsi mua ihan hirveästi. Tai oikeastaan tarkemmin se, että afrikkalaiset viittasivat itseensä ja toisiinsa aina "mustina" ja se oli minusta skidinä outoa, koska en mäkään joka välissä sanonut, että nyt tämä valkoinen poju lähtee tekemään sitä tai tätä. Samaten se, että afrikkalaiset oli esitetty tosi tyhminä. Sitten myöhemmin tajusin, että ihan rehdistä rasismistahan siinä on kyse.Niin, en tiedä mikä on lopulta tarinan takana se ajatus miksi toteutettu kuten on toteutettu. Monet tapahtumat tarinassa ovat hyvin rasistisia tai muutenkin karuja, mutta onko tarkoitus kertoa että näin olisi vai tuoda esiin, että tuollaista tuo siirtomaameininki on? Arvailujahan tästä on ilmoille heitelty vaikka kuinka. Itse näen tarinan kuvauksena ajasta vuodelta 1930. Aika vähän siirtomaa-ajoissa ja meiningissä on juttuja mitä pidän hyväksyttävinä oli niistä piirretty sarjakuvaa eli ei.
Ruotsalaisista ne kaksi Joakimia: Lindengren ja Pirinen! Ja Lena Ackebo.
^^Kandee lukaista vaikkapa Peppi PItkätossun alkuperäisversiosta kuvaus siitä kun Peppi ja kumppanit seikkailevat Pepin Neekerikuningas-faijan maassa. Osattiin sitä Ruotsissakin 40-luvulla.
E: Peukku Lindegrenille ja Piriselle!
zykkeli - 13:30, 17.12.2014 »Joo, tämä on ihan hyvä pointti. En sen tarkemmin ole Hergeen persoonaan perehtynyt, että uskaltaisin lähteä arvailemaan. Toin tuon esiin lähinnä siksi, että toi oli itselle sellaisia ensimmäisiä heräämisen hetkiä lapsena kun tajusi, että joku tässä nyt mättää, muttei ihan osannut sanoa mikä.tutam - 13:14, 17.12.2014 » Tintti oli siitä avartava kokemus, että joskus pentuna luin juurikin Tintti Afrikassa -sarjista ja jokin siinä häiritsi mua ihan hirveästi. Tai oikeastaan tarkemmin se, että afrikkalaiset viittasivat itseensä ja toisiinsa aina "mustina" ja se oli minusta skidinä outoa, koska en mäkään joka välissä sanonut, että nyt tämä valkoinen poju lähtee tekemään sitä tai tätä. Samaten se, että afrikkalaiset oli esitetty tosi tyhminä. Sitten myöhemmin tajusin, että ihan rehdistä rasismistahan siinä on kyse.Niin, en tiedä mikä on lopulta tarinan takana se ajatus miksi toteutettu kuten on toteutettu. Monet tapahtumat tarinassa ovat hyvin rasistisia tai muutenkin karuja, mutta onko tarkoitus kertoa että näin olisi vai tuoda esiin, että tuollaista tuo siirtomaameininki on? Arvailujahan tästä on ilmoille heitelty vaikka kuinka. Itse näen tarinan kuvauksena ajasta vuodelta 1930. Aika vähän siirtomaa-ajoissa ja meiningissä on juttuja mitä pidän hyväksyttävinä oli niistä piirretty sarjakuvaa eli ei.
Tinteistä puheenollen:
PIFin Professori Tuhatkauno -lanka sisältää tiukkaa kamaa, elikkä uudelleen tekstitettyjä tinttejä. Harvoin suomea käytetään yhtä hienosti, tai en tiä.
Samalla linjalla Garfield minus Garfield on ihan hillitön.