Noh, nyt kun hommaa miettii retrospektiivisesti niin tietty paras vaihtoehto olisi ollut metskata heti alkuunsa joku ehta vanha ratapyörä ja passata kokonaan hikisten konversioiden kanssa räpeltäminen. Mutta paljon hyödyllisiä juttuja olis jäänyt varmaan samalla oppimatta.
Taloudellisesta näkökulmasta mun ehdottomasti paras diili on ollut jonkun muun valmiiksi kokoama Ebaystä poistettu Harry Quinn-ratapyörä.
Amatööri kyselee - kumpi parempi/ kumpikaan?
Crescent 316, 1990:
http://kuvat.huuto.net/5/ac/46f0de8a1b85513df95f088387152-orig.jpg
versus
Peugeot, carbolite 103 putkella, 1986(?):
http://lh5.ggpht.com/_rKtYSm0HXz0/TFu_1l2zH4I/AAAAAAAAAC8/Fi62s-GSQcU/s512/runko.jpg
Paraneeko vaihtamalla vai onko samantasoisia? Tällä hetkellä siis pösöä fiksailen. Oma kysymyksensä on tietenkin hankalat osat, niitä taitaa löytyä kummastakin?
E: onko geometriassa eroja?
randomm - 12:43, 11.8.2010 »Tässä se pakollinen linkki [Competitive cyclistin laskuriin](http://www.competitivecyclist.com/za/CCY?PAGE=FIT_CALCULATOR_INTRO). Kannattaa ehdottomasti kokeilla tuotakin ennen kun käy runkoa hankkimaan. Itse 185 senttisenä en kyllä enää edes harkitsisi alle 58 senttisen rungon ostamista, joten minun korvaani tuo 54 cm:kin kuulostaa alimitoitetulta.Kun oon 182cm. niin varmaan runkokoko menee jossain 52-54 tienoilla.Itse olisin heittänyt lonkalta 54-55cm, mut se tosiaan riippuu tosi paljon raajojen ja torson pituuksien suhteista. Jos on suhteessa pitkät jalat niin ajoasennosta tulee taulukosta vedetyllä runkokoolla helposti kumara, mut sittenhän on kaikkea slouppaavaa yläputkea sitä kompensoimaan jne jne :)
Neuvo siihen laskuriin tulikin jo. ← tämä oli se tärkein neuvo.
Noiden runkojen geometrioissa ei ole käytännössä eroa, kumpikin on luonteeltaan pitkän sorttinen verrattuna moniin muihin vastaaviin. Kummassakin ovat ranskalaiset millikierteet keskiössä. Crescent 92316 on suoraa paksua putkea, ja jäykkä. Hyvä ostos raskaalle kuskille. Myös sen mitoitus on klassinen teräskilpurin mitoitus, se ei ole enää mikään retkipyörä. Kuitenkin haarukoihin mahtuu mukavasti vielä 32 millinen rengas, mikä tavallisessa katukäytössä ja huonokuntoisella maantiellä on vielä ihan asiallinen vaihtoehto. Peugeot oli taas muinoin yksi suurista valmistajista, ja aivan syystä. Pyörät olivat hyviä, mitä nyt ranskalaiset osat (lähinnä ne vaihteet ja jarrut kahvoineen) hävisivät vertailussa italialaisille ja japanilaisille kilpailijoilleen. Crescentti on kestävä, ja sen metallipinta on maalipinnan alta vielä erikseen passivoitu. Sen osat ovat Shimano Exage 250 sarjaa, ja ne ovat edullisia ihan hyvin toimivia osia. Uuden pakan saa takanapaan Biltemasta 12 eurolla. Jos takasiirtäjä on huono, senkin saa samasta paikasta. (se 16 euron Acera on 7 lehtiselle sopiva)
Ja kun tekee sen muunnoksen fiksiksi, niin on ihan todellakin järkevää säilyttää ne vanhat osat. On suoraan sanoen melko aivoton veto heittää ne roskiin tai hukata, koska pyörä on paljon arvokkaampi vaikka edelleen myydessä, jos mukana tulevat myös ne originaalit osat. Mieli voi muuttua, ja polvet tehdä tenän, tai mitä vain, ja ne vaihteet alkavatkin sitten taas kiinnostaa. Ties vaikka innostuisit maantiepyöräilemään. Se ei ole ihan niin hölmöä hommaa, kuin sitä kokeilematon voisi äkkiä kuvitella. Tee ensin vain se uusi takakiekko ja kokeile sitä hommaa. On jotenkin outoa, että pyörä pitää ensin hajottaa täysin osiin, osat hukata, ostaa kalliilla uudet osat ja vasta sitten alkaa edes kokeilemaan, että sopiiko homma omalle vartalolle vaiko ei.
Voi sen kokeilemisen tehdä vähän järkevämmässäkin järjestyksessä. Aloita ensin sillä pelkän takakiekon vaihdolla ja vedä ketju suoraan sille uudelle takakiekolle siltä pienemmältä eturattaalta. Osta vieläpä sellainen takakiekko, joka on valmiiksi kaksipuoleinen, fiksi ja sinkula, ja kokeile. Sitten viilaa ne välitykset kohdilleen. Aja sillä. Jos tuntuu hyvältä ja projekti mielekkäältä, niin jatka vasta sitten. Pala kerrallaan, yksitellen ja ajatuksen ja ajan kanssa. Lue kaikkea aiheesta, ja muista myös se lähdekritiikki.
Hyvät jopa kalliillakin ostetut osat eivät tosiaankaan mene hukkaan, kun ne voi aina kierrättää eteenpäin omiin jatkoprojekteihin. Silloin on muuten nokkelaa, että voi palauttaa paikoilleen ne vanhat irrotetut osat ja myydä taas pyörän kokonaisena eteenpäin.
Tuure
-.-
Ensimmäiselle kysyjälle ja säikeen aloittajalle: minä aloittaisin projektin aina täysin ehjästä ja toimivasta pyörästä. Sitä voi ajaa ja sitä voi kokeilla, ja sen ajoasennostakin saa selvyyden. Nousta putkelle ja ajaa sik-sakkia ja makustella, että miltäkö vehje tuntuu. Vasta sitten ja sen jälkeen siirtyä eteenpäin siinä projektissa. Näin vähentää sitä vaaraa, että vehkeestä tulee täysin susi.
Kiitos Tuure kommentista! Kullanarvoisia neuvoja. Taas vaaksa eteenpäin pyöräntuunaajan kivisellä polulla…