Joo se pyhään peltilehmään koskeminen auheuttaa välillä melkosia ylireaktioita. Ihan niinku siellä sisällä joiltain kuskeilta häviäis täysin todellisuuden taju siitä, että he eivät ole vaarassa, ja että toiselle voi oikeesti käydä pahasti heidän törttöilyn johdosta.
Raision myllyn parkkihallissa ylitin suojatietä joskus ja sieltä auto vyöryy yli melkein varpailta ajaen sellasella vauhdilla millä ei parkkihallissa todellakaan kuulu ajaa. No ohi lipuessa koputan taaimmaiseen sivuikkunaan koukistetulla etusormella. Jatkan välittömästi matkaa ja selän takaa kuulen äkkijarrutuksen vinkasun ja agressiivisen oven paiskaamisen ja ajattelen:
“Koskiksä sä mun autoon!”.
Käännyn ympäri ja kerkeen vastaamaan vaa “joo”, kun nuorukainen kopauttaa multa hatun pois päästä. Sen verran on oltu tilanteissa baari-tarjoilija taustan takia, että en rupee sitä hattua noukkimaan asettaen itteni kompromisoituun asentoon, vaan pysyn viileenä. Otan vähen tukevampaa asentoa ja mitään enempää eskaloittamatta tuijotan kundia ja totean: “et sä voi täällä tolleen ajaa”. Siinä sit sivullisetkin rupee huomauttelemaan kaveria ja kehottavat jatkamaan matkaansa. Tilanne purkautuu aika nopeesti - jotain mutinaa kuskilta matkalla autoon, hattu päähän ja ostarille. Kumppanin kanssa sit ehkä pari minuuttia käydään läpi, että mitä ihmettä just tapahtu ja mikä saa ihmisen käyttäytymään tolleen.
Yleensäkkin mitä agressiivisempi vastapuolen reaktio on, sitä rauhallisempana ite pysyn. Liikaa on tullu todistettuu sitä miten helposti tollasilla ihmisillä yltyy homma käsirysyks.
pitkästä aikaa pääsikin peukun sijaan vilauttamaan kansainvälistä;
ajelin eilen kotia kohti “Panimokatu - Työpajankatu - Vanha Talvitie” -risteyskombinaatiota ajorataa pitkin, koska syyt.
Panimokadulla musta 700-sarjan penari päätti kaasuttaa vasemmalle viereen, ja kun käännyin itse oikealle, hän päätti että ohittaminen risteysalueella on oikein ok, ja meinas tulla kainaloon Vanhalle Talvitielle kääntyessäni. S*anan tunarit.
Joo sieltä Työpajankatua tungetaan herkästi väistämisvelvollisuuden takaa kohti. Muutenkin tuo koko risteys pitäs räjäyttää, valaa epoksiin ja laittaa liikennemuseoon näytille otsikolla “Ei näin!”. Mitään sujuvaa / selkeää “näin ajat oikein polkumapyörällä” -reittiä ei taida olla, kumpaankaan suuntaan ajaessa.
Ajelin tänään vastavirtapyöräilylle sallittua yksisuuntaista autojen suunnan vastaisesti, kun joku audimies kääntyi vastaan ja minut nähdessään kiilasi niin reunaan, että juuri ja juuri mahduin auton ja reunatuen välistä läpi. Harmittaa, etten kääntynyt ottamaan rekkaria ylös.
Olihan virkistävää huomata Ruotsalaisten autoilijoiden asenne, kävin ajamassa kaverin kanssa Vätternrundanin viime viikonloppuna. Ei ainuttakaan kiukuttelua, kiilaamista, kiihdyttelyä, tööttäilyä tai muutakaan mielenosoitusta vaikka ajettiin kohtuu pitkässä parijonossa. Siellä ne autot kiltisti odotti takana turvallista ohituspaikkaa. Toki tuota tapahtumaa on järjestetty niin kauan että medelsvenssonit tietävät välttää noita reittejä Volvoinensa kyseisenä viikonloppuna.
Parin viikon päästä nähdään kotimaan suorittamista Saimaa Cycle Tourilla, viime vuonna sattui muutama kilipää mun kohdalle.
En yleistäisi ruotsalaisia tuolla tavalla. Muutama vuosi Tukholmassa ja rannikkoa randottu Haaparannasta Malmööhön ja ei siellä sen parempaa ole kuin Suomessa. Valitettavasti.
Vättern runt on tietysti sellainen hotspot että siellä toivottavasti otettaisiinkin vähän rauhallisemmin.
Juu varmasti näin, onneksi kuitenkin Vätternin reitillä olivat fiksusti, samaa ei voi sanoa Suomalaisista…oon kolunnut kotimaan tapahtumia parikyt vuotta ja aina ihan joka kerta sinne reitille eksyy noita pipipäitä.
En oo asunu, enkä randonnu, mutta just vedin asuntovaunua toista viikkoa tukholman eteläpuolisessa ruotsissa ja onhan siinä liikenteessä ero suomeen ku yöllä ja päivällä.
Ohituskaistalla 110 alueella tullaan ohi ihan rauhassa, vaikka on vetäny 85 siinä kaitein rajatussa karsinassa tien tukkona edelliset 20km. Samaisilla teillä on 90 ja 110 alueella suoraan tonttiliittymiä, mitä ei uskalleta suomessa tehä, ku nollat taulussa takaa tulevat vetää konttiin ku yrität kääntyä.
Rampit on lyhyitä, mutta yhdistelmälle annetaan tilaa ku vaan lyö vilkkua.
Kaikin puolin rauhallisempaa. Keskimäärin porukka ajo tasan tai vähän alle rajotuksen ja sit jos joku ajo ylinopeutta se meni sit varmaan 50% yli, mutta niitä oli pari päivässä jonkun tuppukylän ohitustiellä.
Yks merkittävä tekijä voi olla, että eteläpäässä ruotsia kaistaleveys on valtateillä metrin suomalaista kapeempi, rampit ahtaampia ja pientareet kapeita ka kaiteet molemmin puolin tai keskellä kaide ja tärinä laidassa.
Esim. Tiellä 23 linköpingistä etelään jää pelivaraa kaistaviivojen väliin leveen vaunun kans reilusti alle 50cm. Ja vähän viivan ulkopuolella kaiteet. Pistää hlöautollakin keskittymään ajamiseen, mikä on hyvä.
Tossa Pikku-Huopalahdessa oli joku tilapäinen tietyö ja toinen kaista kiinni. Just mun kohdalla autoukko pääti et parempi oikasta pyörätien kautta kuin venata ajoradalla vuoroaan. Pistin pyörän eteen ja sanoin sille, että pakki päälle tää ei oo sun oikotiesi. Pari kolme neljä kertaa se pakitteli metrin ja yritti sitte tunkea päälle. Sanoin että kyllä se pakki näyttää toimivan, mene takas vaan. Jonkin aikaa jatkettiin, se ilmoitti että voidaan olla ei hänellä ole kiire. “Äsken tuntu olevan kun tänne änkesit, pakki päälle vaan”.
Sitten se toinen kaistaki avattiin ja siihen tuli joku työukko rauhottelemaan. Siltä autoukolta palo lopullisesti pinna ja se tunki väkisin yli. Siirryin konepellin sivuun ja totesin että reilu puoli metriä syvää naarmua oli jääny lukkogripin ruuvista. Menköön ukko viettämään mukavaa kesäpäivää.
Hemmets ajelin metsäpyörätietä äsken himaan niin tavan henkilöautohan sieltä perskele tuli mutkan takaa vastaan. Vielä sellainen kilsan pätkä katujen välillä eli kai se oli vaan halunnut oikaista. Oispa ollut itellä asb:mainen mentaliteetti äsken asian suhteen, mutta itseäni kiinnosti päästä lähinnä nopeasti kotiin vessaan, joten tyydyin käsillä viittilöintiin. Aikaisemmin olen soittanut näistä häkeen, mutta nyt yllätyin niin etten edes rekkaria saanut ylös.
Taas sattuu ja tapahtuu. Vittu meinas käydä pahasti äsken. Tulin alamäkeen aika kovaa niin taksi tuli hidastamatta kolmion takaa eteen. Just sain sen verran väistettyä etten sen kylkeen vetänyt mutta törmäsin sen jälkeen kanttariin ja siitä tonttiin. Ei onneksi tullut kuin naarmuja toiseen ranteeseen ja käteen. Taksikuski tuli pyyteleen anteeksi sentään ja antoi paperia haavojen putsaukseen. Olin kuulemma a-palkin katveessa. Sanoin että kantsis ehkä vähän hiljentää jatkossa tuossa kohtaa niin vois nähdäkin paremmin. Ite olin brakeless fixed niin en alkanut mitään jatkoja vaatimaan, sillä omakin asema olisi saattanut olla epäedullinen.
Mutta siis paikassa ihan hyvä näkyvyys niin luotin, että kai se nyt mut näkee ja hidastaa vaan liian myöhään tajusin että sehän saatana tulee päälle enkä ehtinyt siinä vaiheessa enää skidailemaan tahi muuten ottaa iteltä vauhteja pois. Vähän syytän itseänikin, mutta vain vähän.
Tän topin ollessa ylhäällä muistui mieleeni viime viikolta epäuskoa, hämmennystä ja mielipahaa aiheuttanut tapahtumasarja:
Ajelin Tapaninkylässä muina henkilöinä Kotinummentien kevliä pitkin täyteenlastatulla Bulsulla. Koska lapsia ei ollut kyydissä, oli minulla ihan rivakka eteneminen kohtuullisen vilkkaasta seudusta huolimatta. Tapaninkylän Alepan kohdalla hieman hidastin (koska sieltä on eteen hypännyt useamman kerran kasuaali vasemmalle toljottaja murhakuutioineen), mutta etenin silti määrätietoisesti kohti suojatienjatketta. Suojatielle oli juuri saapumassa valkoinen, farmarimallinen harrasteauto, jonka oletin kunnioittavan kolmiota, jossa oli vielä varoituskylttikin alla. Noh, farkkuhan jatkoi lipumista suojatielle, mutta sain kuitenkin helposti väistettyä. Ennen kuin ehdin edes hiljentää ja kääntyä antamaan palautetta, niin tämä toope alkoi soittamaan torvea saatesanoin " ópettele ajamaan sillä pyörällä". Vastasin siihen sitten rakentavasti, että “sulla on kolmio, dorka spede”, johon tää kuutiokuski vastasi “ei sil ole mitään väliä”. Hiljaiseksi veti.
