Vaikeita noi on, kaikista eniten vasemmalle kääntyminen. Onneksi harjoittelemalla paranee.
Lohdullista kolmion takaa tullessa ja suoraan tai vasempaan jatkaessa on, että pitää muutenkin katsoa oikealle. Jos tulee kolmion takaa ja kääntyy oikealle, on insentiivi katsoa vain vasemmalta tuleva ajoradan liikenne. Siinäkin pitäisi kurkata oikean olan yli samaan suuntaan kulkevan pyörätien liikenne, jos sellainen on. Tässä tilanteessa sentään se vastaantuleva pyöräilijä kulkusuuntaansa nähden vasemmalla puolella on näkökentässä.
Meinasin pyöräillä juuri kissan sateenkaarisillalle, kun juoksi pyörätien viereisestä pusikosta about täysiä esiin ja siitä tien yli. Saattoi eturengas hipaista häntää, en ole varma, mutta kylläpä säikäytti. Kaunis ja hyvin hoidetun oloinen (mitä nyt ehti siinä turkin kuntoon panikoidessa kiinnittää huomiota) kotikissa oli. Paha mieli tulee huomata, että taajamissa edelleen päästetään näitä viattomia otuksia vapaasti liikkumaan ulkona.
Kiitos vaan, mutta luulen, että näillä harjoitteluvuosikymmenillä alkaa vähitellen olla aika tunnustaa ns. tosiasioita… Mutta joo, ikävimpiä minusta tosiaan ovat tapaukset, joissa saman pääilmansuunnan ajoradan ja pyörätien liikennettä ei oikein näe samalla vilkaisulla (seisovia autoja tmv. näköeste välissä). Neljän eri suunnan katsomisessa menee jo sen verran aikaa, että ensimmäisenä katsotusta suunnasta ehtii pyöräilyvauhtiakin tulla jo melkoisen matkan.
Sivutieltä oikealle kääntyvät (ja vastaavat) ovat tosiaan oma lukunsa, parhaassa/pahimmassa tapauksessa eivät katso edes eteensä. Eräskin sankari lähti penssa-aseman pihasta valumaan eteenpäin, kun olin jo vasemman etukulman kohdalla. (Toki olisin ohittanut mieluummin takakautta, mutta siellä oli seuraava auto kiinni puskurissa.) Yleensä tosiaan tulee väärällä puolella ajaessa kanavoitua kaikenlainen rage suoraan tienpitäjälle, mutta tuossa tilanteessa ei.
Siis vertaatko autoilijan näkymää fillaristin näkymään?
Auto on aika näkyvä. Fillaristi ei. Varsinkin kun useammassa pyörässä ei ole minkään sortin valoja. Edes iltaisin.
Itse kyllä näen autot hyvin. Osa pyöräilijöistä on vaikeampaa havaita. Toki tämäkin riippuu monasti että missä ja miten.
Ajoneuvon kuljettamiseen on täällä selkeästi määritellyt vaatimukset.
Siihen ei kaikki pysty, ja siksi meillä on jalkakäytävät, ja jalankulkija on kuninkaallinen, jolle annetaan loputtomasti siimaa.
Hhhhh ajelin tossa rauhakseen Marian sairaalan alueen läpi matkalla töihin. Just kun olin kääntymässä oikeelle poistuakseni aluelta niin eikö siitä aja joku sankari oikeelta ohi. Onneksi sain pysäytettyä enkä tärskäyttäny kylkeen.
Oli silleen aikaa että ajelin sit tän sankarin kiinni kun se pysäköi siihen lähelle.
Minä: “Ajoit sitten piha-alueella oikeelta ohi.”
Kuski: “No ajoin kun sä ajoit siinä ihan keskellä.”
Minä: “Mites ne liikennesäännöt meni sen oikeelta ohittamisen kanssa.”
Kuski: “Joojoo mut on kiire.”
Siinä sit jotain vielä sanailtiin ja sit piti mennä töihin. Kunnon meininki.
Mulla vihreet ja keskellä risteystä joudun pysähtymään, kun keskimmäistä kaistaa kaahaa auto nenän edestä. Ihan reippaasti punasia päin tuli, olin kuitenkin hänelle risteyksen toisella puolella. Ja lähes pysähdyksistä on saanu kiihdyttää, koska neljän ruuhka. Noh käännyin perään jututtaa, kieli vaihtu enkuks, ku ekat sanat oli kutakuinkin “sorry, I didn’t see you”. Mihin hittoon mahto kattella, jos ei nähny mua eikä valoja.
Mä: “You have to pay attention to the lights.”
Kuski: “I know, but the lights turned suddenly.”
Mä: “Yes, they do turn suddenly and red means you have to stop.”
Pelkääjä: “Ensi kerralla hän kyllä katsoo.”
Zen petti tähän hölmöön puolusteluun joten totesin lähtiessäni “fucking idiot”.
Oispa vaan olemassa joku kolmas valo, joka varottaa, että kohta tulee punainen.
Vitun jalkakäytäväpyöräilijä tuli rimputtamaan kelloa ihan mun selän taakse. No vittu onnistuit löytämään ahtaimman vitun jalkakäytävän mihin lävähti just junallinen jalankulkijoita. Et pääse ohi.
On kyllä ihan saatanan raivostuttavaa katella tossa lähikaupan edessäkin, kun on isot jalkakäytävämerkit ja niin vaan porukka vetää niiden alta täyttä.
Ajoin kerran muutaman puolitutun kans tuota reittiä, ja niin vaan muut neljä ajoivat jalkakäytävää pitkin. Totesin, että ei pitäis ajaa jalkakäytävillä, niin hämmennys oli reaktio. Ne ei siis ollu tajunnu/rekisteröiny koko merkkejä. Ja nämä oli vielä ihmisiä, jotka ajaa pyörällä suht altiivisesti.
Ei nyt varsinaista ragea, mutta hämmennystä. Olin itse auton ratissa (terveys ei vieläkään mahdollista pyörän selkään hyppäämistä) ja käännyin parkkihallista kadulle (jolla läpiajo kielletty. Salittu vain tontilleajo ja huolto) ja suoraan valo-ohjattuun risteykseen. Väistän hallista tullessa pientä Schenkerin jakeluautoa, joka ei pysähdy punaisiin valoihin, vaan ajaa hissukseen suojatien päälle ja livahtaa isomman kaksikaistaisen väylän virtaan. Ajelen eteenpäin vihreillä ja päädyn seuraavassa risteyksessä taas saman auton perään. Ajamme pari risteystä peräkanaa tiellä, jossa on korttelin puolessa välissä suojatie liikenteenjakajalla. Suojatietä ylittää jalankulkija vasemmalta, joten jakeluauto hiljentää. Kun jalankulkija pääsee jakajan kohdalle, kiihdyttää jakeluauto ja kiertää jakajan vasemmalta puolelta.
Jäin siis lähinnä miettimään, että millaista tämän ammattilaisen ajaminen on ylipäätään, jos tuossa 200m matkalla onnistuu jo pari sakkopaikkaa rakentamaan?
Kyllä se on kunnioituksen puute yhteisiä pelisääntöjä kohtaan joka on vahvasti valloillaan. “Mä tästä äkkiä vaan” ja “pikkusen vanhat vihreet heh heh”.
Tossa just autoa tankatessa joku sankari ajaa suoraan pumpulle kahen vuoroaan odottaneen nenän edestä. Selitys on tietenkin “ei tässä kauaa mee ku mä äkkiä”. En epäile hetkeäkään, etteikö asenne ois sama ajaessa. Mietitään vaan sitä omaa perille pääsyä ja mahdollisia paikkoja vähän oikasta. Nää samst tyypit jättää ostoskärryn keskelle parkkista ja hesellä roskat pöytään.
