Monille varmaan tullut jossain vastaan tällaisia konsepteja, joissa on erilaisilla peer-to-peer alustoilla yhdistetty pyöränkorjaus -palvelua tarjoava sitä tarvitsevaan. Esimerkkinä Velotooler.
Tämä on minusta kiinnostavaa. Rupesin kelailemaan aihetta reilu 1,5 vuotta takaperin ja oletin, että näitä olisi vaikka kuinka paljon, mutta ei näitä lopulta ole kuitenkaan niin lukuisia. Näitä tutkiessani tuli monta ajatusta siitä, kuinka tällainen toiminta tulisi järjestää paremmin, jotta se olisi helpommin skaalattavissa, toteutettavissa sekä brändättävissä asiakkaiden luottamuksen voittamiseksi sekä paremman käyttäjäkokemuksen saavuttamiseksi. Olen sitä mieltä, että tällainen palvelu on tulevaisuuden juttu. Kivijalkapyöräliikkeen kannattavuus on nähdäkseni aika olematonta nykypäivänä tai ainakin harvalla se on kannattavaa.
Mikäli täällä on jengiä, ketkä on oikeasti kiinnostuneita keskustelemaan aiheesta ihan tositarkoituksella eli lähteä miettimään tällaista konseptia skaalattavana mobiiliapplikaationa, niin mielelläni lähtisin tuopilla/kahville vaihtamaan ajatuksia. Omasta taustastani sen verran, että olen juristi ja minulla on osaamista erityisesti työoikeuden saralla sekä myös immateriaalioikeuksien puolella. Molemmat ovat melko tärkeässä roolissa tällaista konseptia ajatellen. Muun juridiikan osalta minulla on käytössäni laaja verkosto oman osaamiseni lisäksi eli tämä puoli on kunnossa. Minulla ei ole tarvittavaa osaamista teknologiaan, enkä myöskään tunne sopivia koodareita. Tietysti markkinoinnin ja graafisen puolen osaaminen sekä palvelumuotoilu ovat olennaisessa roolissa. Tällainen know-how siis iso plussa.
Jos aihe kiinnostaa ja intoa löytyy, niin heitä YV tai soita/tekstaa 050neljäkuusikolme8006.
Partatera-Pietari - 10:00, 24.3.2019 »
Kivijalkapyöräliikkeen kannattavuus on nähdäkseni aika olematonta nykypäivänä tai ainakin harvalla se on kannattavaa.
Tavallaan kiinnostava ajatus, mut itse alottaisin rahan/ajan polttamisen tutkimalla ja testaamalla onko palvelulle oikeesti markkinoita. Oma mutu on, että iso osa potentiaalisista asiakkaista, jotka ois tällaiseen palveluun käyttäneet rahaa pari vuotta sitten, käyttävät nykyään rahansa city-pyöriin. Eli niitä ihmisiä, jotka haluavat vaan toimivan pyörän, jolla päästä paikasta toiseen saavat, palvellaan jo. Toisessa ääripäässä on sitten pyöräharrastajat, jotka korjaavat mielellään itse, tai vievät sinne tuttuun luottohuoltamoon. Kuinka paljon tässä välissä on sitä asiakaskuntaa, jotka semi-spontaanisti tilaavat “Uber-kuskin” himaan rasvaamaan ketjut?
Viitaten Kolkan toteamukseen, pyöräliikkeiden tunnuslukuja katsoessa minulle syntyi tällainen mielikuva. Vaikka voittoa tehtäisi, on se melko marginaalista. Nettikauppa tuntuu ottavan fillareiden ja osien myyntiä enemmän ja enemmän pois kivijalkaliikkeiltä. Tästä herää kysymys, että miten ison osan liikevaihdosta pyöränhuoltoon liittyvät palvelut muodostavat ja kuinka kannattavaa näiden palvelujen tarjoaminen on perinteisellä konseptilla, jossa maksetaan vuokraa liiketilasta sekä mahdollisesti palkkaa muutamalle työntekijälle. Minulla ei ole hajua siitä, paljonko tyypillinen kivijalkayrittäjä maksaa itselleen palkkaa tai parhaassa tapauksessa nostaa osinkoa. Juoksevia kuluja kuitenkin on suhteellisen merkittävästi, jos myydään myös pyöriä ja katteet tuskin voinevat nettikaupan aikakaudella olla kovin suuria.
attebern - 10:39, 24.3.2019 »
Tavallaan kiinnostava ajatus, mut itse alottaisin rahan/ajan polttamisen tutkimalla ja testaamalla onko palvelulle oikeesti markkinoita. Oma mutu on, että iso osa potentiaalisista asiakkaista, jotka ois tällaiseen palveluun käyttäneet rahaa pari vuotta sitten, käyttävät nykyään rahansa city-pyöriin. Eli niitä ihmisiä, jotka haluavat vaan toimivan pyörän, jolla päästä paikasta toiseen saavat, palvellaan jo. Toisessa ääripäässä on sitten pyöräharrastajat, jotka korjaavat mielellään itse, tai vievät sinne tuttuun luottohuoltamoon. Kuinka paljon tässä välissä on sitä asiakaskuntaa, jotka semi-spontaanisti tilaavat "Uber-kuskin" himaan rasvaamaan ketjut?
Joo, siis ehdottoman validi pointti. Uberhan osti Jumpin, joka siis tarjosi sähköpyöriä vuokrattavaksi lennosta eli varmasti tämä on yksi indikaatio siitä, että normipyöräilijöistä osa luopunee pyörän omistamisesta kokonaan. Näkisin kuitenkin, että jos tätä ajatusta lähestyy globaalilla skaalalla, on tässä kuitenkin markkinarakoa. Jonkinlainen markkinatutkimus pitäisi ehdottomasti tehdä, eli olen täysin samaa mieltä. Jonkinlaista osviittaa lienee saatavissa siitä, että paljonko valmistajien peruspyörämalleja myydään eli jos niiden myynti ei ole romahtanut, on tällä ehkä jonkinlainen korrelaatio siihen, että tällaisten pyörien korjauspalveluja myös saatetaan tarvita.
Ei tarvitse asua kuin esim. Haagan etäisyydellä keskustasta niin kaupunkipyörästä ei ole mitään iloa. Lähiöissä pyöriä on valtavasti ja suurin osa niistä jonkun pikkuvian takia ajokelvottomassa kunnossa. Pyörä ei jäähdy, joten yhtä nopea ei tarvitse olla kuin ruokalähetin; siis pidemmällekin voi ajaa huoltamaan.
Aikoinaan kun ajelin Mercierilläni ympäri silloista Itä-Eurooppaa niin minulla ali oli aina mukana sen verran työkaluja, että pyörän purkaminen täydellisesti osiin olisi ollut mahdollista. Ei se työkalumäärä paljon painanut. Siis niiden rahtaaminen ympäri lähiöitä on ihan mahdolllinen ja hyvä idea.
Partatera-Pietari - 10:00, 24.3.2019 »
Kivijalkapyöräliikkeen kannattavuus on nähdäkseni aika olematonta nykypäivänä tai ainakin harvalla se on kannattavaa.
Ok.
Näemmä rakkaudellakin nekin pysyvät pystyssä. Monilla kivijalan pitäjillä voi olla myös ajatuksissa, että jos kulut saa katettua, puskuria vaikka talveen, työntekijöille liksat ja itselle kans, mikäli viivan alle vielä jää jotain on se pelkkää bonusta.
Ei tuo huono idea ole jos löytyy päteviä tekijöitä, mutta ei kannata pyssytellä kivijalan suuntaan kuolonsäteitä.
Kivijalkaliikkeet ovat ehdottoman tärkeitä. Vuosihuollot ja laajemmat korjaukset on parempi tehdä siellä. Ja kun on kivijalkaliikkeitä, niin sentään ihan kaikki eivät aja vääränkokoisellla markettiankkurilla.
Toisaalta ne pikkuvian takia ajokunnottomat pyörät eivät koskaan päädy kivijalkaliikkeeseen korjattaviksi, vaan ne jäävät taloyhtiöitten kiusaksi pyöräkellareihin. Tähän olisi kiertävä korjaaja oiva ratkaisu. Voisi vaikka käydä laittamassa porrashuoneeseen ilmoituksen, että korjaaja saapuu silloin ja silloin, tuokaa pyöränne korjausjonoon pihalle.
täytyy olla erittäin samaa mieltä smurffin kanssa: voitontavoittelusta puhuminen tuntuu suht turhalta. ja musta ihan ookoo hyvä idea, mut noi sun kirjotukset ei nyt kyllä ole sitä parasta “perustelua” tälläsen palvelun kehittämiseen.
taisiis en vaan diggaa kun ihanaan polkupyöräilymaailmanparantaja kuplaan tuodaan tollasta bisnes merdee kilpailijoiden tuhoamisesta
Näkisin ongelmaksi ainakin sen, että mitäs jos pyörämekaanikko ei pystykään hoitamaan hommaa loppuun niillä välineillä ja tarvikkeilla joilla luuli pärjäävänsä? Haluaako asiakas silti maksaa siitä että joku totesi komponentin X olevan rikki, muttei kuitenkaan pysty tarjoamaan uutta varaosaa, saatika voi ottaa koko fillaria haltuun niin pitkäksi aikaa kun saa tarvittavat osat ja homman hoidettua? “Vaihteet ei toimi” voi johtua säädöistä, tai sitten jotain on oikeasti rikki. Ohjataanko sitten eteenpäin LBS:ään? Ja paljonko ũbermekaanikko tästä saa?
Monet taloyhtiöt (ainakin täällä kantakaupungissa) tekee jo tuota että tilaa keväällä liikkuvan mekaanikkofirman omalle pihalleen päiväksi tai kahdeksi ja ilmoittaa siitä rappukäytävässä. Taloyhtiön aktiivisuudesta ja kysynnästä kiinni tapahtuuko tällasta vai ei. En usko että tätä varten tarvitaan sovellusta.
mustAfa - 17:29, 24.3.2019 »
täytyy olla erittäin samaa mieltä smurffin kanssa: voitontavoittelusta puhuminen tuntuu suht turhalta. ja musta ihan ookoo hyvä idea, mut noi sun kirjotukset ei nyt kyllä ole sitä parasta "perustelua" tälläsen palvelun kehittämiseen.
taisiis en vaan diggaa kun ihanaan polkupyöräilymaailmanparantaja kuplaan tuodaan tollasta bisnes merdee kilpailijoiden tuhoamisesta
sorry
Eihän tällaisen palvelun tarvitse automaattisesti koitua kivijalan kohtaloksi. Minun pointtini on, että mielestäni palveluiden tarjoaminen nyt vain tulee kehittymään tällaiseen suuntaan. Tällaista konseptia voisi ajatella niin, että myös kokopäiväinen yrittäjä voisi tarjota palveluaan tätä kautta - pysyvän toimipisteen ohella. Mitä tulee tuohon ajatukseen kustannuksista siinä tapauksessa, että mekaanikko ei saa vikaa korjattua, niin se nyt on nähdäkseni melko helppo taklata sopimusteknisin keinoin eli esim. joku muutaman euron ”perusmaksu” joka naksahtaa aina, kun mekaanikko saapuu paikalle ja tsekkaa tuotteen, vaikka vikaa ei pystyttäisi korjaamaan. Tämä perusmaksu voisi mennä aina täysimääräisesti mekaanikolle ja applikaation taustalla oleva yritys saisi osansa vasta korjaustyöstä. Tämä näin esimerkkinä. Tämä nyt tuskin olisi täysin kohtuutonta asiakkaallekaan, jos se olisi tuotu läpinäkyvästi hinnoittelussa esiin. Tällaiset kysymykset on mielestäni aika helposti ratkaistavissa miettimällä hinnoittelu ja käyttöehdot läpi.
Tällaista pitäisi mielestäni ajatella alusta pitäen laajemmin kuin vain Helsingin tai Suomen mittakaavassa, mutta on toki näin, että markkinatutkimus tulisi tehdään jonkinlaisella edustavalla otannalla. Palvelun kohderyhmä olisi ensisijaisesti yksityinen ihminen asiakaspuolella.
mustAfa - 17:29, 24.3.2019 »
täytyy olla erittäin samaa mieltä smurffin kanssa: voitontavoittelusta puhuminen tuntuu suht turhalta. ja musta ihan ookoo hyvä idea, mut noi sun kirjotukset ei nyt kyllä ole sitä parasta "perustelua" tälläsen palvelun kehittämiseen.
taisiis en vaan diggaa kun ihanaan polkupyöräilymaailmanparantaja kuplaan tuodaan tollasta bisnes merdee kilpailijoiden tuhoamisesta
sorry
Eihän tällaisen palvelun tarvitse automaattisesti koitua kivijalan kohtaloksi. Minun pointtini on, että mielestäni palveluiden tarjoaminen nyt vain tulee kehittymään tällaiseen suuntaan. Tällaista konseptia voisi ajatella niin, että myös kokopäiväinen yrittäjä voisi tarjota palveluaan tätä kautta - pysyvän toimipisteen ohella. Mitä tulee tuohon ajatukseen kustannuksista siinä tapauksessa, että mekaanikko ei saa vikaa korjattua, niin se nyt on nähdäkseni melko helppo taklata sopimusteknisin keinoin eli esim. joku muutaman euron ”perusmaksu” joka naksahtaa aina, kun mekaanikko saapuu paikalle ja tsekkaa tuotteen, vaikka vikaa ei pystyttäisi korjaamaan. Tämä perusmaksu voisi mennä aina täysimääräisesti mekaanikolle ja applikaation taustalla oleva yritys saisi osansa vasta korjaustyöstä. Tämä näin esimerkkinä. Tämä nyt tuskin olisi täysin kohtuutonta asiakkaallekaan, jos se olisi tuotu läpinäkyvästi hinnoittelussa esiin. Tällaiset kysymykset on mielestäni aika helposti ratkaistavissa miettimällä hinnoittelu ja käyttöehdot läpi.
Tällaista pitäisi mielestäni ajatella alusta pitäen laajemmin kuin vain Helsingin tai Suomen mittakaavassa, mutta on toki näin, että markkinatutkimus tulisi tehdään jonkinlaisella edustavalla otannalla. Palvelun kohderyhmä olisi ensisijaisesti yksityinen ihminen asiakaspuolella.
Eli toi mekaanikko olisi *töissä* alustalla "freelancer"- sopimuksella?
Mull Dundane - 17:53, 24.3.2019 »
joko yeply on mainittu
Yeplyssäkin on paljon hyvää, mutta mielestäni siitä puuttuu tärkeitä käyttäjäkokemusta sekä toisaalta skaalattavuutta edesauttavia juttuja. Vaikka pyöränkorjauksessa ei ole kyse päivittäisestä tai viikoittaisesta tarpeesta, näkisin, että myös tällaisessa palvelussa tulisi soveltaa mahdollisimman matalaa kynnystä ja asiakkaan kannalta äärimmilleen vietyä joustavuutta eli asiakkaan ei tarvitsisi kuin avata kännykästä applikaatio, jonka käyttökokemus olisi Uberin yms. tasolla, korttia ei tarvitse kaivaa taskusta, sopimuksen sisältö on äärimmäisen yksinkertaistetussa muodossa ja mieluiten hyvin visualisoitu jne.
Kyse olisi käytännössä palvelualustan asiakkuuden ja franchisingin yhdistelmästä. Työsuhdetta tässä ei muodostuisi eli palveluntarjoaja tekisi hommaa freelancerina, mutta sitoutuen tekemään sen alustan hinnoilla, mutta silloin kun itselle passaa jne. Franchising -elementin osalta minulla on pari ajatusta myös.
Mä oon saannu kivijaloissa niin monta ylimielisen paskaa kokemusta (en kaikista), ettei valu moniakaan kyyneliä siihen suuntaan. On laggardismia ajatella että niitä pitäis varjella jotenkin pyhinä mom’n’pop store -tyyppisinä kulttuuriartefakteina. Mielummin mä nielen kotimaisen älypuhelinaplikaatio-digijalkaliikkeen, kun vaikkapa saksalaisen orjuuttajan. Kehityssuunta on aika selkeä, pienempää pahaa ei voi valita myöhemmin.
Ajankohdasta puheenollen, en oikein usko että Helsingissä tai muissakaan maamme kaupungeissa olisi tarpeeksi asiakkaita tällaselle. Ehkä kuukauden ajan keväällä, koska kivijaloissa on (kai?) liian pitkät jonot. Tällä hetkellä voisin melkein kuvitella kahden meisselikuriirin hoitavan Helsingin keikat ihan kohtuuajassa. Me ei vaan olla pyöräilevää kansaa, vielä.
Ja jos tällaisen kelaisi järkevästi läpi, niin tässähän voittaisi lopulta pyöräilijät; palvelua tarjoaisi oletettavasti pyöräilijät ja sitä ostaisi pyöräilijät. Kynnys pistää kamat kuntoon ja ajaa sitä pyörää madaltuisi. Ne ketkä osaa huoltaa fillareita, saisi itselleen pientä tienestiä ja huoltoa tarvitsevat löytäisivät tällaisen kaverin, joka voi hyvällä tsägällä asua naapurissa. Ne, ketkä vie pyörän vuosihuoltoon pyöräliikkeeseen ja asioi siellä isommissa jutuissa, tekee oletettavasti näin edelleen, mutta saattavat tämän ohella kääntyä joskus tällaisen vertaispalveluntarjoajan puoleen esim. aikataulullisista syistä. Eli siitä tuskin on haittaa, jos alan palvelujen saatavuus lisääntyy. Turvallisuus ja laatu on tietty juttuja, jotka osin hoituu vertaisarvioinneilla, mutta näitä pitäisi kelata.
tewms - 18:51, 24.3.2019 »
Mä oon saannu kivijaloissa niin monta ylimielisen paskaa kokemusta (en kaikista), ettei valu moniakaan kyyneliä siihen suuntaan. On laggardismia ajatella että niitä pitäis varjella jotenkin pyhinä mom'n'pop store -tyyppisinä kulttuuriartefakteina. Mielummin mä nielen kotimaisen älypuhelinaplikaatio-digijalkaliikkeen, kun vaikkapa saksalaisen orjuuttajan. Kehityssuunta on aika selkeä, pienempää pahaa ei voi valita myöhemmin.
Ajankohdasta puheenollen, en oikein usko että Helsingissä tai muissakaan maamme kaupungeissa olisi tarpeeksi asiakkaita tällaselle. Ehkä kuukauden ajan keväällä, koska kivijaloissa on (kai?) liian pitkät jonot. Tällä hetkellä voisin melkein kuvitella kahden meisselikuriirin hoitavan Helsingin keikat ihan kohtuuajassa. Me ei vaan olla pyöräilevää kansaa, vielä.
Näin se on, mutta tätä pitääkin ajatella laajemmin.