Raporttia Köpiksestä tulee muutaman viestin verran.
Tanskassa ei olla velopuolella niin vuosikymmenen päälle toisin kun täällä trendipyöräharrastajien helvetin esikartanossa ;). Sama juttu on Hollannissa. Ehkä nämä tietää mitä tehdään, on fillarointi sen verran suosittua täällä. Maastolla on varmaan vaikutusta suosioon, Copenhagen is pancake, niinkuin Sögrenin jamppa sanoi.
Söögreeni oli varsin vakuuttava filopaja. Tekevät tilaustyönä asiakkaille selllaisen filon kun kukainen tahtoo. Tanskassa käsintehdyt ja sinkkianodisoidut rungot. Kiiltävät osat olivat harvassa tässä liikkeessä. Anodisoitua tai puhallettua senkin edestä. Philin pinnakone oli tietty pajan puolella ja massiivinen valikoima pitkää bulkkipinnaa josta sitten pätkivät ja valssaavat kierteet. Kaikki Brooks tuotteet oli myös tarjolla.
Omaa tuotantoa (tanskalaista) on varsin paljon osapuolella. Lokkareita, kelloja, valoja, pedaaleita, tankoja, yms. Voluumit mahdollista tämän teollisuuden haaran täällä. Tulin kauppaan pari minuuttia vaille sulkemisajan, silti kaverilla oli aikaa rupatteluun ja pieneen kauppaankin. Kaveri jäi ylitöihin pinnaamaan kaverinsa christianabiken kolmipyöräisen cargon takakiekkoa, oli yhdeksän pinnaan mennyt mutta silti oli ajokuntoinen. Mukaan tarttui kupariset ja alumiiniset lokkarit.
anttivalterin suosituksesta vuokrasin fillarin Baisikel liikkeestä. Oli monenlaista veloa tarjolla, enimmäkseen ties mitä rämä hybridiä. Liikkeessä oli kuitenkin kaksi tällaista hoocee veloharrastajan kulmakarvoja kohottavaa rakkinetta.
Eka oli Pedersen jota koeajoin mutta totesin liian isoksi ja lokasuojattamaksi. Hauska laite kaupunkiin.
Toinen oli liikkeen omistajan rakentama sinkula joka sekin oli hippasen iso mutta menetteli. Kaveri elvistelin sen olevan “thi bjest” michen flip floppia ja campan jarruja, mutta kun kokeilin pinnoja niin osassa oli nippelit käsi kiristettävissä. uh-huh… Noh, kun ensin itse etsin pinna-avaimen kaverin romulaatikosta kun ei hän sitä löytänyt, niin kaveri tomerasti alkoi kiristelemään puolen kierroksen vauhdilla ja eihän siitä oikein mitään tullut. Otin kuitenkin pyörän vastaan jotta kaveri ei olisi menettänyt kasvojaan ihan täysin. Satulatolppakin oli jumissa, ugh!
itsekin menossa köpikseen ensi viikolla… mikä mahtaa olla tuo köpiksen hintataso fillareissa ja kilkkeissa? muutenhan se on kovin kallis paikka. taitaapi olla maailman kallein kaupunki viimemittauksessa.
TBS on muuttanut jokin aika sitten tuohon mainittuun osoitteeseen, mutta meno entisellään, ehkä piirun verran hipsterimpää. The Fixiest on ihan ok pikkupuoti, Sögreni perinteinen fiini käsityöläisverstas ja Cykelmageren edellisen moderni boutique-versio. Muut sitten aika perushuttua. Hinnat ovat kovat ja paikallisten luomuksia (Sögreni & Cykelmageren) lukuunottamatta en ole kaupungista ihmeemmin fillarivau:ta löytänyt. Kunnon ajopyöriäkin näkee harvakseltaan, hipsterivärioksennuksia vähän useammin. Ajonäkökulmasta kaupunki on toki kongen.
Muutenkin kaupunki lukeutuu ainakin meikäläisen top vitoseen, mutta pitäydytään tuossa fillaripuolessa. Ehkä hehkutetun Nørrebro Bryghusin voisi mainita: pienpanimo ja sen yhteydessä toimiva fiinimpi bistro-tyyppinen rafla. Olutmies ottaa kokin suositusmenuun seitsemällä (pienellä) jokaiseen ruokalajiin optimoidulla maltaalla - ja nauttii. Pöytävaraus pakollinen, mutta lontoota puhuvat, jopa kohtuullisen ymmärrettävästi.
Juuri kävin Sögrenillä pällistelemässä ja poistamassa yhden soittokellon. Ystävällinen myyjäjamppa ehti hyvin jutella hetken ja selostaa puljun teesejä fillareista. Myös Bullit-showroom on tullut tutuksi, sattuu nimittäin olemaan hotellin naapurissa. Muuten tavatut pyöräkaupat ovat olleet enemmän tavallisen kansan järkipyöräosastoa. Tampereen meininkiin verrattuna suurin ihmetys on ollut jokaisen pyöräliikkeen oivalta löytyvä paineilmaletku, joka on kaiken kansan käytettävissä. Kotona pyöräliikkeen ovelta löytää todennäköisemmin lapun: “Renkaiden täyttö 2e”
Fillariosaston ulkopuolelta mielenkiintoa herätti Mikkellerin oma pubi, joka oli tänään aivan täynnä. Pitää koittaa huomenna uudestaan.
Itse vuokrasin fillarin Christianiassa sijaitsevasta pyöräliikkeestä. Niillä oli vuokrakalustona sellasia Nexus-vaihteisia perusfillareita virheettömässä kunnossa. Hinta saatiin neuvoteltua kohtuulliseksi, ja palautus onnistui pudottamalla avain postilaatikkoon.
Ja kuinka ollakaan, pyörä on tuossakin esillä vetopuoli seinään päin. Häpeääkö härmälääset sitä, että ne on joutuneet laittamaan japanilaisia osia käsintehtyyn pyöräänsä?
Paljon hyviä mainittu, enkä väheksy niistä yhtään. Etenkin Cykelmageriet ja Søgren tekee kivan näköisiä juttuja, Bullittista tietysti puhumattakaan (huomatkaa kaupalla fiksiversio!).
Ben Ben ansaitsisi kuitenkin yksivaihdejengissä maininnan: yksivaihteisia on kivasti tarjolla etenkin CX- ja maastokategoriassa, ja palvelu on ensiluokkaista. Benin veli Ari on seppä, ja tekee käsin runkoja, joista varmaan joku harrastuneempi osaa sanoa enemmän. Puoti löytyy Vesterbros Torvilta, josta sopii jatkaa matkaa vaikka Victoriagadelle Mikkelleriin herkulliselle pikarilliselle muotiolutta.
Cykelbandittenin perässä en kyllä juoksisi pitkälle - lähempää tarkasteltuina pyörien laatu oli kaikkea muuta kuin vakuuttava. Ihan tyylikkäitä ne kyllä oli, hintaluokassaan.
Niin - ja muistattehan, että Köpiksessä kaikki menee kiinni puoli kuudelta.
Ei tullut kyllä pyöräkaupoissa käytyä, mutta Mikkellerin oluen jälkeen voi mennä läheiseen Motheriin pitsalle. Galathea Kroenissa sisustus koostuu 1950-luvun löytöretkeltä tuoduista esineistä.
Avenue- ja Viva-merkit pisti silmään, mutta muuten pyöräkanta näytti olevan perusmarkettikamaa. Toki maastureita ja monivaihteisia on pinnanmuodoista johtuen vähemmän ja tavarafillareita enemmän.
