Huhhuh… Kaikenlaista tässä onkin sattunut, kun olen noita lähialueen pyörähuoltomestoja kolunnut läpi.
Lähdin hakemaan tuota takanapaa yhdestä liikkeestä, jossa täällä Hämeessä on olevinaan suurin valikoima. Eihän se tiskin täti tiennyt edes mitä olin hakemassa, vaikka ihan asiallisesti sille selitin. Mekaanikon kanssa sitten siinä juteltiin ja kaveri tokaisi, että eihän noita takanapoja taida erikseen mistään saada. Jotain se höpötti vielä pinnojen valinnan vaikeutumisestakin. Toi sitten vielä näytille jonkun tusinakiekon, jonka olis myynyt 60e hintaan. Kysyin vielä samassa eturattaiden saatavuutta ja tämäkin kysymys sain mekaanikon sormen suuntautumaan kohti suuta… Jotain se selitteli, ettei niitä oikeen erikseen myydä ja taas kaupattiin koko kampisarjaa. Päätin sitten tilata navat ja rattaan nettikaupoista, koska niissä riittää sentään valinnan varaa.
Seuraavana päivänä lähdin hakemaan uusia kuulia polkimiin samasta liikkeestä. Kiillottelin crescentin alumiiniset valetut polkimet iskukuntoon ja olin melko tyytyväinen ulkonäköön, mutta aika oli tehnyt tehtävänsä myös laakereille. Mulla oli vanhat kuulat pussissa, jossa luki harhaan johtavasti “ohjainlaakeri”. Tiskin täti vei taas mekaanikolle kuulat ihmeteltäväksi. No, tämä sama kaveri tulee lähes kiukustuneen oloisena tiedustelemaan, että aionko mä nyt tosissaan vaihtaa ohjauslaakeriin pelkät kuulat, enkä myös häkkejä. Selvitin sille kuitenkin, että pussissa vaan oli aikaisemmin ohjainlaakerin osia ja kuulat tulee polkimiin. Seuraavaksi tää kaveri alkaa ihmetellä, että miks mä nyt polkimiin haluan kuulia vaihtaa… Doh, ehkä siksi, että vanhat on kuluneet eikä poljin enää rullaa kunnolla. Kaiken lisäksi poljin on -88 luvun Crescentistä ja samanlaisesta uudesta joutuis kuitenkin maksamaan paljon rahaa. Uudet polkimet ~20e vai uudet kuulat 2,5e? Ei ole vaikea päätös - ainakaan mulle… Myi se sentään ne kuulat mulle ja tokas vielä, että olen ensimmäinen joka heiltä hakee polkimiin kuulia. So? En viitsinyt ääneen sanoa, mitä siinä vaiheessa ajattelin herran ammattitaidosta, ainakin myyntimiehen taitoa näyttäis olevan.
Eilinen pinnojen hakureissu oli kyllä paras tähän mennessä. Ajattelin koittaa toista liikettä, kun tässä aikaisemmassa tuntui olevan niin vähän tietämystä kiekon kasaamisesta. Soitin aluksi, että löytyiskö 297 ja 295 kokosia pinnoja. Kaveri mietti siellä luurissa, että kyllä noihin vanhoihin toi kolmesatanen käy ja on tässä jotain lyhyempiäkin. Sovin epäilyistä huolimatta, että käyn katsomassa mitä sieltä löytyy. Menin liikkeeseen ja ihmettelin, että onpas eteinen täynnä romua. Noh, kun astelin sisään, niin tajusin, että tämä “eteinen” onkin kaverin koko liike… Siis myynti- ja huoltotilana n.5x5m huone ja joku vielä pienempi huone oli päädyssä, missä se säilytti työkalujaan. Hirveät myyntipuheet alkoi taas “Tää dt samppion on kyllä niin hyvä pinna, että ei nää ihan halpoja ole…” Oma pinna alkoi taas kiristyä, kun mietin, että paljonko se nyt niistä mahtaa pyytää. No, oikeen kokoisia sentään löytyi ja ilmoitin, että teen ensin vaan takakiekon ja tarviin vaan 18 kpl kumpaakin kokoa. Tämä oli jostain syystä todella vaikeaa ymmärtää. No, se heitti hinnaksi sitten 25e/36 pinnaa. Ajattelin, että hiukan on kallista, kun muualta saa 0,5e/kpl, mutta noi saisi tuosta nyt mukaan enkä jaksaisi lähteä metsästämään muualta. Yllättäen kaverin seinällä oli lappu “maksuvälineenä vain käteinen”. Lähdin siis sateessa talsimaan automaatille. Kun pääsin takaisin niin tää tyyppi heittikin, että jos maksan noista 40e, niin on hyvä. Mä olin todella hämmästynyt ja ihmettelin, että eikös se ollut 25e. “Eikun ajattelin, että yhdestä nipusta 25e” Sanoin tässä vaiheessa, että muualla maksaa samat pinnat 0,5e/kpl. “No 30e sitte noista”, oli vastaus. En sanonut mitään ja lähdin pois päin. Kaveri tajus mun elkeen ja heitti, että saan ne siihen 25e. Hyväksyin tämän kuitenkin hampaita kiristellen. Nippelitkin piti kaivella jostain miljoonalaatikosta valikoiden käytettyjen seasta… Uskomatonta touhua! Koko luukku haisi kaikenlisäksi melko reilusti väkijuomilta.
Sattumista huolimatta proggis on taas edennyt. Tosiaan ne halpispolkimet tuli ostettua turhaan, kun sain noista orkkiksista ihan soivat pelit. Nyt on kaikki alumiiniosat kiillotettu ja maalasin satulatolpan sekä stemmin mattamustalla teräsraepuhalluskuurin jälkeen. Tuli ihan hyvää jälkeä. Rungon pulverimaalauksesta sain mielestäni hyvän tarjouksen paikalliselta konepajalta, 50e. Ajattelin tänään kiikuttaa sen maalaukseen. Olen jo aikaisemmin puhaltanut teräsrakeilla rungon ja etuhaarukan, joten niille ei jää pohjatöitä tehtäväksi. Väriksi valikoitui valkoinen pyörätohtorilta ostamieni vintagenapojen mukaan. Niin, tosiaan piti ostaa modernimmat navat, mutta tohtori tarjosi alkuperäisiin verrattuna samanmerkkisiä ja saman kokoisia napoja kohtuu hintaan, niin tuli sitten tilattua kierteellisenä tuo takanapa. Eipä tarvitse ainakaan venytellä runkoa, kun nuo sopii heittämällä paikalleen. Varmaan jostain 70-80-luvulta tuollaiset valkoiset maillard 600 merkkiset käyttämättömät navat. Tuuppasin toki uudet vaseliinit niihin. Sain kuin sainkin sen takakiekon kasattua ja täytyy nyt ainakin kokeilla, että onnistuisiko sen rihtaus vielä itseltä. Ihan suorat nuo kehät on joten toivoa ainakin olisi… Nyt pitää metsästää etukiekkoon vielä pinnat (jostain muusta pyöräliikkeestä, kuin kahdesta edellisestä…), rataspakka ja jarruvaijereille valkoiset suojat. Kuviakin olis jos jaksais vaan uppia johonkin…