Pitää olla aika hyvää kaveria hitsarin kanssa, että saa rungon hitsautettua. Tai ainakin musta tuntuu siltä. Kyllähän noita putkia hitsailee toisiinsa kiinni, mutta kun polkupyörän rungon tulisi olla vielä suorakin. Ilman kunnollista jigiä putkien asetteluun kohdilleen ja suoruuden tarkisteluun saa kulumaan melkein enemmän aikaa kuin itse hitsaamiseen.
Yksi mahdollisuus on käydä jututtamassa kyläsaaren uusix-verstaiden metallipajan hemmoja. Ovat hitsanneet joillekin runkoja ja korjanneet itse yrittäneiden jälkiä. Yksi mahdollisuus on mallata osat paikoilleen itse, pistää parilla knöllillä putket paikoilleen ja viedä verstaalle saumojen tekoa varten.
Mitään en lupaa, mutta tällaisen kuvan olen heidän palveluistaan saanut.
^^ …niinpä ja nää olikin sitten halpoja vehkeitä!!!
http://www.henryjames.com/equip.html
http://www.henryjames.com/jpegfolder/a100b.jpg
vaikuttaa varsinaiselta kidutuspenkiltä…
Tuo uusix-verstasidea on selvittämisen arvoinen, on sinne muutakin asia.
Jospa uusixin sedät tekisivät itselleen tuollaisen ‘köyhän miehen’ jigin tämän ameriikanpojan DIY-ohjeen mukaan:
http://www.instructables.com/image/FDSYQW1FCA43HSE/Pieceing-together-the-front-triangle.jpg
reiskaw - 9:18, 25.8.2010 »Bikecad, ohjelma johon linkkasit ensimmäisessä viestissäsi.accro - 16:37, 24.8.2010 » Joskus ajan tällä. Lokarit ja pakkari mahtuvat, 35mm kumit lokareilla ja isommatkin ilman. [millä ohjelmalla olet tehnyt tuon kuvan?
Kappas!! Pieni on maailma…
Tuota tuota… sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä, etten ole itse yhtään pyörän runkoa alusta saakka tehnyt… enkä minä ammatikseen ole koskaan hitsannut. Minä olen amatööri… tiedättehän… “amare” , se asian “rakastaja”.
Muuntaja on sähköhitsauksessa vähän eilispäivää. Invertteri tasasuuntaa sähkön, se on kevyt, säädöiltään ylivertainen ja siinä on piirejä, jotka pyrkivat vakauttamaan sen valokaaren. Se syö kaikenlaisia puikkoja niiden päällysteestä ja materiaalista riippumatta, ja sillä voi hitsata myös sekä ruostumatonta terästä että myös alumiinia. (kyllä, tasavirta koneella voi sopivalla puikolla kokeilla myös alumiinia. Se, että onnistuuko siinä hommassa, on sitten tekijästä kiinni. Ko. puikkoja on kyllä suolaiseen hintaan saatavilla.)
Yksittäisen autotalli puuhastelijan ykkösvaihtoehto on kuitenkin ensin se miggi. Siksi että eniten on kuitenkin hommia kotitaloudessa sille ohuen pellin hitsaamiselle, ja kuinka ollakkaan, myös polkupyörän runkoputki on tällaista ohutta materiaalia. Samoin autoissakin melkein joka ainoa kohta ja etenkin ne kohdat, mitkä ruostuvat. Jopa ydintäytelangalla saa aikaiseksi sangen pätevää saumaa, ja sauman ruma pintahan aina hiotaan sileäksi. Se ei ole ollenkaan niin huono kapistus, kuin jotkut muka “ammattilaiset” väittävät. Miggi kannattaa kuitenkin ostaa kaasu valmiudella, että sen voi siihen myöhemmin lisätä. Koti miggi käyttää tyypillisesti valovirtaa, sekin on fiksu juttu koska sitä ainakin on saatavilla liki kaikkialta, ja sen lankavalikoima on milliselle kohteelle hyvin sopiva 0.6 mm - 1.2 mm. Ohuelle langalle sen valovirran 16 amppeerin sulake ja noin 3500W tehontuottokyky on ihan riittävä. Pitää vain pitää huoli siitä, ettei kurista sitä migin koneistoa liian pitkällä ja ohuella valoroikalla. 2.5 mmˆ2 johtimilla se roikka siitä maadoitetusta 16 amppeerin sulakkeen takana olevasta töpselistä on hyvä valinta. Eikä mielellään yli 10 metrin jatkoroikkaa. Nämä edellä mainitut pienet rajoitukset ovat useiden hitsaajien tekemiä havaintoja tosielämästä, ja ne kannattaa uskoa.
Jokin Keskon myymä Telwin on hyvä kapistus, valmistaja on iso ja siihen saa myös varaosia tarvittaessa. Maahantuojia on useita. Pieni Telwin on kotikäyttöön tehty laite, eikä se pärjää ammattipajojen 10-20 x kalliimmille vehkeille, mutta ei sen pidäkään. Niiden kalliiden vehkeiden perään huutelijat ovat perseaukisia hölmöjä, joilla noin pääsääntöisesti ei ole itsellään sitä miggiä. Asia on juuri noin yksinkertainen: mikä tahansa miggi on parempi asia, kuin ei miggiä ollenkaan. Jokainen niistä on kuitenkin suunniteltu toimimaan, ja tuottamaan valokaaren, ja ehjinä ollessaan ne kaikki siinä hommassa onnistuvat. Kaikilla niillä hitsaa ja oppii hitsaamaan, ja kun homman osaa, niin se väline ei ole koskaan este. Se joka osaa maalata näköisiä tauluja, tekee sen homman vaikka minkälaisella pensselillä. Jos taas ei osaa maalata, niin se vika ei ole varsin siinä pensselissä. Tajuatte metaforan ? Kaikilla vehkeillä onnistuu kyllä niin maalaaminen kuin hitsaaminen.
Migit ovat vielä valitettavan isoja, koska invertteri tekniikka ei ole vielä tullut niihin. Se tulee kyllä. Sitä ei kuitenkaan pidä jäädä odottamaan, asia voi olla pitkässä kuusessa ja työkalu hankitaan, kun sille on tarvetta. Ja halu tehdä itse se pyöränrunko on olemassa oleva tarve. Sitä ei kannata lykätä. Minulla on keskikoinen Telwin migginä, se maksoi aikoinaan noin 300 euroa. Nykyisin se on ehkä noin 500 euron kone. Tarjouksesta tuollaisen voi saada huomattavasti halvemmallakin. Jo tuossa hintaluokassa siinä on käsikahvan sisällä luistava muoviputki, ja se syö niin ydintäytelangan kuin että siihen voi myös laittaa alumiinilangankin. Ydintäytelanka on hoitanut ulkona hitsatessa asiansa hyvin, ja kohdehan on aina puhdistettava kuitenkin ennen maalaamista. Se roiskunut suoja-aine on roiskuessaan hoitanut sen suojaamis hommansa, ja syntynyt sauma on teknisesti ollut kelvollista. Sillä tekee, ja jos se toinen vaihtoehto on olla ilman ja pelata taskubiljardia ja haaveilla, niin tämä edellinen vaihtoehto on parempi. Tokihan se taskubiljardi voi tietenkin tuntua mukavalta sekin. (= käsi taskussa toimettomana sormeilla omia muniaan on siis tuota taskubiljardin pelaamista.) Kun yhden ainoan kerran hitsasin holkkuuntuneisiin auton tukivarsiin pultin kannan ulkopuolelle halpahallin prikat ja uusien tukivarsien ostamista ei tarvinutkaan tehdä, laite maksoi jo itsensä takaisin. Kaikki muu kötöstely on jo ollut puhdasta voittoa sitten sen jälkeen. Koska mikä se toinen vaihtoehto on ? Olla ilman ja ihmetellä maailmanmenoa. Siinähän se elämä sitten kuluukin.
Niin että ei muuta kuin suoraan pölyyn ja tuiskeeseen, ja sen migin ostoon. Siitä se lähtee. Homman voi ottaa harrasteena ja antaa itselleen luvan aivan lapsenomaisesti innostua siitä. Hitsaaminen ja noin yleensäkin käsillä tekeminen on MUKAVAA.
Jos esim. Telwiniin päätyy, niin siihen saa kätevästi joltain IKH:lta sellaisia kotikäyttäjille tehtyjä sarjoja, joissa on kittinä rosterilankaa ja toisessa kitissä on alumiinilankaa. Kaasu on kertakäyttöpulloissa pientä tarvetta varten. Asiaan kuuluu se, että paikallinen ammattimaisen liikkeen myyjä kehui myyneensä yli 20 vuotta ko. laitteita ja ei ollut koskaan edes kuullutkaan moisista. Poistuin lompakko visusti kiinni takavasemmalle ja toivotin mielessäni hyvää jatkoa liiketoiminnalle. = Oman harrastuneisuuden varassa sitä sitten seilaa. Tietoa on kuitenkin paljon saatavilla, ja kun käyttää sitä lähdekritiikkiä, niin kyllä sen asiallisen tiedon erottaa hölmöistä jutuista. Kun vuodet vierivät, niin oma tietotaito lisääntyy, kun vielä ymmärtää asennoitua niin, että sen pitääkin lisääntyä. Siinäpä se on pähkinänkuoressa. Kuten sanoin, kukaan ei osaa hitsata syntymälahjanaan. Se homma on pakko opetella, ja kaikki jotka sen osaavat, ovat sen opetelleet. Ja koska ammattihitsareissakin on sangen tyhmiä tapauksia, niin sehän vain todistaa, ettei se ole edes vaikeaa… 
Tuure
-.-
Se oikea hyväksi havaittu hankinta järjestys on siis miggi ja alkuun ilman suojakaasua, kunhan sen voi hankkia myöhemmin.
Kunnollinen toho muutamalla vaihdettavalla päällä. Varustuksena tuo tulityövarustus sillä letkunrikko venttiilillä. Säädin on siis korkeapainesäädin siihen kaasupulloon, ei sellainen 30 mbar grilli hommiin tarkoitettu, sellaisella ei toho pala kunnolla. - Tuohon kaasulla hitsaamiseen ja juottamiseen minä törmäsin nuoruudessani, ja tapani mukaan opettelin sitten senkin asian kunnolla. Siksi minä siitä olen rohjennut neuvoskella. Aikanaan kun noilla on puuhannut, niin himo kasvaa (se tekee aivan varmasti niin) ja minulla itselläni on nyt sitten myös se invertteri, ja tuota tohoakin pitäisi virittää, että siitä saisi irti kuumemman liekin. Happi-asetyleenivehkeet kun maksavat rahaa. Olen Tuukkaselta ostanut runkoon tulevia jarrutappeja, ja jossain vaiheessa minä kokeilen tuollasta cyclocrossarin modaamista jostain vanhasta isosta retkirungosta. Olen vanhaa koulukuntaa… uskon että on hyvä aloittaa perusteista ja tehdä alkuun vähän pienempiä hommia. Sen hitsaamisen voisi aloittaa vanhojen runkojen ankarasta modaamisesta ja uudelleen muovaamisesta, mieluummin kuin että kerrasta syvään veteen ja alkaa tehdä alusta saakka koko runkoa. Mutta kyllähän niinkin voi tehdä, jos siltä tuntuu. Tärkeintä on kuitenkin, että tekee sen aloitteen ja mahdollistaa itselleen nämä asiat hankkimalla ensin nämä tarvittavat vehkeet. Siitä se lähtee.
Tässä on nyt se muna-kana juttu… Olisi siis tavallaan ensin hyväksi, että himoitsisit sitä miggiä, ja sen jälkeen siitä vehkeestä ihastuneena voiman tuntoa pullollaan päättäisit ottaa kohteeksi ja projektiksi sen pyörän rungon. - Sitten kun osaat käsitellä sitä hitsauskonetta.
Jos tavoite on vain ja ainostaan saada se runko mittojen mukaan, niin voi olla todella kivinen tie alkaa tekemään sitä itse. Minä kerron salaisuuden: Itse tekemällä ei koskaan varsinaisesti säästä tämmöisissä projekteissa yhtään mitään. Homma karkaa aina käsistä ja hinta nousee. Itse tekemällä saa lähinnä sitä, mitä juuri itse haluaa. ( ja sarkastiset sanovat, että mitä sattuu lopputulokseksi tulemaan.)
Raaka-aineet ovat kalliita, ja vähittäismyynnissä niillä on monta välikättä. Jos tavoitteena on saada sopiva runko, sen saa halvemmalla kun vain etsii sopivan. Jos taas tavoitteena on tehdä metallista omilla käsillään mitä mielii, niin sitten pitää ensin rakastaa sitä metallin käsittelyä ja niitä työkaluja. Niistä pitää olla liki maanisen kiinnostunut. Innostunut. Se lopputulos (se runko) seuraa sitten automaattisesti siitä.
Tämä nyt saattoi olla vähän huonosti muotoiltu ajatus… lue se hyvällä ja suopeudella, niin ymmärrät mitä tarkoitan.
Tuure
-.-
…meissä jokaisessa asuu pieni puuseppä tai metallimies, täytyy vain valita kumpi.
Se on varma, että itse tekemällä ei tule halpaa varsinki jos pitää aloittaa hitsauskoneen ostolla mutta uuden oppiminen ja jonkun asian hallitseminen on mielenkiintoista.
Jos valmista haluaa, sitä saa kaupasta.
Sananen niistä migin pulloista, kun sattumoisin jorisin Marlonille näistä juuri hiljattain:
Migissäkin on nyt kaasuna sammutinkaasu, ja pulloina vanhat kunnostetut teollisuussammuttimet. Ne maksoivat kaasun nousuputki poistettuna (sammuttimessa on venttiilin alla sellainen pystyputki, koska hiilidioksidi pitää saada kohteeseen nestemäisenä eli pullon pohjalta. Muuten pullo on normaali kaasupullo.) … uudella messinkikauluksella, hiekkapuhallettuna ja maalattuna ja täytettynä 150 euroa / kappale. 10 vuoden välein 50 euron katsastus tekee noin 50 senttiä kuussa kustannuksiksi. Kahdesta pullosta kulut siis yhteensä yksi euro kuussa. 12 euroa vuodessa. Täytön saa aina odottaessa ja se maksaa 20 euroa. 6 kiloa hiilidioksidia on 3000 litraa, 10 litran minuutti virtauksella tuo on 300 minuuttia ja siis yhteensä 5 tuntia. Agan tarjous vastaavasta palvelusta on aivan järjetön vuosivuokra, ja käsittämättömän monimutkainen pullon täytättäminen liikkeessä, josta ei saa edes vaihtopulloa. Pullo siis lähtee täytettäväksi liikkeen ja matkahuollon toimesta johonkin muualle ja sen ajan täytyy olla ilman sitä kaasua. - Sanoisivat vain suoraan, etteivät halua enää yksityisasiakkaita vaivoikseen.
Tuollaisen sammutinpullon ostoaika on NYT, koska jotkin uudet pelastusohjeet suosittelevat, että sammutin ei saisi painaa yli 20 kiloa. Siksi teollisuus kierrättää vanhoja rautarunkoisia ikikestäviä pullojaan nyt uusiin kuitupulloihin, ja sammutinhuolloille näitä kiertyy vaihdossa. Tämä pullo on minusta se taloudellisin tapa ratkaista kotihitsaajan kaasun tarve. Lisäksi puhdas hiilidioksidi sopii paremmin likaiselle pellille (lue: auton ruosteiset pellit) ja se liettää sauman syvemmälle kohdeaineeseen. Kaasu toimii siis aktiivisesti ja se hitsauskone ja metodi on silloin siis Mag eikä Mig. Koska pullo on teknisesti sammutin (jonka sisältöä vain käytetään luovasti), ja hiilidioksidi sammuttimia tarvitaan, niin aina tulee olemaan lähistöllä paikka, jossa sammuttimen saa täytettyä. Ja sille yrittäjälle raha kelpaa aivan aina, hänen elinkeinonsa on aina myydä se uusi sisältö siihen sammuttimeen. Silleen tuollainen sammutinpullo on erittäin hyvä ostos kaasupulloksi.
Pullojen kunnostaja (Lohjan Sammutinhuolto) antoi jopa mukaan sovitemutterin, jolla pullon nokkaan sai ihan normaalin kaksitauluisen kaasumittarin. Senkin mittarin kun ostaa sopivasta paikasta, se maksaa noin 40 euroa. On kuitenkin kätevää, että siinä pullossa on se virtausmittari, josta kulutuksen voi säätää noin 8-12 litraan minuutissa.
Mutta: Ei näitä nyt kaikkia tarvitse heti ostaa. Sitähän saa halvauksen noista hinnoista, ja kaikki jää sitten ostamatta. Paja rakennetaan pala palalta ja askel askeleelta. Eihän noita hankintoja muuten kenenkään takamus kestä.
Ensin siis sinne talliin köyhän miehen jyrsimeksi sellainen iso pylväsporakone, ja sille pariksi siihen tasolle sellainen ruuvipenkki, minkä yläsosa siirtyy kahteen suuntaa. Se on köyhän miehen jyrsin. Edellinen projekti oli, kun jyrsin kameran jalustan pikakiinnityslevyyn uuden epäkeskeisen reiän niin reunaan, että ruuvinkannalle piti tehdä hiukan lisää tilaa levyn laidassa olevaan paksunnokseen. Nyt digikameran pohjassa on jalustaan sopiva kynsilevy niin, ettei se ole paristo(akku)luukun edessä. Pieni ihminen ei voi käsittää, kuinka paljon jyrsittävää sitä oikeastaan kotona onkaan. Tuolla laitteella voi siis valmistaa uusia osia melkein mihin vain muuhun laitteeseen, kunhan on kekseliäs. Umpi teräkseen se ei oikein pure, mutta alumiini on sille helppo kohde. Käyttää pienihalkaisijaisia sylinteriteriä, eikä hoppuile, niin kyllä se jaksaa. Tälle kun hankkii pariksi sen migin, niin kummasti on jo kättä pidempää omiin projekteihinsa. Omien työkalujen ja muiden kötöstysten valmistamisen taivas aivan repeää auki. Se, mistä on sen jälkeen pula, on vain aika. Kaikenlaista voi hitsaamalla kasata ja jyrsimällä siistiä ihan kaupalliselle tasolle saakka.
Tuure
…ai niin, se jyrsiminenkin vielä, eihän ne kolot putkiin millään käsiviilalla ja rautasahalle tule…
Kolot tulee mun mielestä todella helposti myös viilalla. Printtaa putken päälle paperista sapluunan, ja sen avulla viilaa tai hio nauhahiomakoneella. Reikäsahoja käytettäessä terien pitää olla teräviä ja tukevasti kiinnittettyja koneeseen. Ja kappale pitää tietenkin myös kiinnittää tukevasti. Eli sama lyhyesti: Yhden rungon tekee viilalla helpommin, kymmeniin sitten niitä reikäsahoja.
^ totta tuokin.
Tässähän puhutaan ohuista putkista eikä mistään kaluste-yms. vesijohtoputkista.
vähän ot, mutt ku:
eräs tuttavani teki kaksi sylinterisestä, ilmajäähdytteisestä, Yamahan 350cc kaksitahtisesta moottorista kolmisylinterisen 570cc koneen lisäämällä siihen puolet samanmoisesta lohkosta. Keksimmäinen sylinterin kuumetessa teki hän ainoastaan siihen nestejäähdytyksen…
Toisen projektin hän teki rivinelosesta 500cc Suzukin nelitahtikoneesta kolmisylinterisen ja koska ajoitusta pitää muuttaa piti hänen katkaista nokka-akseli muutamasta kohtaan. Tällaisen vähintäänkin hifistelyyn pyrkivän toimenpiteen hän kertoi suorittaneensa ihan vaan rautasahalla. Ja mäkö luulin että vähintäänkin nasan laaseria tässä oli tarvittu
Kolmen itetehyn rungon näkemyksellä (2kpl maantie ja 1kpl 29’ mtb runko) muutamia havaintoja:
- rungon tekemiseen liittyy turhaa mystiikkaa, että se vaatii esim. jotain ihme taitoja, ainoastaan hyvät hermot ja jotain outoa taipumusta viilaamiseen tai juottaminen on jotain ihmeellistä
- jigiin kannattaa panostaa, kaikki virheeet jigissä löytyy sitte rungosta
- huonoilla työkaluilla ei tule kuin haavoja käsiin ja suunnaton v…tus
- fysiikan laeille ei voi mitään, liialla lämmöllä saa putket banaanille, no saa ne lämmöllä oikastuakkin (ehkä tää on se osaamista vaativa juttu ettei tee lisää vahinkoa koheltamalla)
- keskinkertaista ei kannata yrittää, vaan niin priimaa ku käsistä irtoaa, muuten lähtee pohja jutusta.
- jos DIY-meininki ei tuota tyydytystä, ei rungon tekemistä kannata perustella millään muulla jutulla. Löydät aina kaupoista halvemman, sopivamman, paremman rungon jne.
- niin susi siitä ei tuu, etteikö uutta pysty tekemään
- sellasta titaani/hiilikuitu-tykkiä tuskin on, että samaa fiilistä saa ,mikä tulee ekasta lenkistä ite tehyllä fillarilla
Hintajutuista sen verran että esim. Columbus Life-sarjan kolmoisohennettu putki (vaaka- ja vinoputket pisaramallisia, seinämä 0,6+0,4+0,6mm) putkisetit+korvakkeet+vaijerikiinnikket yms. ovat maksaneet Ceewaylla riippuen punnan kurssista 180-220e. Tohon sitten pulverimaalaus päälle n.60e. 29’-maasturin setti makso jotain 120e
Onko se paljon teräsrungosta, on jokaisen oma asia , kuten totesin ei kannata perustella rahalla
ks. Wipedia: “mystiikka”
“Mystiikka tulee kreikan sanasta μυω, muo, vaikeneminen… Uskonnollinen mystiikka tarkoittaa jumaluuden välittömään yhteyteen tai kohtaamiseen pyrkivää uskonnollisen elämän muotoa tai ajattelua. Mystiikka tarkoittaa tällöin elämäntapaa, jossa pyritään saavuttamaan välitön yhteys jumalaan, perimmäinen todellisuus tai henkinen totuus.
Arkikielessä sana ‘mystiikka’ tarkoittaa yleisesti salaperäisyyttä, salamyhkäisyyttä, arvoituksellista, hämärää, selittämätöntä tai epäilyttävää.”
eli tuota kitetyttäisin niin, että mystistä on kaikki mitä ei itse osaa mutta jonka haluaisi ehken joskus oppia.
^^Marlonille:
nuo mopo/prätkähommat jätin jo kauan sitten paremmin osaaville…
Rautasaha on, mutta ehkä kuitenkin jotain muuta varustusta vielä täytyy hommata jos ryhtyy rakentamaan omaa runkoa.
^ Jjyrlle:
Mitä metodia käytit putkien kokoonpanossa, siis kovajuotosta (messinki/hopea), mig- vai teräshitsausta?
Johtopäätöksiä:
-
Jos kuitenkin ulkoistaisi tuon hitsaaminsen/juotamisen sellaiselle, joka tekee sitä työkseen. Viisaat sanovat, että kannattaa itse tehdä sitä mitä mielestään osaa parhaiten ja hommata ostopalveluina muuta osaamista
-
olisiko sosiaalista tilausta hommata kimppajigi?
-
Projektin hinta tässä kuitenkin tulee hyvällä kakkossijalla, ei tätä rahallisesti mitenkään pysty perustelemaan.
-
Itse haen tässä perimmiltään sellaista jonkun asian hallitsemisen opiskelua ja harjoittelua. Miettikäähän sitä flow-tunnetta kun vetää omatekemällään rungolla jossain ekoissa "Vanhempien “kilpa"fillarien kokoontumisajoissa”.
Nuorempana minun piti muuttaa Ruotsinpyhtäälle elämäntapaveneenrakentajahipiksi, ehkäpä tässä on jotain niitä peruja vaikka eihän mikään estä tekemästä tuota vielä vanhoilla päivilläänkin.
Jos rautasaha ja viila pysyy kädessä ja osaa pitää kolvia ja lankaa toisessa kädessä, niin juottamisen oppii ihan varmasti, ei mitään salaperäistä.
Itse olen runkoni juottanut messingillä/hopealla ja nyt on kaverin kanssa nojakin runko-projekti menossa, joka on hitsautettu TIG:llä alan ammattilaisilla. Jos hitsata haluaa TIG on kuitenkin näille ohutseinäisille putkille paras menetelmä. Sehän on periaatteessa kaasuhitsauksen kanssa samantapainen, jossa kaasuliekki on korvattu valokaarella.
Kenenkään ei varmaan kannata alkaa hommaamaan hitsausvehkeitä kaasu tai sähkö yms. rungon tai kahden tekemistä varten. Kun putket on viilattu ja sovitettu jigissä juottamista vaille, on itse juottaminen niin nopea tapahtuma, että sen voi helposti käydä jollain verstaalla teettämässä.
Mun mielestä jigiäkään ei kannata mitään kaupallista hommaamaan. Hyvän jigin saa tehtyä tarpeeksi isosta tiskipöydän kansilevyn palasta n.40mm (ei vääntyile) ja paksuista vaneripaloista n.20mm joiden päälle asetellaa putket. Palojen korkeushan riippuu putkien paksuudesta, putkethan on ainakin nää Columbuksen sarjat eri halkaisijoita ja tarkoitus olisi saada jigissä jokaisen putken keskilinja keskiöholkin keskilinjan kanssa samaan linjaan vaakatasossa.
Joskus kun selailin rungon rakentamiseen liityviä artikkeleita niin nämä tuli vastaan.
Rungonrakentajien foorumi (vaatii liittymisen)
Ja jos joskus jigin rakennan niin tämän kaltainen tuntuu järkevimmältä diy-ratkaisulta.
Jotenkin vain ajatus, että homman “ulkoistaa” jollekulle muulle, edes sen pelkän hitsaamisen, aiheuttaa ainakin minussa sen tunteen, että jotain täysin olennaista on silloin menetetty. Ei se ole enää ihan omatekemä silloin. Sen itsetekemisen idea on juuri vetää käsipohjaa tervassa uiden se projekti hamaan syvään katkeraan loppuun asti, maksoi mitä maksoi. Vasta sitten aukeaa se luterilainen katharsis, pelastus ja ansaittu olemassaolon oikeutus.
Siihen hommaan nimenomaan liki kuuluu se kituminen, vitutus ja tyhjä tunne, kun sormet verillä viilatun putken seinämän vahingossa polttaa puhki tai jotain vastaavaa. No, tajuatte… Sitten vedetään henkeä, ei edes äyskytetä vaimolle, ja… aloitetaan vain uudestaan. Tai ei nyt ehkä varsinaisesti kuulu, mutta noiden asioiden pitää olla jotenkin siinä uhkaamassa. Asiaan kuuluu, että on myös olemassa se vaihtoehto, että se projekti menee täysin metsään. Hommassa pitää vain hallita se dekoherenssi - kaikien mahdollisten valintatilojen supistuminen yhdeksi olemassa olevaksi vaihtoehdoksi, joka mieluummin on se ehjä ja jopa mieluummin erittäin hieno runko.
Vuorelle kiivetään siksi, että siinä kohdassa vain sattuu olemaan vuori. Pyörän runko rakennetaan itse vain siksi, että sattumoisin pystyy siihen. Sitä kiipeämistä tai rakentamista ei voi ulkoistaa. Älä sotke tähän nyt business ajattelua. Tämä on ihmisenä olemisen ja ihmisyyden ajattelujanalla juuri siellä vastakkaisessa päässä olevaa toimintaa. Tästä hommasta on nimenomaan se käsite “hyöty” hyvin kaukana. Näitä asioita tehdään itse itselleen ja itsensä vuoksi. Heh… “elämäntapaveneenrakentajahippi” … no, tässä siis puhutaan nyt haapiosta ja sen tekemisestä, ja siitä, että ruoka ovat ne järvessä olevat kalat.
Siinä vaiheessa kun homma ulkoistetaan, on minusta aivan sama ostaa se runko ja käyttää esim. viilaustaitojaan sen viimeistelyyn ja uudelleen maalaamiseen. Tavoitteena on vain se hyvä pyörä. Homma menee silloin sen modaamisen puolelle, ja sekään ei ole yhtään mitenkään väheksyttävää. Ainakin toistaiseksi minä olen tehnyt juuri näin. Eipä ole vielä kiertynyt käsiin sitä 60-luvun Masia, jossa olisi se virheetön satulaputken halkaisu. Ei edes tuossa Bianchi Rekord 748 rungossa se ole sitä, vaikka se noin muuten aika virheetön onkin. Tai ainakaan minä en enää löydä siitä mitään muita vikoja.
Ja edelleen minä itse vaapun kahden vaiheilla, tehdäkö jokin tuollainen esine kuten pyörän runko alusta saakka uudestaan, vaiko modata raskaasti jotain jo olemassaolevaa runkoa. (ei toki mitään arvorunkoa saa raiskata.) Muhvit ovat kauniita, mutta niitä ei oikein voi tehdä itse. Tiedän kyllä, että jotkut tekevät nekin. Hitsaamalla sen rungon kyllä voi koota itse, ja silloin se on itse tehty, mutta kun muhvit ovat niin paljon paljon kauniimmat… ja kyllä minusta muhvijuotettu runko on itse tehty, jos sen sovittaa ja kokoaa jostain esivalmistetusta sarjasta.
Minulla vain tökkäsi tuo vieraalle ulkoistamisen käsite.
Tapani mukaan olen jo lähtötilanteessa seonnut siihen “itse tekemisen” filosofiaan ja mitä se oikeastaan tarkoittaa. Koska se runko on nyt kuitenkin se liki ainoa osa, minkä edes voi rakentaa itse (laakerit, pinnat, vanteet, vaihteistot, kaikki ovat ostotavaraa), niin juuri sen rungon valmistamisen ulkoistaminen minusta pyyhkii lopullisesti pois käsitteen “itse tehty”.
Minua itseäni riivaa kova itsekritiikki. Tuo tallissa liki mantrana pyörivä vanha '70-luvun Bianchin runko ja haarukka ovat sellaisen metallityön taidonnäyte, että sitä on vähän hankala ylittää. Parhaimmillaan, hyvänä päivänä ja myötätuuleen lasketellen sitä voisi kuvitella pääsevänsä imuun, mutta ei kyllä edes rinnalle tai ohitse. NIIN hienosti se on tehty. Paha esine verrokiksi.
Siksi ainoa tapa minulle on tehdä tuo runko toisin, isosta putkesta ja sen näköiseksi, kuin ovat nämä titaanirungot tai alumiinirungot. Paksu hitsaus liitoksiin ja sauman aivan tinkimätön hiominen. Käytän siihen luultavasti pylväsporakoneeseen liitettyä letkuakselia ja kovametallista sylinteriterää, jossa se pää on puolipyöreä muodoltaan.
Tuure
-.-
Ai niin, olen muuten täysin paatunut enqvistiläinen ateisti. - Ettei vaan kenellekään jää asia mitenkään epäselväksi.
Tigin vikana on sen kallis suojakaasu. Sillä tolskaaminen ei ole ilmaista eikä edes edullista. Hyvää saumaa saa vaikka puikoilla, kun joka kerroksen jälkeen sauman hioo hiomalla puhtaaksi ja kirkkaaksi ennen sitä seuraavaa kierrosta.
Tuure
-.-
En oikein ymmärrä migin ja juottamisen “yhdenvertaistamista” tässä yhteydessä. Migille on omat hommansa mutta eikö se ole juuri kompromissi rungonrakennuksessa?