en muistanukkaa tota pirulaista!
Espoossa varmaan abc pohjois-tapiolalta turuntien ja kehä ygöösen solmuun, leppävaaran suuntaan. Aina nihkeä, ei koskaan kiva.
1 Like
Lempireitti mäkien osalta ois kyl ehkä Siltasuo-Pappinen -väli Päijänteen itäpuolella. Semmoista kumpuilevaa, ei mitään hirveitä killereitä ja maisematkin kunnossa.
Inhokkeja on vaikka ja kuinka, otetaan esimerkiksi vaikka Hämeenlinnanväylän varren kevlit ja se ainainen nousu ja lasku kun autoille pitää saada biljardipöytää. Aina vähän vituttaa kun kiipeää ja laskee alas, kiipeää ja laskee alas, ja vieressä motari menee erittäin tasaisena.
Yksittäisistä mäistä inhokki ois Ilmalan asemalta Postikeskukselle päin laskeva kevlisilta - kiva 90 asteen mutka alhaalla, et voi laskea menemään etkä kyllä saa mitään vauhtia mäkeenkään ja vaikea kiertää jos nyt on siihen suuntaan menossa ylipäätään. Mikä siinäkin on kun ei voitu rakentaa radan suuntaista siltaa?
Lemppariylämäki ois ehkä joku Maltsun täyttömäen pohjoispuolelta idästä länteen nouseva lyhyt sorapätkä, siinä on intensiteetit kohdillaan kun sitä puskee ylös. Lempparialamäki ehkä Asikkalan kirkolle lännestä päin tuleva mäki, sellainen hauska sekoitus vauhdin hurmaa ja kuolemanpelkoa soralla.
2 Likes
Kotimatkan loppu on googlen mukaan 14m nousua puolen kilometrin matkalla ja pohjalle kerätty raksatyömaa-raget, niin varmaan se. Alkuun loivaa kuoppaista kelviä, lopussa lyhyt jyrkkä osuus. Ei kai tuo muuten, mutta kyllästyttää kaikki, mitä joutuu usein kulkemaan.
Paloheinän täyttömäen päälle sitä suoraa tietä. Oli klassikko maastopyörähommissa teininä. Kyllä pisti huohottamaan. Vähintään kerran se piti aina ajaa, kun pohjois-kepuun eksyi (viikottain). Siinä menee nykyisin näköjään kuntoportaat vieressä.
2 Likes
Tullivuorentie Sepänmäessä (HKI). Juurikin tollanen kupera mäki, jossa alhaalla on jyrkempää ja ylöspäin loivenee. Junnuna tässä on haettu huippuja alaspäin, ja ylös pääseminen oli mitalin arvoinen suoritus. Nykyään enää lähinnä nostalginen, mutta kiva mäki.
Jokivarressa Oulunkylässä on varsin mainio jyrkkä alamäki pitkällä loppuloivalla. En ole koskaan yrittänytkään ajaa tuota ylöspäin (eli oma jokilenkki kulkee aina vastapäivään). Voisi olla aika haastava nousta.
haisee tossa kohtaa ja risteävää raskasta liikennettäVoi tämä - tuosta suunnasta ajettaessa vielä mäen päällä nk. “false flat”, että kun kuvittelee että tää mäkihän loppui tähän, niin mäki sanoo että: “lälläspyy, kakkapylly!!” - ja jatkuu vielä sen risteävän pihaliittymän ylitse.
2 Likes
Inhokki pinnan muoto:
Toisena 110 Salon ja Piikkiön välillä. Pitkiä loivia ylämäkiä, joiden välissä peltoaukeat ja aina vastatuuli.
1 Like
Hesoista päin 110 tullessa vähän ennen Lahnajärveä on kans aika masentavan pitkä nousu kera epäinspiroivan ajoradan. Tärinäraitaakin siinä kruunaamassa ankeuden. Heti Lahnajärven jälkeenkin on aika sypäkkä mäki, mutta se on jotenkin kivempi.
Kaikki ne ylä- ja alamäet, mihin on onnistunut tekemään KOMin on lemppareita.
Ylämäkisegmenttejä ei taida enää olla jäljellä kun pari tuolla maaseudulla, kun ei nykykyunto riitä PK-seudulla kisaamaan enää. Huomas korona-aikaan, ku ei ollu kisoja, niin maantiemiehet ajeli letkoissa segmenttejä. Kilpailumuoto se on sekin.
Inhokkeja kaikki pääväylien keinotekoiset ali-/ylikulkumäet, kun ne turhauttaa.
Lempparimäkiosuus 1050-tien alkuosuus Fagervikin suuntaan, pitkä pätkä hyvin päällystettyä ja hiljaisesti liikennöityä sopivasti kumpuilevaa mutta enimmäkseen alamäkeen viettävää tietä, kivan vauhdikasta + maisemat erinomaiset.
(Kuva ei mistään erityisen mäkisestä kohdasta mutta sama tienpätkä kyseessä)
5 Likes
Vihdintiellä se nyppylä välillä Askisto-Odilampi. ”Uuden” liikenneympyrän myötä vielä enemmän hanurista kuin aikaisemmin.
4 Likes
Tämä kyllä molemmista suunnista melkonen kokemus varsinki kesähelteillä. Toinen ärsyttävä kohta Viikintiellä tulee itäpäässä Siilitien suuntaan, saa ensin vedellä pitkää loivaa ja lopuksi rutistaa Viikintie/Siilitie ympyrään tulevan jyrkän osuuden.
Lemppareita kaikki mitkä tulee ylämäen jälkeen.
Kyllä aika tyhmä mäki on se Hämeenlinnantien vieressä kulkeva yhdistetty pyörätie- ja jalkakäytävä jota ennen vanhaan kutsuttiin kelviks ja jota jotkut megadillet sano kevliks.
No kumminkin. Nousua tarjolla Pirkkolantieltä saakka ihan sinne mäen päälle saakuti melkeen Kehälle asti.
Myös Hesarin mäki eka junaradalta sinne Lintsin pysäkille ja sitte jos siitä vielä jatkaa Sturenkadulle on kyllä aivan perseestä.
Tarkemmin ajatellen vihaan kaikkia mäkiä.
2 Likes
Kaikki ylämäet ovat inhokkeja joissa hengästyy ja sijaitsevat aivan vilkkaan tien vieressä. Masentavaa haukkoa pakokaasuja.
Suosikkeja Nuuksiontie ja kaikki miljoona mutkaista mäkipätkää Länsi-Uudellamaalla. Muualta mieleen jääny Kärkisten silta ja Vaarunvuoret (?) Jyväskylästä etelään.
Nuorgamista Pulmankijärvelle on kanssa aika eeppinen mäki Suomen mittakaavassa.
Kärkisten sillalta etelään lähtee ylämäki joka on ~5 kilometriä pitkä. Painui mieleen.
Toi viikin kaatiksenhajumäki myös ikävä. Kerran kesäkuumalla haisi siltä, että sinne oli dumpattu poikkeuksellisen suuri lihakuorma. Koko vartaloa kramppaavat huutoyökkäykset ei ole kivoja fillarin kuljettajana. Menin seuraavat pari kuukautta eri reittiä töihin.
Eniten vituttaa flow’n tappavat alikulut joista Uljaa mainitsi. Erityisesti Järvenpäässä Sipoontien ja Pohjoisväylän risteyksen alikulun suunnittelija olisi saanut viettää ikänsä kortistossa poissa pahanteosta.
Eri genrestä erityismaininta Sauvossa Vanhalla Karunantiellä olevalle lyhyelle, mutta jyrkälle mäelle, jossa oli tänä kesänä koko leveydeltä isoa kiharaa.
Mäkifiilistelykohteita on Suomesta vaikeampi keksiä. Raattamassa nousu Montellinmajalle on jäänyt elämyksenä mieleen. Pyhäsalmen kaivokseen olisi ollut mahtava päästä polkemaan.
1 Like