asb - 8:58, 31.8.2018 » Nyt saatana parasiittitopicci tulille ja tämmönen paska pois twitteristä. https://archive-media-1.nyafuu.org/bant/image/1509/57/1509570332722.pngNähdäkseni tämä oli asb:lta erittäin aiheellinen huomio. Pyöräillessä näitä parasiitteja tulee kohdattua ja parasiittien aiheuttamat vaivat voivat olla jopa esteenä täysipainoiselle pyöräilyharrastukselle.
Joten Dear Friends, jakakaa mehukkaimmat parasiitti(kertomukse)nne, parhaat suojautumisvinkit ja huomiot.
En mä tiedä ongelmia mutta tiedättekö sen kun porukassa on se yksi henkilö jonka ympärille hyttyset ja paarmat hakeutuvat erityisen ahnaasti? Mä tiedän, mä oon juuri sen tyypin jotain houkutustuoksuja erittävä että tienoon jokaikinen vittupää varmasti lentää kimppuun.
Hyttyset: leiriydy avotunturissa tai meren rannalla, tuulee riittävästi.
Mäkäräiset: leiriydy minkä tahansa katteen alle, menevät hämilleen eivätkä pure.
Polttiaiset: leiriydy missä tahansa paitsi pusikossa tyynellä.
Paarmat: tyhmiä höntyilijöitä, harvoin haitaksi, pidä tappokisa kaverin kanssa.
Punkit: liiku rannikolla vain parisuhdekumppanisi kanssa hyvän hygienian oloissa, punkkitarkastus mukavaa.
Hirvikärpäset: älä mene eteläsuomalaiseen talousmetsään elo-syyskuussa, paitsi maastopyöräilemään.
Elämäni eka punkki tossa kk takaperin. Vuorokauden ehti ryökäle roikkua. Poisotettaessa pää jäi ihon sisään, josta kaivoin sen vasta pari päivää myöhemmin ulos, kun lähimmäiset kuumotteli että se lisää tautiriskejä. Vittumaisia pikku vittupäitä.
Hirvikärpäsiä en oo vielä tänä vuonna kohdannut - odotan innolla. Kiipeilyreissujen jäljiltä niitä on löytynyt esim hiuksista vielä päivien päästä. Vittumaisia lituskoja.
Hyönteiset kammottaa ja inhottaa. Tutut ja turvalliseksi tietämäni ötöt eivät juurikaan, mutta kaikki tuntemattomat ja vaaralliseksi tietämäni paljon.
Olen juuri semmoinen jonka kimppuun hyttyset käyvät samalla kun ympärillä olevat ihmiset jätetään rauhaan. Lapsena olin usein aivan luhistumispisteessä hyttys-sumun keskellä. Aikuisten kommentit aiheeseen eivät helpottaneet oloa yhtään. Teki mieli huutaa: No ei vissiin häiritsekkään kun nää on kaikki mun kimpussa.
Sienestämässä en enää käy koska kuvottaa hirvikärpäset, vaikka vaarattomia ovatkin. Meinasin vielä ennen loskaa yöpyä metsässä, mutta nyt kun hirvikärpäset mainittiin, jätän väliin.
Hämähäkit on hyviä tyyppejä kun ne syö mörköjä. Hämähäkit saavat asunnossani temmeltää, ja siivotessa varon että en riko seittejä.
Oon tänä kesänä nielassu 3 kärpästä ja pari sylkässy ulos. Yksi lens silmään ja aiheutti silmätulehduksen. Kivaa oli
oma pyöräily- ja parasiittikokemukseni: Kuusi vuotta sitten kun olin palannut vuoden kenttätöistä Uudesta-Guineasta, oli aika kovat ajoliekit, sillä en ollut vuoteen päässyt pyöräilemään, ja kynsin kamalalla Nishiki-konversiollani paikasta toiseen. Noin päivän varoitusajalla keksin myös, että juhannukseksi on poljettava Päähesalasta Mikkeliin, minkä teinkin ihan onnistuneesti. En ollut erityisen hajalla, mutta olihan tuo itselleni aika iso fyysinen puristus.
Seuraavana viikkonloppuna oli tarkoitus polkea kaverini mökille Pernajaan, mutta alkuviikosta oli kevyttä kuumeilua ja vähän flunssainen olo. Epäilin, että lapaluussa oleva paise aiheuttaa jotain tulehdusta. Kävin lääkärillä, joka antoi antibiootteja ja totesi, että koska kuume oli laskenut, ei estettä pyöräilylle ole. Seuraavana päivänä olikin ihan hyvä olo, mutta sitä seuraavana nousi suht. korkea kuume, kunnon vilunväristykset ja muutenkin paska. Olin tuolloin, onneksi, vanhempieni luona käymässä ja jäin sinne potemaan. Olivat sitä mieltä, että nyt ei ole kaikki kunnossa, kun taas itse leuat lukkoa lyöden vakuuttelin, että kaikki ok. Sitten laattasin, minkä jälkeen vanhempani totesivat, että nyt tuota noin vaan HYKSiin, koska ei vaikuta normaalilta ja siellä verikokeet kertoivat, että veressäni uiskenteli malariaparasiitteja.
Eipä siinä: saamani parasiittimalli oli Plasmodium vivax, jonka ansiosta on kyllä aika kipeänä, mutta se ei ole onneksi yhtä vaarallinen kuin kaikkein pahin Plasmodium falciparum -lajin aiheuttama malaria. Sen sijaan tuo vivax jää elelemään maksaan ja voi aktivoitua aika pitkänkin ajan kuluessa. Olin sitten viikon sairaalassa ja antoivat lääkettä, jolla nuo vivaxit pommitetaan hengiltä maksasta. Kaikki olikin sitten aivan hyvin, mutta puoli vuotta myöhemmin, kun oli tarkoitus lähteä nimim. TS:n kera matkoille, niin samat hytinät alkoivat ja takaisin infektio-osastolle, jossa todettiin, että koska toi maksan puhdistava lääke on niin rajua munuaisille, oli sitä annettu minulle liian varovasti, ja parasiitit olivat selvinneet siitä hengissä. Tuplasivat sitten annoksen ja sen koommin ei malaria kohtaus counterini luku ole noussut.
Jälkimmäinen kerta liittyy pyöräilyyn sikäli, että kuumepäissäni totesin, että paskoilla konversioilla ajo loppuu tähän ja Laakson sairaalassa pistin sitten 395 euroa + postikulut sileiksi ja tilasin mvstan rollerin, jolla ajoinkin sitten tähän vuoteen saakka.
Paarma on maailman vittumaisin eläin. Ja olen paarmojen michelin ravintola.
Vaimoa ne ei syö ollenkaan mutta lapsiini olen onnistunut siirtämään geenin joka kerää kaikki paarmat lähimmän neliökilometrin alueelta. Muistan joskus festareilla ihmetelleeni kuinka minussa on 3 paarmaa ja muissa 20 tuhannessa ihmisessä ei yhtään.
Pro tip, hirvikärpäset ei mene tukkaan kun pitää kaljua.
Meikää puri yks päivä metsässä 6 paarmaa. Oli helpottava kokemus: ei se satukaan läheskään yhtä paljon ku muistin. Tosin niitäkin on montaa eri lajia - tais olla joku vähemmän väkivaltanen versio kyseessä.
pimpparit olleet aivan hulluja tänä kesänä ja nähny jopa vitun isoja ja kuumottavia HERHILÄISIÄ MITÄ SAATANAA
jotai 4 sentin pituisia master race vittupäitä
Helteillä metsäteitä pyöräillessä tuli kiinnitettyä huomiota paarmojen ninjamaiseen tutkaan: samantien kun pysähtyi tutkailemaan navigaatiota åuhelimesta, oli kummankin korvan takana surisija. Salamannopea pään kääntäminen ei muuttanut tilannetta mitenkään: edelleen oli kummankin korvan takana surisija. Sinällään paarmat ei kyllä ole pahimmasta päästä syöpäläisiä: vaikkakin purevat miettimättä (toisin kuin vaikka hyttynen, joka laskeuduttuaan vatvoo hyvän tovin), ei purema ole kohtuuttoman kivulias eikä varsinkaan vaivaa pitkään. Paitsi sen kerran kun paarma puraisi sisäreidestä lyhyen uimashortsin lahjesauman kohdalta.
Kärpäset piehtaroi paskassa ja raadoissa. Ja joidenkin ihmisten mielestä on ihan ok että kärpäset hieman tepastelee sapuskan seassa. Yäk.
Paarmoihin auttaa kunnon sähkökärpäslätkä. Sen verran oli paarmoja Virossa ettei ilman olisi pärjännyt järjissään.
Suurin tapettu paarma, kuvassa nimim. sanin peukalo
Eikös paarmat just vatuloi ennen, ku haukkaa? Paskiasia ovat, kun saattaavat seurata vaikka kuinka pitkään.
Toissapäivänä lens joku pimppari suoraan okulääriin. Onneksi ei ollut paljoa liikennettä, kun oli vaikea pitää ajolinja suorana ja silmiä auki. Molemmat halusivat olla kiinni nimittäin. Eilen oli vielä vähän nihkee tuntunen. Ei onneksi pistänyt.
Siis mun mielestä paarma haukkaa heti laskeuduttuaan. Siis jos vatuloi, vatuloi ilmassa.
Toi on komee paarma.
Tää on sitten vähän ällöttävä juttu mutta jos can’t stand parasite get outta topic. Elikkäs
Eräänä kauniina päivänä ihmettelin hetken semmoista paperiin tarttunutta pitkähköä kuitua jota en muistanut syöneeni. Vaikka kyseessä olikin eloton yksilö, ymmärsin hyvin pian että minulla oli vessassa seuraa. Vähän siistityn kännykuvan kanssa lääkärin kautta apteekkiin noutamaan matokuuria. Hetken mietin kuitenkin josko jättäisin myrkyt syömättä ja jatkaisin kohtuullisen vaivatonta yhteiseloa, oli nimittäin joulu ja joulukilot tulossa. Totesin lopulta temppelini kuuluvan vain minulle. Enpä osaa sanoa tuliko uudet ystävät kotimaasta (täällä ollut paljon), Japanista(täällä ollut neljästi) vai Azerbaidzanista (täällä ollut kerran ja heti matoja, mutta eihän tässä nyt sormella osoitella).
Huvittavinta oli kuukauden päästä kuurista tullut googlen kuvasovelluksen “Koe tämä päivä uudelleen”-ilmoitus, jossa suolinkaiskollaasi heiluu pirteän taustamusiikin tahtiin.
mindw - 13:24, 31.8.2018 » https://farm2.staticflickr.com/1850/44333072572_146cdf682c_c.jpgiloinen sarjamurhaaja
^^ Aah. Odotinkin jo, että milloin tulisi ensimmäinen kunnon matoreportaasi.
Ah, muutaman vuoden takainen metsäbileroudaus Latviassa neva föget.
30C ja muutama kilsa ryteikköä paarmojen mailla maksimikantamuksilla. Hiki ja veri valui.
Ekan oman punkin nappasin säärestä tänä kesänä, jäi jostain peurapellonpientareelta messiin vaikka oli pitkät lahkeet.