Tekisi mieli metskailla ja kasata talvipyöräksi ja muuhun käyttöön klassikko maastopyörä sinkulana. Oma muisti pätkii vaikka 90-luvun lopussa tuli Keskuspuistossa liikaa aikaa vietettyäkin. Muistamista vaikeuttaa sekin kun omat pyörät oli aina sieltä hintahaitarin halvemmasta komporomissipäästä (Marin Muirwoods, joku pirun Nakamura, GT xcr-4000)
Mitkä siis on kaikken kovimpia, mageimpia, kevyimpiä (?!?) ja laadukkaimpia klassikoita 90-luvun loppupuolen täysjäykistä?
Jos tähän saa listata ihan oman märän päiväunensa, niin vastaus on helppo: GT xizang
Tosin eipä ole kovinkaan halpa tai edes saatavissa tänäkään päivänä… Okei, ehkä tuo titaanisuus kuumottelee ihan itsensäkin takia, mutta on noi GT:n kolmiorungot muutenkin maukkaita, itse olen ihan alumiini zaskarilla ajellut.
EDIT: niin, eipä tuohon runkoon taida olla koskaan ihan omaa jäykkää keulaa tehty, mutta tästäkin huolimatta…
Tunturi Kayapoa oon itse silloin tällöin koittanut kuikuilla. Nyt ajelen sitten tolla GT:n Peacella, jolle ennustan tulevaa klassikkoarvoa epäilyttävän epäkeskokeskiö-ratkaisun suomana.
Sen saa ostaa myös kokopyöränä maastofiksinä, hinta neuvoteltavissa mutta halpa. Jos vaan runko menee niin alumiininvärinen Cannondale PBone alumiinikeula vois olla ehkä 20e (trick track -pyörään?), Shimano LX / Mavic -etukiekko vannejarrulle 15e. Muutakin sälää on.
Sit löytyy myös Giant XtC NRS -kisa-xc-täysjousto… Tunturi Kayapo on myyty jo aikaa sit.
Pitäiskö My First Fixie -ketjun rinnalle perustaa “paljasta maastopyörämenneisyytesi” -ketju. Eikös esim. mikalla ollut Santa Cruz Super8? Jolla ajeltiin Ridefreen ekoissa kruiseissa Tuomiokirkon portaita ja droppailtiin yliopiston päärakennuksen portaiden yläpäästä flätille… Mä ajoin vaan ne Tuomiokirkon portaat, sillä Kayapolla.
Mulla oli amuliininen Kuwahara Competition '95. Sai kerätä mansikkaa, et sai sen 9999mk kasaan, mut loppukesästä tuli sit joku 5999mk hinta ja pyörä tuli taloon. Kyseinen liike myös tarjosi 1000mk toimivasta fillarita vaihdossa. Vein sinne jonkun todella surkeen maasturin, jossa oli takakiekko hlki ja teipattu kokoon. Selitin et pyörän pyörimättömyys taaksepäin johtui siitä, että kampi ottaa seisontajalkaan ja alennus tipahti. Olise hienoo, mut sit naapuri alko speksaamaan kilpaa ja piti hommata täysjoustoo parin vuoden päästä.
pakko avautua: mä lopetin keskuspuistossa rymyämisen tyystin joskus aikanaan siinä vaiheessa kun jotkut frendit alko hankkimaan joustokeuloja sun muita kalliita osia joihin mulla ei silloin opiskelijabudjetilla ollut varaa. muutenkin (indie-)rockin soittaminen ja kaljanjuonti kiinnosti silloin enemmän kuin moinen insinöörimeininki.
jussi - 21:21, 26.9.2009 »
mä lopetin keskuspuistossa rymyämisen tyystin joskus aikanaan siinä vaiheessa kun jotkut frendit alko hankkimaan joustokeuloja sun muita kalliita osia joihin mulla ei silloin opiskelijabudjetilla ollut varaa.
Olin ollut oikeissa töissä alle kuukauden kun ostin ekan ajokelpoisen mtb:n ja ekasta palkankorotuksesta 99 ostin saman tien xcr-4000:n eli ihan ajokelpoisen ja hyvän näköisen TÄYSJOUSTON. Paljonkohan tuli sen kanssa vietettyä Keskuspuistossa aikaa. muistan ainakin lomapäivät jolloin meni päivässä 2 reilua xc-lenkkiä.
Suosikkispotti Keskuspuistossa oli mulle aina Ruskeasuolla sellainen muutamasta poikkipuusta tehty ojan ylityssilta, aika lähellä jousiammuntarataa. Sillan eteläpuolella nousu siisteille kallioille, pohjoispuolella pieni pätkä tietä. Sillassa puiden välissä sellaset +40 cm välit joten jos vauhdit ryssi tai meni pupu pöksyyn niin yli ei menty. Menisköhän siitä yli näillä ikävuosilla ja kiinteällä välityksellä? Joskus vielä kokeiltava!
Polut ja maasto on kyllä toka siisteintä heti pikkukikkailun ja pooloilun jälkeen. On toi maantiellä hikoilu oikeesti ihan syvältä noihin verrattuna vaikka sekin nykyään hyvin maittaa…
Mulla oli Kona Kilauea, josta tuli myöhemmin väsättyä sinkula. Harmittaa perhanasti että möin sen. Oli Marsun toimiva keulakin ja asiallinen raami muutenkin.
mika - 17:23, 1.10.2009 »
Kuskina ei sen enempää eikä vähempää kuin Taponen. Ei mikään aikansa suomi-DH-legenda. Vaan käytännössä yksin suomen pyöräilyhistorian legendoista.
Siistiä, en ollu ees kuullu tosta mainoksesta, oon ollu muilla mailla tohon aikaan. Jopa Taposen temppukoulussa Vartsikassa tuli poikettua back in the day, ja vanin kyydissä pyörittiin Kölnissä '96. Arvostan! Toivottavasti pyörätaiteilija voi hyvin, en ole miestä henk. koht. nähny muistaakseni -98 Turun fillarimessujen jälkeen.
Mutta jos legendoista puhutaan, niin kansainvälisesti menestynein suomalainen pyöräilijä on käsittääkseni edelleen Martti Kuoppa.
Kuoppa tosiaan kyllä suomi pyöräilyn legendoja. En tuossa Taposen osalta ihan samalla tapaa tarkoittanut legendana kuin mitä Kuoppa on.
Tuohon aikaan Taponen ajeli Tunturin tiimissä, josta syystä oli tuossa mainoksessakin. En nyt muista oliko tuo ennen vai jälkeen, kun Paananen ajeli Tunturille trial näytöksiä, ja tekivät Roille myös muistaakseni jonkun custom rungonkin.